Vastuuta pitäisi ottaa myös omista puheistaan. Katainen miettii, miksi Eero Heinäluoman puheet ovat heittäneet vuodessa häränpyllyä.
On helppo uskoa vanhaa totuutta, että talouspolitiikan suurimmat virheet tehdään silloin kun taloudella menee erityisen hyvin. Ei tarvitse kuin hetki kuunnella eduskuntakeskustelua aiheesta kuin aiheesta. Loputtomana virtana toistuvat hokemat: "kyllä rahaa riittää" tai "ongelma voidaan ratkaista rahalla". Keskustelun suuruusluokat, eurot ja markat, miljoonat ja miljardit, puhumattakaan prosenttilaskuista, ovat vaatijoilta pahanlaatuisesti hukassa.
On kokonaisuuden kannalta yhtä tyhjän kanssa, tehdäänkö tänä ja ensi vuonna hetkellistä valtiontalouden ylijäämää kaksi, kolme vai neljä miljardia verrattuna siihen, paljonko nyt kulutusjuhlien kiihkossa sorrutaan luomaan pysyviä menolisäyksiä valtiontalouteen. Aivan kuin joku arpajaisvoiton innoittamana päättäisi ostaa loistoauton osamaksulla, kun voittokupongilla saa katettua ensimmäiset osamaksuerät.
Ymmärrän, että arkisessa poliittisessa keskustelussa ei ole suosittua toimia pitkäjänteisesti. On herkullisempaa elää kädestä suuhun. Opposition vastuuttomat rahanjakajat ovat valmiit vaatimuksillaan tuhoamaan mahdollisuudet kunnolliseen vanhusten hoitoon tulevaisuudessa. Kaupan päälle he jättäisivät jättilaskun tästä kaikesta lastemme maksettavaksi. Minä en sellaiseen vastuuttomuuteen suostu.
Kansantaloudessa on harvemmin niitä vuosia, kun velkaa on edes mahdollista maksaa pois, useammin tulee niitä, jolloin on paineita velanottoon. Kun nyt elämme niitä vuosia, jolloin verotulojen kasvu on poikkeuksellisen nopeaa, niin silloin velkaa on maksettava. Kaikki varmasti ymmärtävät mitä tapahtuu, jos velkaa vain otetaan aina lisää maksamatta sitä takaisin.
Aivan ovella on aika, jossa useat meihin kohdistuvat uhkat voivat realisoitua kerralla. Jokainen on varmasti kuullut, että lähivuosina ikääntyminen muuttaa Suomessa huoltosuhteen maailmassa ennen kokemattomaan epätasapainoon. Entistä pienempi joukko veronmaksajia joutuu kustantamaan yhä suuremman joukon palvelut ja eläkkeet. Uusimman väestöennusteen mukaan tuo kuilu on vielä paljon aiemmin pelättyä suurempi, mittaluokaltaan ylivoimaisesti länsimaiden vaikein.
Samaan aikaan erityisen hyvät talouskasvun vuodet ovat viimeisillään, ja edessä on hiipuminen normaalin kasvun aikaan, jos ei hitaammankin. Tähän vaikuttaa erityisesti osaavan työvoiman pula ja työvoimakustannusten nopea kasvu. Myös Yhdysvaltain luottokriisin pitkittyminen lisää maailmantalouden kasvuun hidastavasti vaikuttavan taantuman uhkaa. Nämä kolme tekijää voivat yhtäaikaisesti saada julkisen taloutemme syöksykierteeseen. Silloin kulutusjuhlat päättyvät dramaattisin seurauksin; joudumme ottamaan nopealla tahdilla uutta velkaa ja leikkauslistat yhteiskunnan maksamista menoista ja etuuksista ovat pitkät.
Jo nyt kansantaloutemme kestokyky liikkuu äärirajoilla. Oman ministeriöni kansantalousosasto arvioi, että jo nykyisellä menotasolla valtiontalouden tasapaino on vähintään prosenttiyksikön liian alhaalla verrattuna bruttokansantuotteeseen vaalikauden lopulla, jotta voisimme selvitä edes väestön ikääntymisen tuomista haasteista. Tuo prosentti tarkoittaa kahden miljardin euron menoja. Jos emme saa aikaan arvioita parempaa kasvua, ovat edessä raskaat leikkauslistat.
