Vaimoni kuoli ja jäin yksin. Muita läheisiä ihmiskontakteja ei enää juuri ole. Asun yksin kodissamme, hiljaisten seinien ja tyhjien huoneiden kanssa.
Nyt useamman kuukauden jälkeen olen monta kertaa yllättänyt itseni täysissä haavemaailmoissa elämisestä. Pyöritän päässäni filmejä joissa toimin supersankarimaisessa asemassa, minulla on yliluonnollisia kykyjä joilla autan vähempiosaisia ja kovistelen ihmiskunnan huonoja johtajia. Liikutun näistä fantasioista usein kyyneliin asti.
Viime aikoina olen huomannut että välillä, hetkittäin, päiväunelman lisäksi uskon tähän päiväuneen hetkeksi oikeastikin, ja joudun ravistelemaan itseni tästä luulosta pois.
Olenko vaipumassa psykoosiin? Mitäköhän pitäisi tehdä? Olen 46 v mies.
Nyt useamman kuukauden jälkeen olen monta kertaa yllättänyt itseni täysissä haavemaailmoissa elämisestä. Pyöritän päässäni filmejä joissa toimin supersankarimaisessa asemassa, minulla on yliluonnollisia kykyjä joilla autan vähempiosaisia ja kovistelen ihmiskunnan huonoja johtajia. Liikutun näistä fantasioista usein kyyneliin asti.
Viime aikoina olen huomannut että välillä, hetkittäin, päiväunelman lisäksi uskon tähän päiväuneen hetkeksi oikeastikin, ja joudun ravistelemaan itseni tästä luulosta pois.
Olenko vaipumassa psykoosiin? Mitäköhän pitäisi tehdä? Olen 46 v mies.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mielestäni sinun on aika jutella ihmisten kanssa.
Jollei löydy sellaisia jotka kuuntelevat niin asiantuntijat kyllä tekevät sen. Juttelu auttoi itseäni ja myös tietysti kauniit muistot.Älä jää kotiin tyhjään.