En meinaa jaksaa enää elää. Monet asiat tuntuvat turhilta. Raha, maine kaikki. Ja ne kyllä onkin loppujen lopuksi turhia. Tärkeintä olisi rakkaus. Paljon menetyksiä ollut elämässä. Välillä alkaa tuntua että ei jaksa enää nousta edes aamulla sängystä ylös. Mikä kannattaa, mikä olisi syy nousta aamulla ylös ja jatkaa elämää? Vai onko nyt todellakin suunnan tarkistuksen paikka? En tietenkään haluaisi menettää mielenterveyttä mutta välillä tuntuisi siltä kuin se vain luisuisi musta poispäin. Olen aika herkkä ihminen muutenkin. Menetykset ja kaltoin kohtelut on tehneet eniten hallaa minulle, ja rakkaudettomuus. Näin koen. Olkaa onnellisia te joilla on joku ja opetelkaa rakastamaan häntä ja ottamaan vastaan rakkautta. Elämä ei ole aina helppoa. Paljon turhaa on maailmassa, yhteiskunnassa. Arvomaailma jossa raha ja maine merkkaa eniten on todella tyhjää ja polttaa ihmisen sisältä käsin lopulta rikki. Ihminen on tehty jotain suurempaa varten kuin maallinen materialismi. Ihmisyyden osoittaminen ei kai ole liikaa vaadittua keneltäkään tässä maailmassa jossa kovat arvot tuntuvat jyräävän. Olisi kyllä aika isolle muutokselle koko yhteiskunnassa. Näin tämä meno ei voi jatkua.
En meinaa jaksaa enää
elää
3407
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja mielestäni valitset oikean tien, hyvää matkaa kohti ihmisyyttä ihmisyyden arvoin !!
Mulla on välillä ollut samanlaisia tuntemuksia, nuorempana vielä enemmän. Kävin psykologin pakeilla ja hengellisissä kokouksissakin ja aloin muutenkin hätäpäissäni harrastaa kaikenlaista, tutustuinkin uusiin ihmisiin, tunsin jopa välillä olevani hyväksytty joukkoon. Ehkä tärkeintä oli huomata, että joillakin meni vielä huonommin kuin itsellä, ja heitä auttamalla voi auttaa myös itseään.
Siinä, mitä sanoit yhteiskunnasta, on paljon perää. Yhteiskunta ei yleensä koputa ovelle tullakseen sanomaan: "Muuta itseäsi - muuta minua." , joten on itse lähdettävä liikkeelle.
Etsi jotain uutta ja hyvää elämääsi, niin jotain uutta ja hyvää myös jossain vaiheessa löydät. Älä lannistu, vaikka lunta tulisi tupaan, joku voi vielä joskus tulla onnelliseksi sinun olemassaolostasi!
Ehdottomasti samaa mieltä, kaikkien koettujen vaikeuksien jälkeen ei osaa arvostaa mitään turhuuksia. Ja kaikki ihmiset eivät osaa kaveripiirissäni arvostaa kumppanuutta. Kyllä kun elää vuosia yksinäisyydessä ja mielenterveysongelmaisena, niin oppiipahan arvostamaan niitä asioita jotka kokee hyviksi, mutta joita ei ole saavuttanut.
En tosin ole itseäni kovin pinnalliseksi koskaan kokenutkaan, mutta nykyään ei paljoa enää muut asiat paina elämässä, kuin se että kokisi elämänsä edes ajoittain onnelliseksi ja että löytäisi sen kumppanin jostain, joka hyväksyisi minutkin sellaisena kuin olen. Millään muulla ei ole mitään väliä elämässä enää. Kyllä se rakkaudettomuus on aika haavoittavaa. Mutta ihmisyydellä ei pidetä pörssikursseja noususuhdanteessa, ikävä kyllä...