Tällaisessa tilanteessa etuuksien, palveluiden ja muiden leikkausten kärsijöinä olisivat tavalliset suomalaiset. Ihmisillä pitää olla luottamus sellaisen talouspolitiikan, joka takaa heille vakauden suunnitella omaa elämäänsä, tekemiseen.
Silti oppositio esittää valtavia pysyviä menolisäyksiä. Kuntien valtionosuuksiin, joita muuten lisätään enemmän kuin koskaan, vaaditaan 600 miljoonaa lisää. Sinne ja tänne toisia satoja miljoonia, "kyllä rahaa riittää". Yhteensä demareiden ryhmän ja valiokuntaryhmien vaatimukset ovat ylittäneet jo kaksi miljardia. Tässä ei ole siis mukana vielä yksittäisten edustajien yksittäisiä vaateita. Demareiden linjan mukaan ottaisimme siis harvinaisen hyvinä vuosina lisää velkaa velanmaksun sijaan.
Vaikka taloutemme joutuu jo lähitulevaisuudessa vaikeuksiin väestön ikääntymisen tuomien haasteiden johdosta, on meillä kaikki mahdollisuudet selvitä haasteista. Se vaatii meiltä kykyä luoda kasvua sekä vastuullisuutta menojen lisäyksissä. Kummassakaan ei varaa epäonnistua.
Vastuullisella ja ripeällä talouspolitiikalla pidetään Suomi liikkeessä. Olemme pärjänneet 90 vuoden itsenäisyyden ajan loistavasti ja vaikeissakaan tilanteissa emme ole vaipuneet epätoivoon. Suomalainen hyvinvointivaltio on osoittanut kestävyytensä ja on kunkin sukupolven velvollisuus kantaa vastuu sen turvaamiseksi myös tuleville sukupolville. Satojen miljoonien ja miljardien vaatimukset pysyviin menoihin muuttavat tuon varautumisen mahdottomaksi ja vievät väärälle sekä vastuuttomalle tielle.
Vastuu puheista
Opposition rivikansanedustajan tai valtiontalouden kannalta kohtalokkaat puheet voi vielä laittaa eräänlaisen syyntakeettomuuden piikkiin, jos ei tiedetä mitä vaatimuksista seuraa. Sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Eero Heinäluoman puheet ovat taas raskauttavia, koska hän entisenä valtiovarainministerinä varmasti tietää mistä puhuu. Näin hän kirjoitti omassa nettikolumnissaan vielä vuosi sitten 24.11.2006:
" Valtiontaloutemme on tänään tasapainossa ja koko julkinen taloutemme selvästi ylijäämäinen. Vaikka taloustilanteemme on vakaa, pitää meidän vakavasti harkita, kuinka paljon syömme tänään ja kuinka paljon laitamme sivuun tulevaisuuden tarpeisiin. Harvoin voi syödä ja säästää yhtä aikaa. Kysymys on samalla myös sukupolvien välisestä tulonjaon oikeudenmukaisuudesta. Tämän päivän päättäjien on vastattava omista menoistaan ja omista vastuistaan. Emme voi siirtää laskua lapsillemme ja lastenlapsillemme.
Suomessa tarvitaan aikaisempaa isompaa puskuria ottaaksemme vastaan ikääntymisen haasteet. Meidän on tehtävä ylijäämää hyvinä aikoina, kerrytettävä puskureita, rahastoitava eläkkeitä, maksettava velkaa pois. Näin saamme liikkumatilaa, mikäli joudumme jälleen taloushaasteiden eteen. Tämä on myös se viisas neuvo, jonka saamme ulkopuolisilta arvioitsijoilta. Siksi Suomen vakaa talouspolitiikka on tärkeää. Kysymys kuuluukin, olemmeko varautuneet riittävästi ja onko meillä - päättäjinä ja äänestäjinä - kykyä jatkaa tätä vastuullista varautumisen linjaa? "
Heinäluoman puheet ovat heittäneet vuodessa häränpyllyä. Se siitä vastuullisuudesta.
On helppo uskoa vanhaa totuutta, että talouspolitiikan suurimmat virheet tehdään silloin kun taloudella menee erityisen hyvin. Ei tarvitse kuin hetki kuunnella eduskuntakeskustelua aiheesta kuin aiheesta. Loputtomana virtana toistuvat hokemat: "kyllä rahaa riittää" tai "ongelma voidaan ratkaista rahalla". Keskustelun suuruusluokat, eurot ja markat, miljoonat ja miljardit, puhumattakaan prosenttilaskuista, ovat vaatijoilta pahanlaatuisesti hukassa.
