Miten kertoa lapsen isälle? Olen nyt 9 vko raskaana eikä lapsen isä tiedä vielä asiasta. Erosimme toukokuun alussa, juuri sen jälkeen kun lääkärini mukaan lapsi oli saanut alkunsa.
Eromme oli vaikea minun sulattaa mutta nyt olen hyväksynyt asian että meidän on parempi olla erossa toisistamme. Rakastan häntä yhä, mutta en koskaan ottaisi häntä takaisin.
Tällä hetkellä tiedän sen että hän jatkaa edelleen tien toisella puolella kulkemista (rikollisuutta) ja että hän seurustelee uuden naisensa kanssa.
Ongelma on vain se että en uskalla sanoa hänelle että olen raskaana. Toisaalta en halua hänen edes tietävän, mutta tunnen velvollisuudekseni kertoa sen hänelle. Lapsi on kuitenkin meidän molempien aikaan tuotos.
Pelkään että kun kerron hänelle asiasta, että hän ei välitä yhtään, sanoo että se ei ole hänen, ei usko koko asiaa ym. Eli siis ihan mikä hänen reaktionsa onkaan, en halua tietää sitä.
Mutta miten voin hänelle kertoa asiasta?
Törmäsin häneen pari päivää sitten, mutta en ehtinyt ajatella hänelle kertomista kun hän oli jo häipynyt. Lähetin tuon tapahtuman jälkeen hänen kaverilleen viestin että voisi sanoa entiselleni että meidän on keskusteltava. Mutta hän ei ole ottanut yhteyttä. Lähetin viestin koska tiedän että jos hän saa tietää asiasta myöhemmin, hän ottaa itseensä niin paljon että suuttuu koska en ollut kertonut hänelle aikaisemmin vaikka olimme törmänneet jossain.
Ex-mieheni oli renttu ja on vieläkin, säälin häntä. Lapseni ansaitsee jotain paljon parempaa kuin hänet isäkseen. Hänellä on entuudestaan jo kaksi lasta joista toista hän ei ole tunnustanut ja toista hän näkee noin 4-6 kk välein.
Abortti ei ole minulle vaihtoehto. Haluan pitää tämän lapsen. Se ei ole tehnyt mitään pahaa jotta minä hänet hylkäisin. Laskettu aika tammikuussa 2004.
Mutta miten kertoa lapsen isälle.????
Eromme oli vaikea minun sulattaa mutta nyt olen hyväksynyt asian että meidän on parempi olla erossa toisistamme. Rakastan häntä yhä, mutta en koskaan ottaisi häntä takaisin.
Tällä hetkellä tiedän sen että hän jatkaa edelleen tien toisella puolella kulkemista (rikollisuutta) ja että hän seurustelee uuden naisensa kanssa.
Ongelma on vain se että en uskalla sanoa hänelle että olen raskaana. Toisaalta en halua hänen edes tietävän, mutta tunnen velvollisuudekseni kertoa sen hänelle. Lapsi on kuitenkin meidän molempien aikaan tuotos.
Pelkään että kun kerron hänelle asiasta, että hän ei välitä yhtään, sanoo että se ei ole hänen, ei usko koko asiaa ym. Eli siis ihan mikä hänen reaktionsa onkaan, en halua tietää sitä.
Mutta miten voin hänelle kertoa asiasta?
Törmäsin häneen pari päivää sitten, mutta en ehtinyt ajatella hänelle kertomista kun hän oli jo häipynyt. Lähetin tuon tapahtuman jälkeen hänen kaverilleen viestin että voisi sanoa entiselleni että meidän on keskusteltava. Mutta hän ei ole ottanut yhteyttä. Lähetin viestin koska tiedän että jos hän saa tietää asiasta myöhemmin, hän ottaa itseensä niin paljon että suuttuu koska en ollut kertonut hänelle aikaisemmin vaikka olimme törmänneet jossain.
Ex-mieheni oli renttu ja on vieläkin, säälin häntä. Lapseni ansaitsee jotain paljon parempaa kuin hänet isäkseen. Hänellä on entuudestaan jo kaksi lasta joista toista hän ei ole tunnustanut ja toista hän näkee noin 4-6 kk välein.
