Jäätteenmäki ja Manninen ovat toiminnallaan aiheuttaneet syvän epäluottamuksen pääministerin ja presidentin suhteisiin. Tasvallan presidentin on syytäkin olla ärtynyt, kun hänen selkänsä takana juonitellaan. Jäätteenmäki ehkä haluaa itse jatkaa pääministerinä, mutta uskottavuus on kärsinyt parantumattoman kolauksen. Muut kepulit luultavasti jo laskeskelevat, että demarit saavat tästä jatkoakin ajatellen sellaisen lyömäaseen, jolla pääministeri pidetään koko ajan talutushihnassa. Toisaalta Jäätteenmäki on Keskustan puheenjohtaja ja hänen tiputtamisensa hallituksen ulkopuolelle ei käyne noin vain. Tämä edellyttäisi kai vähintään sitä, että Jäätteenmäki jättää myös puheenjohtajan tehtävät.
Jäätteenmäki itse lienee väläytellyt myös uusien vaalien mahdollisuutta. Tämän muut kepulit näkevät varmaan tässä tilanteessa poliittisena itsemurhana. Niissä vaaleissa kaikki muut kävisivät Keskustan kimppuun oikein joukolla. Ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi kepulien kannalta jäänee hallituksen hajottaminen. Tässäkin on riskinsä, sillä demarit ja kokoomus näkevät kepulien ahdingon ja kannatuksen hiipumisen, jolloin vanha palava rakkaus voisi syttyä uudestaan. Tällaisessa hallituksessa Lipponen olisi taas pääministeri ja nousisi Suomen vaikutusvaltaisimmaksi poliitikoksi. Juuri tämän estäminen lienee ollut Mannisen yksi keskeinen motiivi.
Juonittelu on syvällä keskustalaisella politikoinnissa. Kekkonen on tietysti tämän juonittelun kantaisä. Välilä jo luultiin, että Jäätteenmäki pyrkii nimenomaan puhdistamaan politiikan likaista peliä. Nyt osoittautuu, että hän itse on sotkeutunut siihen peliin korviaan myöten. Jäätteenmäki profiloitui aiemmilla eduskuntakausilla rehellisen politiikan kannattajaksi. Näyttää siltä, että tämä oli hyvä peitetarina menestymiselle. Keskustalaisesta politiikan teosta soisi jo pääsevän. Tietysti sellainen myy - iltapäivälehtiä, mutta on maan edun kannalta erittäin vahingollista.
Jäätteenmäki itse lienee väläytellyt myös uusien vaalien mahdollisuutta. Tämän muut kepulit näkevät varmaan tässä tilanteessa poliittisena itsemurhana. Niissä vaaleissa kaikki muut kävisivät Keskustan kimppuun oikein joukolla. Ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi kepulien kannalta jäänee hallituksen hajottaminen. Tässäkin on riskinsä, sillä demarit ja kokoomus näkevät kepulien ahdingon ja kannatuksen hiipumisen, jolloin vanha palava rakkaus voisi syttyä uudestaan. Tällaisessa hallituksessa Lipponen olisi taas pääministeri ja nousisi Suomen vaikutusvaltaisimmaksi poliitikoksi. Juuri tämän estäminen lienee ollut Mannisen yksi keskeinen motiivi.
Juonittelu on syvällä keskustalaisella politikoinnissa. Kekkonen on tietysti tämän juonittelun kantaisä. Välilä jo luultiin, että Jäätteenmäki pyrkii nimenomaan puhdistamaan politiikan likaista peliä. Nyt osoittautuu, että hän itse on sotkeutunut siihen peliin korviaan myöten. Jäätteenmäki profiloitui aiemmilla eduskuntakausilla rehellisen politiikan kannattajaksi. Näyttää siltä, että tämä oli hyvä peitetarina menestymiselle. Keskustalaisesta politiikan teosta soisi jo pääsevän. Tietysti sellainen myy - iltapäivälehtiä, mutta on maan edun kannalta erittäin vahingollista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.