On kokonaisuuden kannalta yhtä tyhjän kanssa, tehdäänkö tänä ja ensi vuonna hetkellistä valtiontalouden ylijäämää kaksi, kolme vai neljä miljardia verrattuna siihen, paljonko nyt kulutusjuhlien kiihkossa sorrutaan luomaan pysyviä menolisäyksiä valtiontalouteen. Aivan kuin joku arpajaisvoiton innoittamana päättäisi ostaa loistoauton osamaksulla, kun voittokupongilla saa katettua ensimmäiset osamaksuerät.
Ymmärrän, että arkisessa poliittisessa keskustelussa ei ole suosittua toimia pitkäjänteisesti. On herkullisempaa elää kädestä suuhun. Opposition vastuuttomat rahanjakajat ovat valmiit vaatimuksillaan tuhoamaan mahdollisuudet kunnolliseen vanhusten hoitoon tulevaisuudessa. Kaupan päälle he jättäisivät jättilaskun tästä kaikesta lastemme maksettavaksi. Minä en sellaiseen vastuuttomuuteen suostu.
Kansantaloudessa on harvemmin niitä vuosia, kun velkaa on edes mahdollista maksaa pois, useammin tulee niitä, jolloin on paineita velanottoon. Kun nyt elämme niitä vuosia, jolloin verotulojen kasvu on poikkeuksellisen nopeaa, niin silloin velkaa on maksettava. Kaikki varmasti ymmärtävät mitä tapahtuu, jos velkaa vain otetaan aina lisää maksamatta sitä takaisin.
Aivan ovella on aika, jossa useat meihin kohdistuvat uhkat voivat realisoitua kerralla. Jokainen on varmasti kuullut, että lähivuosina ikääntyminen muuttaa Suomessa huoltosuhteen maailmassa ennen kokemattomaan epätasapainoon. Entistä pienempi joukko veronmaksajia joutuu kustantamaan yhä suuremman joukon palvelut ja eläkkeet. Uusimman väestöennusteen mukaan tuo kuilu on vielä paljon aiemmin pelättyä suurempi, mittaluokaltaan ylivoimaisesti länsimaiden vaikein.
Samaan aikaan erityisen hyvät talouskasvun vuodet ovat viimeisillään, ja edessä on hiipuminen normaalin kasvun aikaan, jos ei hitaammankin. Tähän vaikuttaa erityisesti osaavan työvoiman pula ja työvoimakustannusten nopea kasvu. Myös Yhdysvaltain luottokriisin pitkittyminen lisää maailmantalouden kasvuun hidastavasti vaikuttavan taantuman uhkaa. Nämä kolme tekijää voivat yhtäaikaisesti saada julkisen taloutemme syöksykierteeseen. Silloin kulutusjuhlat päättyvät dramaattisin seurauksin; joudumme ottamaan nopealla tahdilla uutta velkaa ja leikkauslistat yhteiskunnan maksamista menoista ja etuuksista ovat pitkät.
Jo nyt kansantaloutemme kestokyky liikkuu äärirajoilla. Oman ministeriöni kansantalousosasto arvioi, että jo nykyisellä menotasolla valtiontalouden tasapaino on vähintään prosenttiyksikön liian alhaalla verrattuna bruttokansantuotteeseen vaalikauden lopulla, jotta voisimme selvitä edes väestön ikääntymisen tuomista haasteista. Tuo prosentti tarkoittaa kahden miljardin euron menoja. Jos emme saa aikaan arvioita parempaa kasvua, ovat edessä raskaat leikkauslistat.
Tällaisessa tilanteessa etuuksien, palveluiden ja muiden leikkausten kärsijöinä olisivat tavalliset suomalaiset. Ihmisillä pitää olla luottamus sellaisen talouspolitiikan, joka takaa heille vakauden suunnitella omaa elämäänsä, tekemiseen.