Abortti ei ole minulle vaihtoehto. Haluan pitää tämän lapsen. Se ei ole tehnyt mitään pahaa jotta minä hänet hylkäisin. Laskettu aika tammikuussa 2004.
Mutta miten kertoa lapsen isälle.????
Vastaukset 38
Vanhimmat
Minä en kertoisi jos tuntuisi yhtään että miestä ei kiinostaisi. Mutta sinä teet niinkuin parhaaksi näät. Moraalisestihan olisi varmasti oikein että kertoisi mutta...
Älä kerro. säästyt sydänsuruilta.ole ylpeä vauvastasi ja anna sellaisen miehen jäädä omaan arvoonsa. ei ole sinun arvoisesi. lapsi pärjää kanssasi ihan ok.
Joskus elämässä on tilanteita kuule jolloin on jopa lapselle parempi ettei tiedä kuka isä on. Vaikeaa selittää, mutta niin vain on. Jos sinä kerran haluat kovasti lasta, ja toivon mukaan sinulla on muita tukijoita, perhe yms niin kyllä sinä pärjäät ihan hyvin. Älä menetä toivoasi. Kaikki järjestyy yleensä ihan hyvin.
Kirjoita myöhemmin ja kerro, mitä sinulle kuuluu. Jos lapsesi isä on rikollista sorttia, on varmasti parasta lapsen koko elämälle,ettei tunne isäänsä. Ole sinä reipas, huolehdi itsestäsi raskaudenajan ja rakasta lastasi. Kaikkea hyvää sinulle!
Sinäkin sitten menit ja rakastuit renttuun! Minä katsoin erään Kaurismäen elokuvaan ja palkkasin palkka.., Nyt kaikki on hyvin.
PS: Tulevaisuudessa kannattaa ehkä ajatella kuka saa ja kenelle annetaan.
Jos asia on noin vaikea, ehkä on parempi sekä sinun että tulevan lapsesi kannalta ettet kerro? Moraalisesti voi olla tuomittavaa, mutta entä käytännössä? Jos lapselle tulee joku puolirikollinen isi, niin auttaako se kenties lasta hänen elämässään? No ei auta. Jos isi nyt jo kävelee ympäriinsä uuden eukon kanssa, niin sinuna nostaisin nokkani pystyyn ja päättäisin ihan päättämällä että piruvie minähän selviän ihan itse. Joku tuossa jo toivoi, että sinulla olisi joku tukenansi, ehkä vanhempasi tai sisaruksesi? He varmasti tukevat sinua. Nykyajan ihmiset eivät enää moralisoi jos joku saa ns yksinäisen lapsen. Mitä väliä sillä on ? Pääasia on että lapsella on aina sinut turvanaan. Kyllä sinä löydät joskus senkin miehen kenen kanssa haluat jakaa loppuelämäsi, ja jos et mitä välii??
Ei elämä ole yhdestä eikä kahdestakaan miehestä kiinni. Luo turvalliset puitteet lapsellesi. Kysy niin paljon kuin ikinä haluat esim äidiltäsi, hänellähän on ainakin sinut, eli tietää jotakin raskaudesta, synnytyksestä yms. Synnytyksen jälkeen voisi olla hyvä idea, jos sinulla olisi joku turvanasi, yöuni tahtoo vauvan kaa jäädä vähiin - eli kaikki apu on tarpeen. Tärkeintä on usko itseesi, lapseesi ja että voit hyvin raskauden aikana. Syö hyvin, liiku ja ole
o n n e l l i n e n, raskaus on niin ainutkertainen asia naisen elämässä ettei sitä korvaa mikään. lämpimin terveisin sinulle!!
kertoisin asiasta,reagointia en toisesta osapuolesta tietenkään voi kertoo.. Rentuilla yleensä ekat kysymykset :mistä tiedät että mä olen isä/mitä SÄ aiot tehdä asialle/mä en muuten ala sitten maksaa pätkääkään jne.. Aivan kuin asia ei heille kuuluisi.
Eipä kyllä taida kuuluakkaan jos vastaukset on tota luokkaa!
