Osaisikohan joku neuvoa...
Olen seurustellut elämäni Rakkauden kanssa nyt vuoden ja olemme menossa naimisiin. Olen 25, ja mies hieman vanhempi.
En ole aiemmissa suhteissani ollut mustasukkainen, mutta nyt olen. Ja mikä vielä hassumpaa, mieheni menneisyydelle. En sille mitä hän tekee nyt-- ei sillä ettei kiinnostaisi, vaan sillä että luotan häneen tämänpäiväisessä elämässä.
Olen kuullut niin mieheltäni kuin hänen kavereiltansa, että olen aivan ykkönen ja ylitse muiden, aiempia tyttöystäviä ei voi verrata minuun. Me olemme kuulemma täydellinen pari toisillemme, ja niin koemme myös itse. Kaikki sanovat että minä olen se joka sai mieheni muuttumaan ja kasvamaan aikuiseksi, ilman pakkotoimenpiteitä;) Me olemme oikeasti tosissamme toistemme suhteen, eikä tämä ole mitään showta.
Silti alan jostain syystä venkuttamaan mielessäni mieheni menneisyyttä. Olen vahingossa nähnyt videopätkiä hänestä kahden exänsä kanssa, jotka nyt on poistettu heti sen jälkeen kun ne löytyivät. Pahoitin mieleni, vaikka niissä ei ollut mitään muuta kuin teini-iän näyttämisen halua (pussailua juhlissa).
Hän oli minulle aiemmin sanonut että ei ollut julkisesti tehnyt mitään exiensä kanssa, vaan videot todistavatkin toisin. Silti raivostuttaa että hän on ylipäätänsä tehnyt mitään heidän kanssaan. Ja inhottaa että ennen minua, ja samoja asioita kuin minun kanssa..
Minulle hän on aina sanonut että ei ole tuntenut exiään kohtaan paljon mitään, ja ne vähäisetkin tunteet ovat kuolleet jo aioja sitten, eikä kaipaa mitään niistä suhteista. Minä olen kuulemma se ainoa jonka kohdalla tietää mitä oikea rakkaus on ja tällaista sen kuuluu olla.
Meillä on huippukivaa yhdessä, mutta sitten MINÄ pilaan sen saamalla mustasukkaisuus kohtauksen ja tivaamalla vanhoja asioita. Tivaan ja tivaan ja tivaan.
olen pillannut muutaman yhteisen hyvin alkaneen illan ja viikonlopun, arki-illoista puhumattakaan, ja olen niin pahoillani tästä.
Kun saan kiukkukohtauksen menneistä, en voi asialle enää mitään vaikka koitan. Sitten kun alamme riitelemään, niin saatamme alkaa puhumaan erosta, kun mieheni on kyllästynyt kun en pääse menneiden yli eikä hän jaksa enää.
Mitähän voisin tehdä, jotta tällainen käytökseni loppuisi? Nolottaa ja inhottaa... Rakastan häntä yli kaiken enkä voisi elää ilman häntä.
Miten saisin itseni ymmärtämään oikeasti että meillä kaikilla on menneisyys, niin kuin minullakin, ja menneisyyden tunteita ja tosirakkautta niin kuin meillä on ei voi verrata eikä rinnastaa??? Kaikki ovat menneisyydessään tehneet asioita, ja niitä ei saa pois.
Neuvoja....? ASIALLISIA KIITOS.
Olen seurustellut elämäni Rakkauden kanssa nyt vuoden ja olemme menossa naimisiin. Olen 25, ja mies hieman vanhempi.
En ole aiemmissa suhteissani ollut mustasukkainen, mutta nyt olen. Ja mikä vielä hassumpaa, mieheni menneisyydelle. En sille mitä hän tekee nyt-- ei sillä ettei kiinnostaisi, vaan sillä että luotan häneen tämänpäiväisessä elämässä.
Olen kuullut niin mieheltäni kuin hänen kavereiltansa, että olen aivan ykkönen ja ylitse muiden, aiempia tyttöystäviä ei voi verrata minuun. Me olemme kuulemma täydellinen pari toisillemme, ja niin koemme myös itse. Kaikki sanovat että minä olen se joka sai mieheni muuttumaan ja kasvamaan aikuiseksi, ilman pakkotoimenpiteitä;) Me olemme oikeasti tosissamme toistemme suhteen, eikä tämä ole mitään showta.
Silti alan jostain syystä venkuttamaan mielessäni mieheni menneisyyttä. Olen vahingossa nähnyt videopätkiä hänestä kahden exänsä kanssa, jotka nyt on poistettu heti sen jälkeen kun ne löytyivät. Pahoitin mieleni, vaikka niissä ei ollut mitään muuta kuin teini-iän näyttämisen halua (pussailua juhlissa).