Silti oppositio esittää valtavia pysyviä menolisäyksiä. Kuntien valtionosuuksiin, joita muuten lisätään enemmän kuin koskaan, vaaditaan 600 miljoonaa lisää. Sinne ja tänne toisia satoja miljoonia, "kyllä rahaa riittää". Yhteensä demareiden ryhmän ja valiokuntaryhmien vaatimukset ovat ylittäneet jo kaksi miljardia. Tässä ei ole siis mukana vielä yksittäisten edustajien yksittäisiä vaateita. Demareiden linjan mukaan ottaisimme siis harvinaisen hyvinä vuosina lisää velkaa velanmaksun sijaan.
Vaikka taloutemme joutuu jo lähitulevaisuudessa vaikeuksiin väestön ikääntymisen tuomien haasteiden johdosta, on meillä kaikki mahdollisuudet selvitä haasteista. Se vaatii meiltä kykyä luoda kasvua sekä vastuullisuutta menojen lisäyksissä. Kummassakaan ei varaa epäonnistua.
Vastuullisella ja ripeällä talouspolitiikalla pidetään Suomi liikkeessä. Olemme pärjänneet 90 vuoden itsenäisyyden ajan loistavasti ja vaikeissakaan tilanteissa emme ole vaipuneet epätoivoon. Suomalainen hyvinvointivaltio on osoittanut kestävyytensä ja on kunkin sukupolven velvollisuus kantaa vastuu sen turvaamiseksi myös tuleville sukupolville. Satojen miljoonien ja miljardien vaatimukset pysyviin menoihin muuttavat tuon varautumisen mahdottomaksi ja vievät väärälle sekä vastuuttomalle tielle.
Vastuu puheista
Opposition rivikansanedustajan tai valtiontalouden kannalta kohtalokkaat puheet voi vielä laittaa eräänlaisen syyntakeettomuuden piikkiin, jos ei tiedetä mitä vaatimuksista seuraa. Sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Eero Heinäluoman puheet ovat taas raskauttavia, koska hän entisenä valtiovarainministerinä varmasti tietää mistä puhuu. Näin hän kirjoitti omassa nettikolumnissaan vielä vuosi sitten 24.11.2006:
" Valtiontaloutemme on tänään tasapainossa ja koko julkinen taloutemme selvästi ylijäämäinen. Vaikka taloustilanteemme on vakaa, pitää meidän vakavasti harkita, kuinka paljon syömme tänään ja kuinka paljon laitamme sivuun tulevaisuuden tarpeisiin. Harvoin voi syödä ja säästää yhtä aikaa. Kysymys on samalla myös sukupolvien välisestä tulonjaon oikeudenmukaisuudesta. Tämän päivän päättäjien on vastattava omista menoistaan ja omista vastuistaan. Emme voi siirtää laskua lapsillemme ja lastenlapsillemme.
Suomessa tarvitaan aikaisempaa isompaa puskuria ottaaksemme vastaan ikääntymisen haasteet. Meidän on tehtävä ylijäämää hyvinä aikoina, kerrytettävä puskureita, rahastoitava eläkkeitä, maksettava velkaa pois. Näin saamme liikkumatilaa, mikäli joudumme jälleen taloushaasteiden eteen. Tämä on myös se viisas neuvo, jonka saamme ulkopuolisilta arvioitsijoilta. Siksi Suomen vakaa talouspolitiikka on tärkeää. Kysymys kuuluukin, olemmeko varautuneet riittävästi ja onko meillä - päättäjinä ja äänestäjinä - kykyä jatkaa tätä vastuullista varautumisen linjaa? "
Heinäluoman puheet ovat heittäneet vuodessa häränpyllyä. Se siitä vastuullisuudesta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Heinäluomaa ei kannata kuunnella, inhottaa koko äijä. Itse vaihdan televisosta aina kanavaa,kun sen pärstä siellä näkyy.
Onneksi on nyt digiaikana noita kanavia mistä valita, ei tarvite mokomaa äijänkörilästä katsella.