Mä olen enemmän kuin varma että sinä tulet pärjäämään vauvasi kanssa hyvin,yksin ei tarvitse kenenkään olla jos osaa olla itse aktiivinen.
Mä en oikein usko siihen että lapsi voisi teidän suhdetta pelastaa jos olette jo eronneet ja hällä uus elämä jne. Hän ehkä koko elämänsä renttu,ei halua sitoutua niin paljon että perustaisi perheen.
Mutta sinulla olisi kuitenkin lapsi jonka kehittymistä saisit seurata ja joka tulee sinua rakastamaan koko ihanalla pienellä sydämmellään.
Mikään ei ole ihanempaa kuin lapselta kaikin voimin saatu halaus.
Helppoutta en sulle tai kelleen voi luvata,ei se parisuhdekkaan aina ole nannaa.
Nauti masussasi kasvavasta vauvasta,pidä ennen kaikkea itsestäsi huolta. Halauksia !
Vaikka lapsesi isä olisi maailman alhaisin konna tai kunnioitettu politiko, niin on lapsellasi ja hänen isällään oikeus tietää se.
Ps. valehtelijat ja touuden pihtaajat jäävät aina lopulta kiini ja xxx heidät silloin perii.
Säkillinen perunoita ja istuta ne niin saat syksyllä 20 säkkiä perunoita mutta toisaalta taas jos et nosta syksyllä niin eipähän tarvi keväällä kylvää.. :-)
Tiedät jo ratkaisun ja etsit sille vahvistusta täältä ja kaikki muut neuvot ovat turhia. Tee juuri siten kuten ajattelitkin eli kerro pois. On kyseessä sun ja lapsen elämä joten lueppa yh äidit osiosta teksti Yh enkeleille kirjoitus. :-)
Jos siis kerrot lapsen isälle lapsesta, ja sitten myöhemmin tunnustatte hänen isyytensä, on isällä oikeudet ja velvollisuudet. Velvollisuus elättämään = elatusmaksut, joita ei taida hoitaa?? saat ne siis miniminä sossusta (käsittääkseni ne saa myös silloin jos lapsen isästä ei ole tietoa mutta joku joka tietää enemmän voisi oikaista olenko väärässä vai onko näin).
Lapsen isällä on myös tapaamisoikeus, uhkasakon uhalla sinun lapsi isälleen annettava sovittuihin tapaamisiin, valvottu ei aina onnistu. Haluatko että lapsesi kasvaa sellaisessa ympäristössä jossa lapsen isä elää? HAluatko että hän saa vaikutteita sieltä? Oletko varma, että lapsen isä on kykenevä huolehtimaan varsin pienestäkin lapsesta kun (joudut) annat hänet tapaamiselle? Voitko olla huoleton ja varma että lapsella on kaikki hyvin?
Voihan olla että isä kiistää isyytensä. eikä suostu tapaamisiin. ja saat olla rauhassa.
Voi olla että käy toisinkin.
se näillä palstoilla jo kulutettu sanonta siitä, että vastuu pitää kantaa, jos sänkyyn jonkun kanssa menee?
Eli sänkyysi hän kelpasi, muttei lapsen isäksi???
Onko tämä nyt sitä uutta ajattelutapaa vastuuntunnosta???
Voi että teillä on opittavaa...
Kiitos kaikille viesteistänne. Mietin asiaa juhannuksen yli ja kerron tai en, saa nähdä.
Mutta sinä "äiti" olet väärässä. Vastuuni kannan, lapsestani tulen huolehtimaan.
Mies kelpasi minun elämääni ja sänkyyni. Rakastin häntä yli kaiken. Mutta vaikka rakastin tiesin että en kestä elämää hänen kanssaan. En halua pelätä. Haluan normaalin elämän. En koskaan elämässäni toivo samanlaista elämää hänen kanssaan kenellekkään, se on elämistä helvetissä.
Ja ei, hän ei mielestäni kelpaa lapseni isäksi. Lapseni ansaitsee parempaa.
Rakastin ja rakastan edelleen tulevan lapseni isää. Mutta häntä en haluaisi mihinkään osaan elämääni ja varsinkaan lapsen. Hänen vaikeuksistaan lapsikin kärsii.
