kertokaapas kokeneemmat, millaista on elämä kahden lapsen kanssa sen yhden lapsen vanhemmuuden jälkeen? mikä muuttuu vai muuttuuko mikään muu kuin perheen koko numeroissa..? :) esikoinen oli ns. yllätys, on nyt kohta 2v.. nyt sitten toisesta lapsesta haaveillaan, mutta päätöksen tekeminen tuntuu kamalan hankalalle. en edes tiedä mitä oikeastaan pelkään vai pelkäänkö mitään; helppoa ja luontevaa on ollut oleminen tämän ensimmäisenkin kanssa. kotona olen ollut (ja viihtynyt!!) koko ajan ja nyt olisi periaatteessa "oikea" hetki toiselle lapselle. mietin vain jatkuvasti kaikkia hölmöjä pikkuasioita, kuten onko kahden tuon ikäisen kanssa hankala liikkua jne., millaiseksi normaali arkioleminen muodostuisi ymym.. kertokaa siis! kaiken maailman sekopäät ja trollit saa muuten pysyä koloissaan. *vinkvink*
toinen lapsi..?
*pohtiiliikaa(ko)*
6561
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Arki muuttuu kyllä todellakin kun lapsia on enemmän kuin se yksi,sitä miettii voi kuinka helppoa olikaan yhden lapsen kanssa joka asia.Siis sitä ei tiedä kuinka erilaista se sitten onkaan ennenkuin niitä on enemmän.Useat sanovat että lapsille on hyväksi kun on sisaruksia,mutta mielestäni sellainen 5 tai sitä isompi ikäerto olisi sopivampi kuin parin vuoden ero.
minusta 5 vuotta tai enemmän ikäeroa sisarusten välillä on liikaa. Heistä ei ole toisilleen samalla tavalla seuraa ja kaveriksi, kuin sellaisilla, joilla on ikäeroa vähemmän.
Ajatellaanpas nyt, että esikoinen on 5-vuotias, kun seuraava syntyy. Vauvan tullessa vuoden ikään esikoinen ottaa jo askeleita kohti eskaria, sitä mukaa kouluun ja omiin juttuihinsa.
Tiedän itse tuon tunteen harvinaisen hyvin, kun minulla ja veljelläni on ikäeroa juuri se 5 vuotta. Olin lapsena melko yksinäinen,maalla vielä kun asuttiin jossa kavereita ei lähimailla hirveästi ollut.Olisin kovasti halunnut olla veljeni ja tämän kavereiden mukana, mutta eihän minua huolittu, pikkukakara kun olin :(
Teini-iässä veljeni oli taas ärsyttävä pikkusiskon vartija, aina kyttäämässä ja juoruamassa kaikki vanhemmillemme. Meillä ei siis oikeastaan koskaan ole ollut läheisiä, henkisesti samalla tasolla olevia yhteisiä juttuja, ja suurin syy siihen on nimenomaan ikäero.
Oman esikoiseni ja keskimmäisen ikäero on tasan 2 vuotta. Kyllä kai se melkoista hulabaloota oli, en itseasiassa edes tarkemmin muista, mutta hengissähän tuosta ajasta on selvitty eikä traumoja ole jäänyt. Olen kovasti sitä mieltä, että kyllä ne kaksi pientä menee siinä missä yksikin.
Tiedän palon sisaruksia, joilla ikäero on 1-2 vuotta ja kyseiset tyypit suurinpiirtein viettivät lapsuutensa toistensa kurkuissa.
Itselläni oli myös 5 vuotta vanhempi isoveli, mutta ei se mitään juoruillut minusta. Leikimme yhdessä paljon ja minä ihan palvoin veljäni. Olemme aikuisinakin läheisissä väleissä. Vanhemmillani oli aikomus tehdä meidät vähän enemmän lähekkäin mutta veljeni sairastui taaperoiässä joten minua "siirrettiin".
Joka tapauksessa, pieni tai iso ikäero.. ei voi ennustaa miten sisarukset tulee toimeen keskenään. Toki tuo jos asuu kovin syrjässä, voisi olla tavallaan hyvä syy tehdä sisarukset vähän tiheämpään, mutta itselläni tosiaan ei mitenkään älyttömästi ollut kavereita, roikuin veljeni helmoissa ja leikin paljon yksin, enkä silti tunne jääneeni mistään paitsi.