Hän oli minulle aiemmin sanonut että ei ollut julkisesti tehnyt mitään exiensä kanssa, vaan videot todistavatkin toisin. Silti raivostuttaa että hän on ylipäätänsä tehnyt mitään heidän kanssaan. Ja inhottaa että ennen minua, ja samoja asioita kuin minun kanssa..
Minulle hän on aina sanonut että ei ole tuntenut exiään kohtaan paljon mitään, ja ne vähäisetkin tunteet ovat kuolleet jo aioja sitten, eikä kaipaa mitään niistä suhteista. Minä olen kuulemma se ainoa jonka kohdalla tietää mitä oikea rakkaus on ja tällaista sen kuuluu olla.
Meillä on huippukivaa yhdessä, mutta sitten MINÄ pilaan sen saamalla mustasukkaisuus kohtauksen ja tivaamalla vanhoja asioita. Tivaan ja tivaan ja tivaan.
olen pillannut muutaman yhteisen hyvin alkaneen illan ja viikonlopun, arki-illoista puhumattakaan, ja olen niin pahoillani tästä.
Kun saan kiukkukohtauksen menneistä, en voi asialle enää mitään vaikka koitan. Sitten kun alamme riitelemään, niin saatamme alkaa puhumaan erosta, kun mieheni on kyllästynyt kun en pääse menneiden yli eikä hän jaksa enää.
Mitähän voisin tehdä, jotta tällainen käytökseni loppuisi? Nolottaa ja inhottaa... Rakastan häntä yli kaiken enkä voisi elää ilman häntä.
Miten saisin itseni ymmärtämään oikeasti että meillä kaikilla on menneisyys, niin kuin minullakin, ja menneisyyden tunteita ja tosirakkautta niin kuin meillä on ei voi verrata eikä rinnastaa??? Kaikki ovat menneisyydessään tehneet asioita, ja niitä ei saa pois.
Neuvoja....? ASIALLISIA KIITOS.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ette ole kuitenkaan niin nuoria, ettei muita suhteita olisi ehtinyt olla. Olisiko ihannetilanne kuitenkin sellainen, että poikakaverisi olisi ollut yksin siihen asti kun sinut tapasi! Yritä nauttia nyt tästä päivästä ja suunnata katse tulevaisuuteen, älä menneisyyteen. Kyllä se siitä. Ei sitä menneisyyttä voi muuttaa miksikään, se on nyt vain hyväksyttävä.
Olen itse 45-vuotias, seurustelen mieheni kanssa nyt kolmatta vuotta ja hyvin menee. Minä olin 18 vuotta ex-mieheni kanssa ja minulla on avioliitosta 2 lasta. Mieheni oli naimisissa 20 vuotta ja hänellä 2 lasta. Yksin oltiin muutamia vuosia ennen yhteen menoa. Silti tämä on onnistunut. Olemme eronneet entisistä, olemme onnellisia että löysimme toisemme ja katseemme on kohti tulevaisuutta. Kirjoitin tämän, koska haluan, että saat jonkinlaista suhteellisuutta tuohon ongelmaasi. Eli nauti onnestasi ja keskity tulevaisuuteen, tuota menoa olet kohta yksin ja sitä taatusti kadut.
Kiitos vastauksesta!
on hyvä saada perspektiiviä, sillä häpeän omaa käytöstäni ja silti en osaa vaan antaa olla...
Pelkään tosiaan sitä että jään yksin idioottimaisen käytökseni takia.
Totta on että pakko vaan hyväksyä se ettei mennyttä voi muuttaa ja on meillä varmaan sata kertaa paremmat muistot yhteisístä jutuista, kun meillä kummallakaan vanhoista asioista.
Kumpikin meistä on tehnyt menneisyydessä asioita, ei vaan pitäisi antaa niiden vaikuttaa!!
Kiitos vielä perspektiivin annosta, alan nyt tosiaan työstämään omaa ajatusmaailmaani.
Mulla on ihan sama ongelma...menin ihan sanattomaksi kun luin mitä olit kirjoittanut. En voi ymmärtää omaa käyttäytymistäni koska luotan mieheeni, enkä usko että hän pettäisi minua. Silti en voi millään unohtaa hänen menneisyyttään, se vainoaa minua jatkuvasti. Tottakai se on ihan selvää että hänellä on ollut elämä ennen minua, mutta en kestä sitä ajatusta että hän olisi ollut jonkun muun kanssa! Minulla on jopa vaikeuksia nukkua hänen sängyssään, missä edellisetkin tyttöystävät ovat nukkuneet..ja tehneet ties mitä. Meneekö tämä ajan myötä ohi?
Olen myös mustasukkainen, ja niin on poikaystäväni. Nukumme minun ja exäni parisängyssä ja eroni jälkeen siellä on ollut muitakin miehiä.
