Löysitkö ratkaisun? Jaksoitko vai keskeytitkö? Olen myös aikuisopiskelija, vuosi kohta mennyt (Hukkaan...) toinen vielä jäljellä, mutta uhkaa mennä täysin häneksi tämä touhu; en jaksa kotona panostaa mitään, läksyt ja etäpäivien tehtävät jäävät tekemättä. Sitten kun jotain saan palautettua, se on niin juosten k-tu että hävettää. Arkea jaksan nippanappa pyörittää (Vain ihan pakolliset)Odottelen kaupungin mielenterveystoimistosta soittoa josko saan ajan herra ties miten pitkän ajan päästä. Millään en haluaisi kesken heittää mutta... tällä menolla sitä on kohta sänkypotilas...
Miten kävi? Hoksnokka?
EiVainLataa
2293
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
vain tsempata ja jatkoin opiskelua. Olen käyttänyt mäkikuismaa pitkin syksyä ja stressinpurkuun anti-stressiä.
Toivon sinulle voimia tehdä itseäsi tyydyttävän ratkaisun opintojen suhteen. Itsekin joudun välillä pakottamaan itseni kuuntelemaan sisintäni, jotta tiedän miksi tätä teen.
Muistutan itseäni siitä, etten vaadi liikaa itseltäni. Luokallani on näitä intoilijoita ihan tarpeeksi, minä voin ottaa rennommin.
Että paremmin. Valoa pilkahtelee täälläkin, kävin juttelemassa mielenterveyshoitajan kanssa, huomenna omalääkärille, ilmeisesti tullee jonkun sortin mielialalääke. Viime viikonloppuna tajusin että en ole käytännössä liikkunut moneen kuukauteen, siis muuten kuin autolla. Sitten vielä ihmettelen kuin väsyttää vain... mutta eiköhän sitä tästä vielä saa itsensä käyntiin :) Jouluja! Ja Pärjätään!