Hyvät juhannukset kaikille.
oikeassa varmasti olet tuleva äiti eikä lapsellasi todella ole huolen häivää kun kannat vastuusti, ei uhkasakon voimalla/pelossa ole erityisen kivaa kasvattaa lasta, minä tiedän. lasteni isä oli paska. kiusallaan halusi " tavata" lapsia, joskus kun piti, ei tullut yms mutta heti kun meille ei sopinut hän oli huutamassa avukseen äitinsä, sossun ja kaikki paskat eli kadun syvästi, että ilmoitin hänet
kaksosteni isäksi. ei hän ole, eikä hänestä tule ikinä ISÄÄ. tsemppiä sinulle tuleva äiti, sinulla on jalat tukevasti maassa, pärjäät ihan ok.
ei varmasti ole olemassakaan, sinun täytyy vain käyttää omaa harkintaasi ja todella ajatella, millaisen elämän haluat lapsellesi? Olen ymmärtänyt kirjoituksestasi, että olet varsin fiksu, vastuuntuntoinen ja tulevaa lastasi rakastava nuori nainen. Onko se sen arvoista sitten jos isässä on jotain omituista, että lapselle sälytetään sekin tuska, että isä on erilainen? Mieti ihan rauhassa, aikaa sinulla on. Et ole mitään kirjoittanut perhetaustastasi, onko sinulla mahd. sisarusten ja vanhempien, sukulaisten tukea saatavilla? Eiväthän he voi elää puolestasi eivätkä tehdä ratkaisuja, mutta tukea me kaikki tarvitsemme. Toivon että kaikki kääntyy parhain päin. Puistatti kun luin yhden kirjoituksen sakosta, jos tulee huoltajuusriita eli tapaamisoikeudesta - ei varmasti tuntuisi mukavalta antaa lapsi isälle sekavissa olosuhteissa edes käymään, sinulla olisi ainainen huoli ja tuska, palauttaako isä lapsen sinulle vai ei. Onhän näitä riitoja nähty kautta maailman sivun ja varoitan sinua olemasta liian sinisilmäinen. Kirjoitit kuule niin kauniisti, että yhä rakastat lapsesi isää, sinuun varmasti koskee tämä asia kamalasti, muut eivät tosin voi kuin olla hengessä mukana, minäkin ventovieraana toivon, että kaikki menee ihan hyvin, että keksit parhaan ratkaisun - lapsesi kannalta. Epävarmuustekijä isän muodossa varjostaa lapsesi koko elämää jne. Ainahan elämässä ei käy, kuten toivotaan, kaikenlaista sattuu = se on elämää..
paljon onnea sinulle vauvan johdosta, uskon ja tiedänkin kirjoituksesti perustella että pärjäät ihan " jees ".
En vieläkään ole sanonut entisellenni tulevasta lapsesta mitään. Syynä voi olla myös kuitenkin se että en saa häntä kiinni mistään.
Kerroin kyllä hänen kaverilleen että hän voisi laittaa viestiä eteenpäin ex-miesystävälleni että meidän pitäis puhua. Mutta ei ole kuulunut mitään.
Jos hän ei ota yhteyttä niin itse olen ainakin yrittänyt kertoa hänelle asiasta. Enempää en voi tehdä. Tuolla varmistin selustani sillä jos en kerro hänelle nyt, vaan vasta myöhemmin. Niin ainakaan hän ei voi rähjätä siitä miksi en kertonut aikaisemmin.
10vko menossa. Olo on mitä kamalin. Fyysisesti, ei niinkään henkisesti.
Kiitos kaikille vastauksistanne. Vieläkään varmaa ratkaisua en ole tehnyt siitä kerronko vai en. Mutta sen tiedän että tulevalle lapselleni haluan kaikista parhaimman. Hän tulee olemaan tärkein.
Opiskelut jää tauolle tämän vuoksi nyt vähäksi aikaa, samoin ura. Mutta niitä ehtii vielä, eihän kiirettä ole. Kohtalo, destiny, ainut mikä hallitsee ja päättää.