Tämän joutuu mieheni toteamaan ja sen vuoksi yritän hillitä hänen entisiään kohtaan tuntemani ikävät fiilikset.
Enköhän ole se oikein ja paras, samoin kuin hän minulle. Vanhat jutut on päättyneet, varmaan siihen että ne ei ole olleet niitä oikeita? Ajatellaanko näin jos se helpottaa?
Todellakin, ne jutut ovat (ainakin näissä tapauksissa) päättyneet sillä exät ei olleet oikeita... En vaan käsitä miksei sitä voi sisäistää ja tajuta.
Mulle on sanottu, kun omat hyvät kokemukset kasvaa puolison kanssa, niin vanhat muistot jää taka-alalle.
Kaikilla on menneisyys. Niin mullakin ja miehelläni. Me olemme kuitenkin parhaita toisillemme, ja pakko luottaa siihen tunteeseen. Unohtaa kaikki vanhat jutut. En koskaan muistele omia menneitäni, en koskaan. Ja niin sanoo miehenikin ettei muistele omiaan.
Ehkä se on niin että kun joku muu on tehnyt jotain, se on ollut "väärin", kun nykyinen ja se joka merkkaa jotain, tekee sen, se on niin oikein.
Mulla ainakin on niin että kun mun mies tekee jotain, se tuntuu niin oikealta. Jos mun exä olisi tehnyt sen, se ei olisi tuntunut miltään tai olisi ollut väärän tuntuista.
Jos mieheni sanoo että kukaan ei ole ollut niin hyvä hänelle kuin minä, miksen voi uskoa...? Pilaan kaiken kiukuttelulla, ja kohta menetän kaiken. Niin ei saa käydä!! Mun on pakko muuttaa ajatusmaailmaa ja pelastaa vielä kun jotain on tehtävissä.
Meidän rakkaus jyrää menneet... Uskotaan tulevaisuuteen, me kaikki mustasukkaiset. Menneet on menneitä, ei niitä voi muuttaa, ja turha niitä on vatvoa.
mutta mitä jos poikaystävän edelliset suhteet on päättynyt entisen tyttöystävän aloitteesta? Ja jos poikaystävä olisi saanut päättää niin olisivat vielä yhdessä? Niin, tiedän, turhaa jossittelua. Onhan minullakin ollut muita, mutta kuitenkin...
Miten voitte olla niin varmoja ettei miehenn milloinkaan pettäisi teitä? Katsokaa tilastoja ja miettikää että voisiko sittenkin.
niinpä. Sehän vielä pahentaa asiaa.
Tein samalla tavalla. Tuhosin sillä tavalla kolme suhdetta. Sitten menin terapiaan, nyt olen kyllä sinkku joten en tiedä tulenko käyttäyttymään eri tavalla mutta olen viime vuoden aikana terapiassa oppinut tosi paljon asioita itsestäni. Voin vaan suositella. En tiedä sinun elämästäsi mutta minulla mustasukkaisuus liittyi menneisyytteen eli vanhempien eroon. Sitten se vielä liittyy huonoon itsetuntoon ja kontrollihaluuni.Olen vihdoinkin oppinut kantapään kautta että suhde voi loppua milloin tahansa, eli ei kannattaa olla huolestunut siitä koko ajan, pärjään hyvin jos suhde loppuu ja jos niin käy että mies pettää niin se on hänen vikansa, ei minun. En tarvitse tuntea itseni tyhmäksi, elämän pyörii nyt minun ympärilläni, ei toisen ja toisen kontrollmisen ympärillä. Se on suuri helpotus itselleni. Nyt odotan vaan että saisin kokeilla toimiiko tämä käytännössäkin. Uskoisin niin. Itsetunto on paljon parempi, en suutu niin helposti enää jne. Eli terapiaan kannattaa mennä jos haluat että suhde jatkuu. Muuten teillä menee aivan kuten minulle, eli tulee helposti ero. Tsemppiä.
minä olen myös todella mustasukkainen ja pelkään että pilaan kaiken jatkuvalla kiukuttelulla ja kuulustelulla.. Ongelmani on hieman erilainen kuin teillä, sillä minä olen mustasukkainen nykyhetkestä, en menneisyydestä. Poikaystävälläni on ollut nyt kolmenn kuukauden ajan uusi ystävä, joka on ihastunut poikaystävääni, ja tyttö on todella kaunis ja mukava, ja pelkään niin paljon että tyttö vie poikaystäväni minulta. Enkä vain pysty uskomaan että poikaystäväni rakastaa juuri minua eikä häntä muut kiinnosta, en vain pysty uskoa ja luottaa. elämä olisi niin helppoa jos voisi vain luottaa siihen mitä toinen sanoo. En pysty mustasukkaisuuteni takia nauttia elämästä juuri ollenkaan, koska se poikaystäväni kaverityttö on koko ajan mielessäni. Miten mustasukkaisuudesta voi päästä eroon, en jaksa enää, eikä jaksa poikaystävänikään.. Miten terapiaan pääsee ja maksaako se omaisuuden? oli kyllä helpottavaa tietää etten ole ainut joka kamppailee tällaisten tunteiden kanssa, toivottavasti te kaikki pääsette eroon mustasukkaisuudestanne ja pystytte nauttimaan elämästä ja parisuhteestanne!