Alkuperäiseen kysymykseen ei minusta ole vastaamaan kun ensimmäinen vasta tulossa. Luulenpa että minä itse aiheutin kyllä hulinaa perheessäni sillä olin melko veikeä kakara isoveljeni taas ollessa säyseämpi tapaus. Mutta en kyllä ole muista kenenkään erityisesti valittaneen että toinen lapsi oli kovinkaan raskas hoitaa.
ja mitä tulee tuohon 1-2 vuoden ikäerolla oleviin lapsiin, jotka viettävät lapsuutensa toistensa kurkuissa kiinni, niin onhan se selvää, että pienet lapset nahistelevat ja riitelevät lähes yhtenään, olivatpa he sitten sisaruksia tai ei.
Isolla ikäerolla lasten väliin voi tulla myös ihan vanhempienkin tahtomatta suurikin kuilu, eli he ovat nimenomaan Esikoinen ja Kuopus, eivät kaksi tasavertaista lasta. Minä olin varsinkin teini-iässä meidän perheessämme se "pentu", johon isoveli käytti valtaansa.
Minulla on tietysti itselläni huonoja kokemuksia isosta ikäerosta, ei se silti tarkoita, että näin olisi kaikilla muillakin.
oleellinen ero on juuri yksi tai enemmän. Yhden kun saa aina toinen mukaan helpolla ja se menee vähän siinä sivussa jne eikä kamalasti ole kustannuksiakaan jne. Eli se on vähän puolihuomaamaton koko ainokainen jos niin tahtoo.
Kaksi on aina isompi määrä, suorastaan tuplamäärä. On ihan eri asia mennä kahden kanssa kauppaan; ne voi juosta eri suuntiin aj asiinä sitten jakaudut kahteenko? Kaikkea on tuplasti lisää ja enmmän jne.
Mutta jos lapsia on kolme niin kaikki hankaluudet ei enää tuplaannu, ne vaan lisääntyy. Toisaalta kaikki ilo ja onni kahden kanssa on myös tupla ja komen kanssa tripla jne..
Mutta siis pointti on se, että yksi tai useampi on se ero. Ja se on iso!
Minun elämän muuttui enemmän toisen lapsen, kuin ensimmäisen lapsen kanssa. Ensimmäisen lapsen kanssa tietää ja odottaa että elämä muuttuu. Toisen lapsen kanssa kuvittelee että tietää jo mitä homma on, mutta minulle oli suuri yllätys se että elämä muuttui yhtä radikaalisti, kuin ensimmäisenkin aikaan.
Suurin yllätys toisen lapsen aikaan oli se että: Niitä lapsia on nyt yhteensä KAKSI! Esim. Kahden kanssa syönti ei ole samaa kuin yhden kanssa. Yhden kanssa saa syödyksi siinä sivussa, mutta kahden kanssa ei. Kahden kanssa ulos meno vie kaksi kertaa pitempään! Joskus jopa viisi kertaa kauemmin:
Olet pukenut ensimmäisen ja toisen melkein valmiiksi. Ensimmäiselle tulee pissahätä. Riisut sen ja viet vessaan tulet ja puet toisen loppuun. Haet ensimmäisen vessasta, ja toinen ilmoittaa että hänellä on kakkahätä. Viet toisen vessaan ja puet ensimmäisen. Menet hoputtamaan toista. Kun vihdoin ja viimein saat toisen pois vessasta ja menet eteiseen ensimmäinen on riisunut vaatteet koska hänellä on KUUMA! Aloitat alusta. Kun olet saanut puettua kummankin lapsen ja vaihtanut oman yöpaidan ulos meno vaatteisiin olet jo niin hikinen että olisi sama olla saunassa. Pääsette vihdoin ja viimein ulos.
Jos on tarkoitus mennä kauppaan jompikumpi lapsista lentää suoraan kuralätäkköön ja joudut vaihtamaan vaatteet vielä kertaalleen. Kun vihdoin ja viimein olet kaupassa huomaat että ostoslista on keittiön pöydällä rahapussin vieressä! Kun olet hakenut rahapussin ja käynyt uudelleen kaupassa. olet jo aivan poikki.
Riisuttuasi lapset ja käytettyäsi ne vessassa tulet keittiöön huomaat että aamukahvi odottaa edelleen kupissa juojaansa. Lysähdät lattialle voipuneena, mutta silloin ensimmäinen ja toinen lapsi rientävät luoksesi halailemaan ja pussaamaan ja olet sitä mieltä että koko touhu on vaivan arvoista... Hullua vai mitä?