Olin menossa naimisiin menneenä syksynä vl-miehen kanssa, joka sitten vl sukunsa painostamana purki kihlat 2 kk ennen häitä. Minulle ilkuttiin, etten kestä perhe-elämää, ja kaksi henkisesti sairasta ei voi mennä yhteen, kummankin pitäisi käydä töissä...ja lihava miehen äiti julkesi vielä ylipainostanikin huomauttaa.
Jouduin sellaisen nöyryytyksen kohteeksi, ettei sanat riitä kertomaan. Tästä episodista tietävät tosi monet, ja ne jotka minut tästä jutusta tunnistavat, pysykää please vaiti mun oikeasta henkilöllisyydestä. Haluan vain jakaa tämän tuskallisen kokemuksen muiden kanssa.
Tunnen suurta vihaa ja katkeruutta miestä ja hänen sukuaan kohtaan enkä aio mennä ensi kesänä suviseuroihin...en halua nähdä ketään heistä. Ja tällä miehellä on iso suku.
Hääkustannuksiakin tuli...ja mies ja hänen sukulaisensa eivät maksaneet senttiäkään takaisin. Tämä episodi jätti minuun lähtemättömän haavan ja en voi ymmärtää, miksi minun piti kokea vielä tällaista paskaa kaiken sen jälkeen, mitä elämässäni on jo muutenkin ollut!!!
Jouduin sellaisen nöyryytyksen kohteeksi, ettei sanat riitä kertomaan. Tästä episodista tietävät tosi monet, ja ne jotka minut tästä jutusta tunnistavat, pysykää please vaiti mun oikeasta henkilöllisyydestä. Haluan vain jakaa tämän tuskallisen kokemuksen muiden kanssa.
Tunnen suurta vihaa ja katkeruutta miestä ja hänen sukuaan kohtaan enkä aio mennä ensi kesänä suviseuroihin...en halua nähdä ketään heistä. Ja tällä miehellä on iso suku.
Hääkustannuksiakin tuli...ja mies ja hänen sukulaisensa eivät maksaneet senttiäkään takaisin. Tämä episodi jätti minuun lähtemättömän haavan ja en voi ymmärtää, miksi minun piti kokea vielä tällaista paskaa kaiken sen jälkeen, mitä elämässäni on jo muutenkin ollut!!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
jumalyhteys, kun suku ja seurakunta päättää ja säätää? Siinä jää ihminen tunteineen pihalle kuin lumiukko! Samaten kävi hoitokokouksissa hulluuteen heitetyille ja yhteiskunta edelleen maksaa kaikki ne kukut, jotka oikeudenkäytön mukaan kuuluvat srk:n maksettaviksi. Vastuun pakoilu on valtaisaa.
Tämä suku on tosi kummallinen, eivät vl-uskovaiset ole tuollaisia yleensä, että päättävät kuka ottaa kenetkin puolisoksi. Saatana heihin meni, olen sitä mieltä.
Ajattele, jos olisit vielä naimisiin joutunut tuon suvun ja lahkon kanssa, siinä sitä sitten oltaisiin seitsemänsillä vesillä. Aina paksuna ja seurakunta- äiti ohjaamassa, se oli ollut selvä vankila. Onneksi selvisit.
On ehkä parempi kun etsin seurakunnan, joka antaa sinun valita puolison, mitä sinä sieltä SRK;sta löydät.
Seurakunnassa en näe vikaa, vaan näissä "Jumalan valtuudet" itselleen ottaneissa ihmisissä, jotka katsoivat oikeudekseen päättää kenet tämä mies ottaa vaimokseen ja maalasivat tulevaisuudenkin kaiken lisäksi helvetiksi.
No, kaiken tämän lisäksi mies ei edes rakastanut mua tarpeeksi, tunsi kuulemma vain seksuaalista vetoa. No, etsiköön parempaa naista itselleen sukunsa avustuksella, mutta mun sydämessä on tosi syvä haava viilletty joka vuotaa verta kuolemaani asti! Mua viilattiin linssiin ja kympillä!