Kiitos kaikille. Hyvää kesää ja kaikille odottajille onnellista odotus aikaa. =)
kirjoituksestasi vaikka olemme toisillemme tietenkin ventovieraat..näitä palstoja kun lukee, kaikenlaista näkee, sinun kirjoituksesti on viisas, olet selvästikin pohtinut asiaa todella tarkasti. Olen myös varma siitä, että selviät kaikesta hyvin, olet vahva nainen ja olen varma siitäkin, että lapsellasi tulee olemaan hyvä elämä ja hyvin kaikki asiat kun sinä olet äitinä. Äitinä/isänä oleminen on = vastuuta ja taas vastuuta. Mutta sinä kannat ylpeästi sen vastuusi, niin olen ymmärtänyt ja toivon myös sinulle ja pikkuisellesi oikein hyvää ja onnellista odotusaikaa. Se onnellisuushan lähtee niin monista asioista, ei yksin parisuhteesta...
:-)))))
se paha olo jatkuu hautaan asti!
Tuolla jo joku aiemmin sanoikin, mitä vastuuntoa on mennä sänkyyn jonkun sellaisen kanssa, joka ei kelpaa isäksi??
Ihmettelen ihan sitä samaa! Ja siitä syystä toivon, että kadut tekoasi vielä kauan ja hartaasti...
Olet moraaliton!
sellaisia terveisiä että sun moraalis on enemmän kuin hanurista! et sinä tiedä loppujen lopuksi mistään mitään. tuntuuko hyvältä tuomita ihminen jolla jo on vaikeata? onko tullut tyhmään mieleen että tuleva äiti ei tiennyt,että lapsen isä on rikollinen ennenkuin oli liian myöhäistä? Eli miksi tuomita kun ei kuitenkaan tiedä mistään mitään. tuntuuko susta nyt oikein hyvältä kun sait lada oikein tuutin täydeltä paskaa? olet aika äklö ihminen kuule ja sulla ei moraalia ole ollenkaan sillä jos olisi, kirjoittaisit toisin tai vielä paremmin; et kirjoittaisi ollenkaan jos sinulla on tuollainen vinksahtanut " moraali".
mikä herranterttu oikein luulet olevasi? luultavasti joka lähimmäistään kuppaava itsekäs paska joka luulee että elämä on pelkkää kiiltokuvaa tai ken ja barbi elämää. mene itseesi ja vielä paremmin; käypä saunan taakse odottelemaan, ties vaikka joku tuli auttamaan sinua ahdingosta lopullisesti sen verran törkää oli tuo ns hengentuotteesi. Tulevalle äidille kannustavia terveisiä ja asetu kuule tuollaisen sonnan yläpuolelle eikä sinun tarvitse katua mitään, teet itse päätöksesti ja onnistut kaikessa se on varmaa se! onnea ja hyvää kesää sinulle tuleva äiti. kirjoittele kun jaksat:-))))
nainen, joka on avioitunut sänkykumppaninsa kanssa...mene ja tiedä.
Ja vielä sinulle, kun sait sontasi ulostettua, se joka itsensä ylentää se alennetaan!
Mistä muuten tiedät, että ventovieras onnistuu? Näyt tietävän kovin paljon, kun ottaa huomioon, että olemme netissä...
että tuleva äiti onnistuu " netissä kun ollaan" no, ehkä siitä, että äidit kyllä luonnostaan onnistuvat - jos tahtovat, ei siihen mitään ennustajaeukon taitoja tarvita, vai tarvitaanko sun typerästä mielestäsi? naiset on luotu onnistumaan näissä vauva-asioissa, muuten maailma pysähtyisi nimittäin jos se olisi miehistä kiinne. miehiltä käy siittäminen, lentäminen kukasta kukkaan ja nainen kantaa vastuun - aina!
mikään kone, jolta suoltuu onnistumisia onnistumisten perään! Kovat on vaatimukset sulla!
Äitikin on ihminen, ei yli-ihminen. Vaikka kuinka olisi minun typerää mieltäni.
Sinut ilmeisesti kasvatti ko. yli-ihminen ja se näkyy. Pystyt siihen mihin muut eivät.
Laitat typerys kaikkien naisten syyksi huostaanotot ja kaiken muun "epäonnistumisen" lasten kanssa!