Niin, niiden ajatusten kanssa on vain opittava tulemaan toimeen. Minulla tilanne on se, että olen ollut pitkään sinkku ja naisystäväni (jonka olen tuntenut noin vuoden) on todella viehättävä ihminen. Suoraan sanoen en olisi ikinä uskonut saavani rinnalleni sellaista ilmestystä. Ystäväpiirissäni on minua komeampia/varakkaampia/sanavalmiimpia miehiä, joihin naiseni nyt siis saa tutustua kauttani. Turha kai sanoakaan, että miehet ovat hyvin kiinnostuneita naisestani. Siinä sivussa muutamat puolitututkin ovat alkaneet viihtyä "seurassani" paremmin! Nuorempana podin jonkinmoista alemmuuskompleksia suhteessa ystäviini ja se osaltaan kuihdutti suhteiden rakentelun yrityksetkin. Nyt minulla on joskus tunne, että naiseni "erehtyi" rakastumaan minuun ja huomaa ennenpitkää, että valinta taisikin olla aika huono. Tämä on siis se tunne, mikä sisälläni välillä jäytää. Mutta ei siihen oikein muuta vastalääkettä ole kuin "sokea luottamus". Enkä edes yritä estää naistani tutustumasta ystäviini. En voi kuvitellakaan "kilpailevani" rakkaudesta. Teen tietysti kaikkeni sen eteen, mutta minulla ei ole näillä eväillä edellytyksiä "mies miestä vastaan" kisassa, joten jos nainen haluaa pysyä rinnallani, niin sitten pysyy -- jos ei niin ei.
Toivottavasti sait tuosta jotain irti. Terapiasta en tiedä, en ole koskaan kokeillut.
Kauanko terapiasi kesti?
Olen miettinyt samaa asiaa koska puolisoni eräs menneisyyden asia kaivaa mieltäni kovasti ja jotenkin mielessäni kaivan ja kaivan asiaa ja yritän saada muutettua menneisyyttä siten, että asiaa ei olisi edes tapahtunut. Minun on vain niin vaikea ymmärtää miten rakkaani on voinut tehdä niin tyhmästi ja vastuuttomasti vaikkakin kaikki on tapahtunut jo ennenkuin olemme edes tavanneet.
Tuli aika ahdistava olo lukiessa tekstiäsi, tosi epävarman tuntuista ja ihan ilman syytä. Ei sun oikeasti tarvitse vertailla suhdettanne miehen tai sinun aikaisempiin suhteisiin. Vaikka ne entiset suhteet olisi okei, niin sehän on olutta ja mänyttä eikä sillä ole mitään tekemistä teidän kanssa, mitä nyt ehkä olette suhteidenne kautta kasvaneet ihmisinä. Ja todellakin kun kaikilla, sinullakin, on se historia ja varmasti pussaillut muita kuin miestäsi.
Ootko tästä jutusta puhunu miehen kanssa muulloinkin kuin riidellessä tai siten ettei siitä synny riitaa. Mitäpä jos joskus ihan tavallisena iltana puhut miehes kanssa tosta jutusta, ei vihaisesti tai syyttävästi vaan kerrot kuinka sua toi mustasukkaisuus ahdistaa ja olet pahoillasi siitä miten se teidän väleihinkin vaikuttaa. Jos mulle on tullut joskus jotain mustasukkaisuuspiikkejä, niin niistä olen keskustellut ihan tavallisesti ja mies helpottanut oloa silloin. Se ja taakan jakaminen voisi vähän keventää mieltä. Lisäksi miestä helpottaisi varmasti kuulla, että itsekin tiedät että kyse ns. turhasta mustasukkaisuudesta.
Mulla on ihana uskollinen mies, jonka kanssa ollaan oltu kohta 25 vuotta naimisissa. Silti olen edelleen mustis hänen vanhoista jutuistaan. Voi olla välillä pitkiä aikoja etten muista moisia, mut sit joku juttu muistuttaa niistä. Itselläni ei ole ollut muita seksi kumppaneita, ja siksi asia vällillä vaivaa minua. Vaikka hän on monesti vakuuttanut että olen hänen ainoa rakkautensa. Asian kanssa täytyy vain oppia elämään. Ei se koskaan kokonaan häivy mielestä, mutta himmenee. Älä pilaa hyvää suhdettasi, ja iloitse ja nauti elämästä.