millään ole enää mitään IHMISOIKEUKSIA. SIIS HAASTEMIEHET?? SIIS NÄMÄ SAMAT JOTKA VELALLISIA HÄIRITSEE? Ymmärsinkö nyt ihan oikein?!
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Hoitajien työtaistelu todennäköinen sovintoesitystä ei saatu aikaan/1135231910601
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Hoitajien työtaistelu todennäköinen sovintoesitystä ei saatu aikaan/1135231910601
Vastaukset 10
Vanhimmat
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200711186863843_uu.shtml
Siellähän voi olla ties mitä pyssymiehiä tai häiriköitä tänä päivänä!
vaikka näin.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200711186864167_uu.shtml
Eikös niitä pitäsi olla sairaillakin?
orjia!
Olikos orjia suomessa ennen TEHYN lakko farssia?
Meillä oli vain työntekijöitä , orjuus on nyt käsite joka liitetään rahaan.
Tästä voisi vääntää pitempäänkin siltikin se orjuus (googlesta voit katsoa mitä se oikeasti on) suomessa rahaan perustuva vapaus.
Itse toivosin jokaisen orja tekevän sitä työtä jota haluavat , toki orjuutta on muuallakin mutta onhan sitten oma valinta missä sitä orjana on.
Siivoojista on huutava pula, rakennusmiehistäkin on.
Meillä on tässä maassa valinnan vapaus , orjuus on oma valnita .
Joka ilmestyi vasta TEHYN lakko farssin mukana, montako orjaa meillä oli ennen sitä?
tästä orjalaista!
Jos koet olevasi orja , voit hakea itsellesi oikeutta, seuraavasti.
Orjia Itä-AfrikassaOrjuus on perinteisessä muodossaan yhteiskunnallinen järjestelmä, jossa ihminen on toisen ihmisen omaisuutta. Ennen orjiksi otettiin niin sotavankeja, rikollisia ja velkaantuneita, kuin siviilejäkin jotka pakotettiin työskentelemään omistajansa hyväksi. Orjuus tässä muodossa oli yleistä aina 1800-luvulle saakka.
Toisen maailmansodan aikana natsi-Saksassa käytettiin paljon orjatyötä, mikä ei ollut edellä olevan määritelmän mukaista orjuutta. Sodan jälkeen Yhdistyneet kansakunnat määritteli orjaksi kenet tahansa, jonka ei sallita vapaaehtoisesti poistua työstään.
Orjuus on tuomittu muun muassa Kansainliiton sopimuksessa 1926 ja YK:n Ihmisoikeuksien julistuksessa 1948, sekä kaikissa muissa merkittävissä ihmisoikeussopimuksissa. Euroopassa se on kielletty muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa
Euroopan ihmisoikeussopimus
Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Euroopan ihmisoikeussopimus (yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi) on kansainvälinen ihmisoikeussopimus, johon ovat liittyneet useimmat Euroopan maat. Alkuperäisessä muodossaan sopimus tehtiin 4. marraskuuta, 1950 Euroopan neuvoston silloisten jäsenmaiden kesken. Sittemmin allekirjoittajia ja osapuolia on kertynyt 44, kun myös Itä-Euroopan maat ja itsenäistyneet entisen Neuvostoliiton tasavallat ovat liittyneet sopimukseen. Suomi liittyi sopimukseen toukokuussa 1989 ja se tuli Suomea sitovana voimaan vuotta myöhemmin. Euroopan ihmisoikeussopimusta pidetään laajasti maailman parhaimpana ihmsioikeussopimuksena. Sillä vaikka se ei ole kattavin, niin sen toteutumista valvotaan parhaiten. Sopimukseen liittyneet maat sitoutuvat takaamaan sopimuksessa mainitut oikeudet kaikille, myös ulkomaalaisille jotka kuuluvat valtion lainkäyttövallan piiriin.