Ajattele minkä painolastin pukkasit yh-äidille!!!
kuule tuppunen! miten niin painolastiksi? tarkoitatko kenties, että yh äidin " kuuluu" lannistua, epäonnistua vain jotta ei tarvitsisi onnistua vai mitä helvettiä ajat takaa? Kyllä normaali nainen pärjää lasten kanssa, on aina pärjännyt ja pärjää vastakin, kaikki rutkutukset siitä miten vaikeaa elämä on on just sitä että elämä on nii vaiketa kuin miksi se tehdään! miksi yh äiti ei voisi pärjätä aivan loistavasti??
eikä minua ole mikään yli-ihminen kasvattanut, ihan tavallinen eronnut äiti joka huolehti meistä kakaroista mallikkaasti, välillä riiideltiin että tavarat lensivät, välillä halattiin, itkettiin, lyhyesti sanottuna: elettiin ihan tavallista elämää. sinulla taitaa olla jokin vika geeni jossakin jonka mukaan yh äidin " kuuluu" epäonnistua jotta saisit marmattaa enemmän yh äitien kurjuudesta, ei yh äidin elämä ole sen kurjempaa kuin huonossa avioliitossa tai " avoliitossa" elävänkään - mikä hirvitys sana tuo AVOliitto onkaan - mitä se pitää sisällään??? AVO vaimo AVO mies - onko naimisissa olevat sitten sulkupuolisoita vai umpeen kasvaneita...
sun asenteella kaikilla on niin helvetin vaikeata. ei ihmisen ei isän ei äidin tarvi olla mikään yli-ihminen mutta tolkku tallella silloin pärjää vaikka kuinka ison kakaralauman kanssa!
edelleen = tsemppiä sinulle tuleva äiti, älä anna tuollaisten hourupäitten masentaa sinua.
KAIKEN!
Etkö osaa lukea!
Äidin EI kuulu olla mikään kone! Häneltä EI SAA edes vaatia sellaista!
Itse sanoit, että äiti onnistuu kyllä. Kun kysyin mistä sen tiedät, sanoit tietäväsi sen siitä, että hän on äiti...Se ei kuule TAKAA, että lastenhoito onnistuu! Samalla vieritit syyn epäonnistumisesta kokonaan äideille, sillä äidin KUULUU ONNISTUA!!!!
Sinulla näkyy äitimyytti istuvan tiukassa! Se on jo aikoja sitten haudattu!
Äiti on myös nainen.
Tulkintasi kirjoituksestani on älyvapaa.
Ajattele minkä painolastin asetit yh-äideille!
Miten helvetissä ihminen, joka jo joutuu olemaan kaksi vanhempaa, jaksaa sinun mieliksesi vielä näytellä täydellistä äitiä? Et voi keltään vaatia tällasta! Ja kun sanot, että kyllä äiti onnistuu, miksi haluat syyllistää niitä, jotka tuntevat riittämättömyyttä?
mutta epäilen sinun sairastavan jotakin joka estää luetun ymmärtämisen..
juttus vihaksi siitä, että ÄIDILTÄ kyllä onnistuu, jos vaan HALUAA, että vedin linkin ÄITIYS keskusteluun, äitien juttuihin.
Siellä ihmetellään juuri tätä asennetta!
voi voi meniks sun pikku teflon maailmasi ny sekaisin kun oletetaan että äiti selviää jos vain haluaa? mix pitää VALMIIKSI ottaa negatiivinen asenne; ei mistään tu mittää ja määä en oo mittää, vai.....löysätkää jo vähän huivia!
äidit toisaalla ihmettelee, mistä tää asenne on kotoisin?
Jospa kerrot?
Miksi äidin pitää onnistua vain sillä perusteella, että on äiti?
Olisko mahdollista saada jonkinlaista kohtuutta näihin kirjoituksiin? En ymmärrä, millä oikeudella joku typerä naikkonen hyökkää tulevaa äitiä vastaan? Ja mitä merkitystä tän naikkosen typerill ajatuksill on? Eikö voisi ajatella että ihmisinä tukisimme toinen toistamme - onko nii ehdottoman tärkeet että saa JEESUSTELLA OSOITTAA SORMELLA ETTÄ minä TIEDÄN ja muut eivät..huh huh jos ei o muut tekemist ko kirjoitell ja haukkuu ihmisii jotka ovat vaikean ratkaisun eessä...
epäonnistua vain siksi että on äiti............................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................
toisiamme, vaatimalla äidiltä liikaa?
