Että lastenlasten erotessa on pitänyt kuolettaa koko mummonaoleminen?-Kaksi lasta on vielä lapsettomia ja yksinäisiä,mutta en aio kiintyä enää edes yhteenkään heidän heilaansa-etten tulisi jälleen huiputetuksi koko mummoasialla.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia
tahtomattaan eromummu
111007
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
oman lapsen avioiduttua on joutunut luopumaan kokonaan äidintunteista ja sukulaisuudesta lapseensa ja hänen perheeseensä.
Kun olet ollut äitinä suurimman osan elämästäsi ja kokenut läheiset välit lapseesi ja sitten se kaikki tehdäänkin tyhjäksi....
voi vain kuvitella miten hukassa siinä ihminen on.
Noinhan sen juuri kuuluu ollakin! Olet oman osasi tehnyt, nyt lapsellasi on oma perhe josta hän taas osaltaan kantaa vastuunsa. Sinulla alkoi oma elämä, ota siitä kiinni ja nauti! Hassuksi ei kannata ruveta, eikä säälittäväksi.
liioittele.
kajahtanut. Kyllä on outoa sakkia, kun ei anneta lasten itsenäistyä ja roikutaan vielä kolmikymppisten lahkeessa kiinni. En ihmettele, jos miniät/vävyt ovat käärmeissään.
Ei kai se lasten itsenäistymiseen pitäisi mitenkään vaikuttaa jos vanhemmat tahtovat edelleen olla sukua omille lapsilleen ja isovanhempina lapsenlapsilleen.
Roikkumista on se että ei päästä iirti eikä anna lasten itsenäistyä.
Omalla kohdallani se on tapahtunut lasten kanssa jo 15 v ennen kuin menivät avioon ja hankkivat oman perheen.
Jos sitten äitinä ja mummona ja anoppina haluan edelleen olla puheyhteydessä heihin, ei sen mielestäni pitäisi mitenkään ketään kahlita. Ei edes miniöitä.
Ei kukaan mummo ole tunkemassa itseään sen ydinperheen kuvioihin, mutta sukuun mekin halutaan kuulua edelleen ja olla äitinä ja mummona ja siihen taas ei kenelläkään pidä olla valta puuttua. Ei edes miniöillä.
Siinä ainakin kuin niilläkin uusilla isä/äitiehdokkailla?
mielipiteeni, useat isovanhemmat tuhoavat lasten suhteita, melkoisesti,
joo tuota mieltä olen,
se lähtee siitä kun automaattisesti vanhoja kunnioitetaan ja jos vanhat on aktiivisia heidän kohtaamisistaan tulee usein vain paha mieli.
jos mummo saa lapsen itkun rauhoittuman kun ottaa syliinsä,
se ei tarkoita että hän on jotenkin taitava,
kuten mummot sen ilmaisevat.
Mummot loukkaavat todella usein, siksi ei kaikki haluakaan käydä kuin pakollisesti, juhlapäivinä.
Usein mummot antavat ohjeita,
vaikka eivät ole omia lapsiaan edes ylioppilaaksi saaneet,,,,
Että jos yksikään kymmenestä lapsesta ei ole ylioppilas, on lasten äiti taitamaton kasvattajana ?
Eli sillä ajattelulla valtaosa 40-60 luvulla synnyttäneistä olisivat epäkelpoja kasvattajia eivätkä ole kelvollisia antamaan kokeneemman ohjeita nuoremmilleen. Siis näinkö ?
Jos mummo saa itkevän lapsen rauhoittumaan kertoo se siitä, että lapsi luottaa mummoon ja tuntee olonsa turvalliseksi hänen kansaan ja että mummolla on taito olla läsnä. Ja kertoo se monta kertaa myös siitä, että mummolla on taito lohduttaa ja saada ajatukset pois ikävästä asiasta joka lasta itkettää.
”Että jos yksikään kymmenestä lapsesta ei ole ylioppilas, on lasten äiti taitamaton kasvattajana ? ”
Mitä ne vanhemmat siten ovat kun saavat lapsensa lukioon ja
koulutavat lukion kautta edelleen korkeasti ?
------------------------------------------------------------------------------
”Jos mummo saa itkevän lapsen rauhoittumaan kertoo se siitä, että lapsi luottaa mummoon ja tuntee olonsa turvalliseksi hänen kansaan ja että mummolla on taito olla läsnä. ”
Kyllä se vieras saa huutavan lapsen kaupassakin rauhoittumaan,
ei se ole mitään mistä voi ylpeillä.
Jos lapsi huutaa, pääasia ei ole kai saada nopeasti rauhoittumaan,
vaan koko asian selvittäminen, miksi huutaa.
--------------------------------------------------------------------
”saada ajatukset pois ikävästä asiasta joka lasta itkettää.”
meillä ei ole koskaan haluttu vain itkua pois,
olemme sitä mieltä
että
AINA ON SYY, lapsi ei turhaan itke, eikä tee yhtään mitään väärin.
Syy pitää selvittää että eivät vanhemmat loukkaisi lastansa uudelleen samalla lailla.
Meitä oli kymmenen sisarusta eikä yksikään meistä ole ylioppilas, hyvissä ammateissa ja koulutettuja kylläkin olemme kaikki.
Katson, että äitini siitä huolimatta oli mitä parhain kasvattaja ja äiti.
Meillä sisaruksilla taas on lapsia yhteensä 28 ja heistä 24 on jo ylioppilaita ja valtaosa jo hyvissä ammateissa ja korkeasti koulutettuja.
Varmasti olemme tehneet parhaamme mekin, isinä ja äiteinä, mutta en katso yksin omaksi ansioksemme sitä, että lapsemme ovat mitä ovat.
Esim. omille lapsilleni oli selvää lukioon meno aikoinaan, ei siinä tarvittu vanhempien patisteluja ja kannustusta.
Lapsen itku on saatava loppumaan ennenkuin lapsen kanssa voi keskustella syistä miksi itkettää.
Läsnäolevat vanhemmat kyllä tietävät syyn usein selvittämättäkin, tuntevathan he lapsensa parhaiten.
Mutta nyt onkin ollut puhe mummujen taidoista tai taidottomuukesta ;/
itseäni ajelen,
kun lapset ovat niin paljon paremmin menestyneet ja paljon sosiaalisempia,
en näe että minulla on mitään annettavaa kasvatuksessa, maailma on niin muuttunut,
olen vai kuuntelija ja aikuisten kautta rahoittaja.