Ihmisoikeussopimuksen jäsenmaat sitoutuvat turvaamaan lainsäädännössään ja oikeuskäytännössään sopimuksessa jokaiselle yksilölle taatut oikeudet. Velvollisuus noudattaa ihmisoikeussopimuksen määräyksiä on niin viranomaisilla kuin tuomioistuimillakin. Jos yksilö kokee oikeuksiaan loukatun, hän voi valittaa loukkauksesta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, joka on Euroopan neuvoston alainen organisaatio. Jos ihmisoikeustuomioistuin toteaa loukkauksen tapahtuneen, se voi määrätä sopimusvaltion maksamaan loukatulle vahingonkorvausta. Valituksen edellytyksenä on kuitenkin, että loukattu on käyttänyt saatavillaan olevat kansalliset valitustiet esimerkiksi tekemällä valituksen hallinto-oikeuteen tai tekemällä rikosilmoituksen.
(tee se ensin suomessa)
Hallinto-oikeus on oikeustieteen tutkimusala, joka tutkii ja jäsentää kansallista ja eurooppalaista hallinto-oikeutta.
Kansallinen hallinto-oikeus jakautuu mm. kunnallisoikeuteen ja valtion hallinto-oikeuteen. Valtion hallinnosta hallinto-oikeuteen kuuluvat valtioneuvoston (VN) yleisistunnon alapuolella olevat valtion hallinnon päätöksentekoelimet. Valtioneuvostoa ja sen tasoisia toimielimiä tutkii valtiosääntöoikeus, jonka tutkimuskohde on myös eduskunta. Hallinto-oikeus selvittää viranomaistoiminnan oikeudellisia perusteita ja eri viranomaisten toimivaltaa. Niin ikään se tutkii hallintomenettelyä, hallintolainkäyttöä ja hallinnon oikeusturvakeinoja.
Oikeuslaitoksen osana hallinto-oikeus tarkoittaa hallintotuomioistuinta, josta haetaan muutosta hallintoviranomaisten ratkaisuihin. Hallinto-oikeus käsittelee hallintoriita-asioita ja muita hallintolainkäyttöasioista. Hallintoriita koskee julkisoikeudellista maksuvelvollisuutta, kuten veroa, tai muuta julkisoikeudellisesta oikeussuhteesta kuuluvaa maksuvelvollisuutta. Riidassa on siis toisena asianosaisena useimmiten valtio tai kunta.
Suomessa on kahdeksan alueellista hallinto-oikeutta, jotka sijaitsevat Helsingissä, Hämeenlinnassa, Kouvolassa, Kuopiossa, Oulussa, Rovaniemellä, Turussa ja Vaasassa. Lisäksi Ahvenanmaalla on oma hallinto-oikeutensa. Hallinto-oikeuden ratkaisuihin voi pääsääntöisesti hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta, jos se myöntää valitusluvan. Eräissä asiaryhmissä valituslupaa ei kuitenkaan tarvita.
Eräissä tapauksissa muutosta voidaan hakea ylimääräisin muutoksenhakukeinoin, joita ovat mm. kantelu ja purku.
[muokkaa] Uusi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
Uusi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin aloitti toimintansa 1. marraskuuta 1998. EIT:ssa on 45 tuomaria, kuten myös jäsenmaita. Joka toinen tuomari vaihtuu kolmen vuoden välein, muut kuuden, ja heidät valitsee Euroopan neuvosto. Tuomarit eivät edusta mitään jäsenvaltioita, vaan toimivat riippumattomina. Tuomioistuimen toimintaa johtavat sen keskuudestaan valitsemat presidentti, kaksi varapresidenttiä ja kaksi osaston puheenjohtajaa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin jakautuu neljään osastoa, joista jokaista johtaa puheenjohtaja ja tarvittaessa varapuheenjohtaja. Kaksi puheenjohtajaa toimii varapresidenttinä. Osastot perustavat kolmen tuomarin komiteoita, jotka käsittelevät tapaukset, jotka ennen kuuluivat toimikunnan tehtäviin. Kuhunkin osastoon muodostetaan seitsenjäsenisiä jaostoja niin, että ”osaston puheenjohtaja ja tuomari, joka on valittu osapuolena olevan valtion suhteen, ovat aina mukana”. Ne tuomarit jotka eivät käytä päätösvaltaa osallistuvat varajäseninä. 17 tuomarin muodostama suuri jaosto nimitetään kolmeksi vuodeksi. Ylimmät henkilöt pysyvät mutta muut tuomarit valitaan kahdesta yhdeksän kuukauden välein vaihtuvasta ryhmästä.