Haloo!
Miksei äiti saa olla ihminen? Miksi aina oletetaan että kyllä äiti, sen on pärjättävä!
Se ei saa olla heikko, eikä ajatella itseään!
Silloin se ei HALUA onnistua...voi jeesus maria!
jeesus maria kun ihmiset oikeasti on YKSINKERTAISIA!!!!! kuka helvetti on sanonut että äidin on pärjättävä koska on äiti????!!! kaikilla on lupa epäonnistua, myös äideillä, tarkoitin vain sitä, että jos haluaa lasta niin paljon että on valmis ottamaan sen vastaan vaikka ypöyksin silloin on varmasti hyvä jos myös haluaa onnistua oletteko kuulleet psykologiasta???!! tumput!
teistä saa sen käsityksen, että ÄIDIN on pakko
epäonnistua vaan näyttääkseen että ÄITIKIN saa epäonnistua kuinka helvetin ykstotisia te voittekaan olla? Onneksi on työmatka Oxfordiin edessä, en kärsi enää näitä yksinkertaisia tanttoja joiden väen väkisin täytyy näyttää että äidit saa epäonnistua..äitien jutuissa on " hyvä " kirjoitus= joku juoppo äiti siinä perustelee juomistaan, tukekaa ny sit vaikka sitä juoppoo eikä kunnollista tulevaa äitiä joka yrittää pärjätä....voi kiesus teitä tyhmiä!
että tiedät ennestään lapsettoman alaikäisen tytön pärjäävän lapsesna kanssa, koska hänestä tulee näin äiti ja äidit pärjää aina. Niin se kävi valitettavasti.
Oikea elämä on opettanut, ettei psykologia auta, ei liioin halu onnistua, kun kaikki alkaa mennä päin seiniä. Sitä EI VOI oikeasti taata kumpikaan näistä! Vain kakara elää niin, ettei ota huomioon mahdollisia vaikeuksia. Varautuminen onkin ainut keino helpottaa vastoinkäymistä. Mutta sinä kiellät ne! Niitä ei voi tulla ÄIDILLE!
Olet täysi ääliö edes väittäessäsi tällaista.
Jos näin olisi, ei olisi ainuttakaan huostaanottoa, ei mitään väärinkäytöksiä lasten osalla. Sillä - äidit osaavat kaiken ja ovat vastuussa kaikesta. Lue nyt sitä psykologiaasi, ja mieti niitä äitejä, jotka jopa tappavat lapsensa...koska osaavat?
aloituksen kirjoittajan ex-miehen hulttiokavereita! Jollet peräti itse aloittaja, merkit viittaa siihen.
Kukaan muu kuin täysi kriminaali ei tuollaisia latele ventovieraalle ihmiselle! TOISEN PUOLESTA!
Salli mun nauraa.
Mene kuule töihin! Ja hanki elämä itelles!
täällä ei osaa lukea?
Tämä teksti EI ole suunnattu sinuun, vaan käsittelee asiallisesti käsitettä, joka ihmisellä (ihme) on.
Olet väittänyt, että alaikäinen tyttö pärjää kyllä lapsensa kanssa, koska hänestä tulee äiti. Mikäs tae se on?
Nimimerkki ihme on asiasta eri mieltä. Hän ei usko, että pelkkä äitiys riittää takaamaan yhdellekään lapselle onnistunutta ja suotuisaa elämää.
Hän toteaa, että vain kakara elää niin, ettei ota huomioon mahdollisia vaikeuksia.
Sinä pidät tätä tarpeettomana, koska on äiti, se riittää.
Mieti nyt tosi tarkkaan, kumpi haastaa ja mitä.
Ulkopuolisena oma käsitykseni ainakin on selvä.
Ja olen samaa mieltä, jos äidiksi tulemalla tulisi täydelliseksi, ei olisi huostaanottoja, ei mitään pahaa KOSKAAN tapahtuisi lapsille. Ja sinun ON PAKKO myöntää, että näin ei ole.