No nythän on niin, että Eero on propagandistina epäonnistunut. Hänen menetelmänsä perustuvat aikaan, jolloin:
- luokkavihaa ja Maalaisliiton vastaisuutta sopi kylvää kuin Väinö Leskinen tai Kaarlo Pitsinki
- propagandasanomaa ei voitu ottaa välittömästä keskustelunaiheeksi verkossa, vaan lööpelillä olivat pidemmät jäljet
- koulutustaso oli kansakoulu ja fiksummilla/rahakkaammilla keskikoulu
- Heinäluoman ensimmäinen saavutus puoluesihteerinä oli Paavo Lipposen häviö Irakin sodan vuoksi Anneli Jäätteenmäelle
- Heinäluoman toinen saavutus oli se, että työväenpresidentti Sauli "Nato" Niinistö voitti Muumimamman vaalipäivänä ääniltään. SAK:n korskea ilmoitus siitä, että toista vaalikierrosta ei tarvita, jolloin riittää, että kampanjarahat suunnataan kokonaan ensimmäiselle kierrokselle riitti monelle suomalaiselle äänestäjälle
- SAK:n mässäilyvideo http://www.youtube.com/watch?v=gLx-xnBEswo
Eero Heinäluomasta ei tullut Suomen Göbbelsiä. Lisäksi Suomen kovimman porvarin, Eero Lehden, Taloustutkimukseen ja Helsingin Sanomiin ei usko enää kukaan valitusnut kansalainen. Vedätystä on liikaa ja indoktrinaatio paljastuu helposti paljaallakin silmällä propagandaksi.
Mutta tässä se tulee tietoa sinullekin reppana!
Demarit ovat olleet altavastaajina koko 90-luvun oikeistoenemmistöisissä hallituksissa. Joten et voi syytää demareita harjoitetusta, rikkaita suosivasta politiikasta.
Tässä hallitustietoja:
Holkerin hallitus 1987-1991
SDP 8 ministeriä, KOK 7 ministeriä, RKP 2, SMP 1
- oikeistoenmmistöinen hallitus: vasemmisto 8 ministeriä, oikeisto 10 ministeriä
Ahon hallitus 1991-1995
Keskusta 8 ministeriä, KOK 6, RKP 2, SKL 1
- puhdas oikeistohallitus
Lipposen I hallitus 1995-1999
SDP 7 ministeriä, KOK 5, RKP 2, Vas. 2, Vihr. 1 1 ammattiministeri
Vasemmisto 9 ministeriä, oikeisto 8 1 ammattiministeri
Lipposen II hallitus 1999-2003
KOK 6 ministeriä, SDP 6, RKP 2, Vas. 2, Vihr. 1 1 ammattiministeri
Oikeisto 9 ministeriä, vasemmisto 8 ministeriä 1 ammattiministeri
Jäätteenmäen hallitus 2003-2003
Keskusta 8 ministeriä, SDP 8, RKP 2
Oikeistoenemmistö
Vanhanen I 2003-2007
Keskusta 8 ministeriä, SDP 8, RKP 2
Oikeistoenemmistö
Vanhanen II 2007-
Keskusta 8 ministeriä, KOK 8 ministeriä, RKP 2 ministeriä, Vihr. 2 ministeriä
Oikeistoenemmistö
Kun katsoo hallitusten valtasuhteita, huomaa, ketkä ovat enemmistöpäätöksiä tehneet ja tulokset näkyvät: Jokos alat tajuta vai pitääkö se rauralangasta vääntää ?
Hyvä hoitsut! Pistitte savolaispojan vastaamaan sanoistaan. Yleensä savolaisten puheista siirtyy vastuu kuulijalle. Sellaisia totuuksia ne ovat!
Nyt kun kalliin väännön jälkeen sopimus tulee, niin kunnian asiasta näyttää ottavan kokkarit, vaikka heillä ei ole osaa eikä arpaa asiassa. Kyllä Kataista vituttaa kasvojen meno! Tais käydä tässä tilanteessa, kuin Esko Aholle. Entinen politikko!
Hiskikö se siellä taas valehtelee. Usko nyt viimeinkin, että Katainen on aivan huippumiehiä näistä tämän hetken poliitikoista.
Erittäin hyvä taktikko ja näytti taas kaapin paikan tuolla sekoilevalle Tehylle,joka luulee olevansa kokoansa suurempi.
Mutta Katainen on ennen kaikkea tulevaisuuden miehiä. Kuulemme hänestä vielä vähintään seuraavat 30 vuotta tai enemmänkin - ja nousujohteisesti koko ajan.
kokoomuksen vaalivoitto! Lasku lupauksista siirtyi veromaksajille. Puolue kantaan katsomatta.
Perus duunari on kokoomuksen vaalivoiton laskun maksaja. Viime kädessä.