Olen pahoillani puolestasi. Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan tuollaista, mutta kun olet joutunut, niin yritä antaa anteeksi hänelle/heille. Viha ja katkeruus kuluttavat entisestään vähiä (?) voimavarojasi ja hidastavat paluutasi arkiympyröihin. Eron jälkeen on aika koota palaset ja tarkastella sitä, kuka olen omana itsenäni ja millaiset asiat ovat niitä, joiden varaan elämää ja onnea lähtee rakentamaan. Vaikka kerrot kovia kokeneesi jo aiemminkin, niin yritä nähdä koko elämäsi Jumalan kädessä. Ei mitään -ei hyvää, eikä pahaa- tapahdu Jumalan sallimatta, luotathan siihen. Kesä on vielä onneksi kaukana, kukaan ei voi tietää, mitä se tuo tullessaan. Toivo ja rukoile! Voimia sinulle!
Ei jaksa ainakaan heti antaa anteeksi niin raskaita iskuja mitä on joutunut saamaan. Minua on loukattu verisesti ja nämä minua loukanneet ihmiset eivät edes anteeksi pyytäneet. No, mies kyllä pyyteli, mutta lopetti sitten anteeksi pyytämisen ja antamisen kun katsoi että se jatkuisi loputtomiin. No, enää en hänen kanssaan ole ollut puheväleissä kuukausiin, hän sulki kaikki luukut minulta kiinni.
Kaikkia hirveitä yksityiskohtia en kerro...mutta luokittelen tämän kokemuksen elämäni raskaimmaksi koetukseksi, josta en ehkä koskaan toivu. Varsinkaan siinä tapauksessa, jos en saa toista miestä tilalle.
Näin raskasta petosta ja törkeitä loukkauksia on tosi vaikea antaa sydämestä anteeksi. Ja vaikka sanotaan että Jumala ei anna suurempaa taakkaa kuin jaksaa kantaa, uskallan olla toista mieltä. Mua on koeteltu ihan liikaa!!!
Puhuin vähän ristiin, kun sanoin ensin että "Ei jaksa ainakaan heti antaa anteeksi niin raskaita iskuja mitä on joutunut saamaan." ja sitten että "Näin raskasta petosta ja törkeitä loukkauksia on tosi vaikea antaa sydämestä anteeksi." No, kuitenkin halusin ilmaista, että anteeksianto on TOSI vaikeaa, mitä raskaampia loukkauksia! Ja kun esim. miehen äiti ei pyytänyt anteeksi, vaikka loukkasi mua monin eri tavoin.
Hyvä kun pystyit kertomaan avoimesti, siitä miten sinua nöyryytettiin.
Olen kempläisen kans samaa mieltä, että taisi olla sinun onni, että et siihen sukuun tullut naiduksi.
Huomaat sen myöhemmin itsekin. Tuollainen mies ja suku ei ole tavoittelemisen arvoinen.
Onnea sinulle elämään!!!
Toivon, että löydät vielä hyvän, oikean ja sinulle sopivan miehen.
Sitä samaa monet muutkin on sanoneet, että oli sittenkin mun onni, etten joutunut sellaiseen sukuun...ja kuka tietää millainen demoni mies olisi aviossa ollut. Niin, ja tämä mies vielä sanoi, että "uskovaisethan ei voi erota." Jo valmiiksi asennoitui siis sillä tavalla, että helvettiä olisi yhteiselämä. Tosi loukkaavaa!!!
Älä lannistu! Tiedän että myös uskovaisten miesten taholta joutuu kestämään vaikka mitä paskaa samoin kuin epäuskoistenkin. Tässä asiassa ei valitettavasti ole uskolla mitään tekemistä. Mulla on hieman samankaltaisia kokemuksia mutta tuleva ex-mieheni edusti koknaan toista uskonyhteisöä, ei siis VL-. Kuin salama kirkkaalta taivaalta loppui kaikki vaikka oli jo hääpaikka sovittu yms. yhteinen tulevaisuus oli se mitä kumpikin halusi ja vielä viikko ennen eroa mies vakuutti rakastavansa mua. Vaan kappas, kappas.... toisin kävi. Voi että olin Jumalalle raivoissani! Niin kertakaikkisen raivona että ihme ettei passittanut mua saman tien kadotukseen... No nyt olen jo sen verta nöyrtynyt että sain anteeks pyydettyä Jumalalta raivoamisiani mutta anteeks en oo miehelle antanu enkä anna!!!!!!!!!