Lopussa hän viittaa kahteen asiaan, pyytää sinua miettimään niitä äitejä, jotka ovat tappaneet lapsensa (käsitän tämän aborttia koskevaksi, voi tosin olla viittaus äitien tekemiin henkirikoksiinkin) ...koska osaavat? Kysymysmerkki perässä kertoo, että hän esitti sen kysymyksenä. Onko sekin mielestäsi osaamista, kun tähän äiti päätyy?
voin ehkä auttaa.
[email protected]
sun kanssasi ihmemarjaminnie.
Yrität jo laittaa toisten sanomisia suuhuni, joten teenpä samoin, tuntuuko mukavalta? Ihme-nimmari ei ole pyytänyt minua miettimään yhtään mitään tai sanonut minulle yhtään mitään tässä ketjussa. Tulostappas nyt vaikka koko ketju ja pyydä jotakuta suomentamaan se sinulle, niin että sinäkin ymmärtäisit.
Toisaalta maanisuushan on aika rankkaa - sille jonka kohdalle sattuu...
Selitetäänpä vielä kerran, vaikka se aivan turhaa onkin, missä kohti sinulla ja "kamuillasi" meni metsään.
Alkuperäinen aloittaja on osannut varsin kypsästi arvioida tilannettaan ja sen perusteella kaikki muut kuin "teidän trionne" on kannustanut ja valanut uskoa hänen mahdollisuuksiinsa selvitä tilanteestaan.
Onko hän alaikäinen, ei selvinnyt mistään, sekin lienee "teidän" kuvitelmaanne samassa kimpussa huostaanottojen ja muiden rankempien ajatustenne kanssa.
Samoin kuin tuo äiti-juttukin selviytymisineen. Kukaan ei ole missään vaiheessa sanonut mitään tuollaista, sekin on tuon ihme-nimmarin ihmeellisiä johtopäätöksiä.
On tosi hyvä jos jokin asia on sinulle selvä, epäselvyyksiä tuntuu riittävän vastapainoksi ihan riittämiin.
Hyvästi, Minniseni, toivottavasti saat elämäsi järjestykseen...
Hei taas.
Aikaa on kulunut jonkin verran kun ensimmäisen kerran kirjoitin tänne.
Elämä alkaa tasaantua. Sain eilen kerrottua lapsen isälle raskaudestani.
Hän istui kahvilassa jossa pyysin häntä tulemaan istumaan viereiseen pöytään jossa sanoin asian suoraan. Hänen kommenttinsa oli että aha, ja lähti. Lapsellista käytöstä. Hän kuitenkin soitti minulle noin tunti tapahtuneen jälkeen ja kysyi olinko tosissani ja puhuimme asiasta. Itseasiassa hän kyseli lasketusta ajasta, ensimmäisestä ultrasta. Muita asioita emme käsitelleet. Ehkä muita asioita ei enää olekaan.
Tällä hetkellä olo on niin huojentunut. Hän tietää. En kyllä tiedä suhtautuiko hän asiaan positiivisesti vai negatiivisesti. Tuntuu että asia on hänelle se ja sama.
Velvollisuuteni oli hänelle kertoa. Onhan lapsi myös hänen.
Ihmettelen kyllä vieläkin että hän ei kysynyt että "mistä mä tiedän et se on mun?".
Aamupahoinvointi on onneksi helpottunut.
Ja olen aloittanut uuden suhteen. Tai no uuden ja uuden. Palasin entisen poikaystäväni kanssa yhteen jonka kanssa olen seurustellut aikaisemmin liki kolme vuotta.
Kiitos kaikille.
Toivottavasti tästä eteenpäin ei tule murheenaiheita. =)
kun kerroit. olet tehnyt " velvollisuutesi" lapsen isä siis tietää, muuta ei sinun kait tarvii tehdä jos asia ei häntä kiinnosta. toivon, kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi. ja onnea jos olet löytänyt ihmissuhteen, oli sitten vanha tai uusi tarkoita vain, että kaikki tarvitsemme toisiamme! tsemppiä sinulle tuntematon ystävä!!!