[muokkaa] Oikeudenkäynti
Jokainen sopimusvaltio tai yksityinen valittaja, voi valittaa EIT:een, jos kokee ihmisoikeussopimuksessa turvattujen oikeuksiensa tulleen loukatuksi. EIT:ssa osapuolina ovat aina valtio ja yksityinen valittaja, eikä toista yksityistä vastaan voi nostaa kannetta. Kaikki asiakirjat ja tuomiot ovat julkisia. Tuomioistuimen työkielet ovat ranska ja englanti, mutta kukin voi laatia valituksen omalla kielellään. Valitukset jaetaan osastoille ja puheenjohtajat määräävät niille tuomarin, jonka jälkeen hän päättää siirretäänkö asia jaostoon vai komiteaan. Komitea voi yksimielisellä äänestystuloksella jättää valituksen tutkimatta tai poistaa sen asialistaltaan. Pääsääntöisesti tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on, että kotimaiset valitustiet ja oikeusturvakeinot on käytetty (ts.tehokkaisiin oikeusturvakeinoihin on jo vedottu kotimaassa). Nykyisin näin tapahtuu yli 90 %:ssa valituksista. Jos komitea hyväksyy valituksen, jaosto tai tuomari ohjaa valituksen suoraan sinne. Jaostot päättävät tutkittavaksi ottamisesta ja asiakysymyksistä. Jos valitukseen liittyy tärkeä ihmisoikeussopimuksen tulkintakysymys tai ratkaisu johtaa ristiriitaan aiempien tuomioiden kanssa, voi jaosto luopua valituksesta ja antaa sen suurelle jaostolle. Jaosto voi pyytää lisätodisteita, kutsua asianomaiset suulliseen käsittelyyn, kehittelemään näkökantojaan ja esittämään vaatimuksensa hyvitykseen. Puheenjohtaja voi antaa luvan tai käskyn ulkopuolisille valtioille tai henkilöille osallistua suulliseen käsittelyyn. Asiaan voidaan myös hakea luottamuksellisesti sopimusratkaisua. Päätökset tehdään äänestämällä, mutta tuomarilla on oikeus liittää mukaan eriävä mielipide.
Kolmen kuukauden kuluessa tuomiosta asianomainen voi pyytää sen uudelleenkäsittelyä suuressa jaostossa, jos kokee valituksen olleen merkittävä EIS:n kannalta. Pyynnön ratkaisee viiden tuomarin lautakunta johon kuuluu mm. tuomioistuimen presidentti. Jos lautakunta hyväksyy pyynnön, asia ratkaistaan äänestämällä suuressa jaostossa. Muuten päätös tulee lainvoimaiseksi kolmen kuukauden määräajan umpeuduttua ja on vastaajavaltiota sitova. Tuomioiden toteutumista valvoo Euroopan neuvoston ministerikomitea.
Ministerikomitea voi äänten enemmistöllä pyytää tuomioistuimelta neuvoa-antavaa lausuntoa. Sen ratkaisee suuri jaosto ääntenenemmistöllä, ja tuomarilla on oikeus liittää mukaan eriävä mielipiteensä.
Suurin osa EIT:n tuomioista koskee oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista.
Suomesta ihmisoikeustuomioistuimen tuomareina ovat toimineet Raimo Pekkanen (1989–1998) ja Matti Pellonpää (1.11.1998–31.12.2006). Vuoden 2007 alusta tuomarina aloitti valtionsyyttäjä, oikeustieteen tohtori Päivi Hirvelä.
Jokainen itsensä orjaksi kokeva voi hakea oikeuksiaan täältä .
olevani orja. Mutta en myöskään siedä orjalakeja!
Hoitajat on yhteiskunnalle velkaa (pakkolaki). Haastemiesten on taas tehtävä likainen työ. Tällä kertaa ei kelpaa raha vaan pitää ottaa koko ihminen (hoitaja).