Millaista ylkkärissä?

Ilmeisesti humanistiseen olet menossa? Luennoilla ei ole läsnäolopakkoa, ja usein luennot voi korvata tentissä esim. jollakin kirjalla. Harjoitustunneilla taas on usein läsnäolopakko, mutta niitä ei välttämättä hirveästi ole, riippuu vähän oppiaineesta. Omassa pääaineessani englannin kielessä Vaasan yo:ssa kirjoitetaan ja myös luetaan paljon, ja tenttejä on oikeastaan vähemmän. usein kurssit suoritetaan essee, tutkielma tai harjoitustöin. Joskus voi olla sekä tentti että harjoitustyö/töitä. Etenkin aine- ja syventävissä opinnoissa kirjoitetaan todella paljon. Proseminaari ja seminaarikursseilla/istunnoissa on periaatteessa läsnäolopakko.

Kaunokirjallisuuskurssit voi usein suorittaa kirjatentteinä eli luentoja ei ole ollenkaan, näin esim. yhdessä sivuaineessani suomen kirjallisuudessa, jota luen Tampereen yliopistossa. Tenttikertoja on lukuvuodessa yleensä 3/kurssi. Ensimmäinen tenttikerta on yleensä n. kuukausi kurssin päättymisen jälkeen ja uusinnat sitten myöhemmin. Tentteihin pitää ilmoittautua etukäteen ja tenttiin ei siis voi mennä ilmoittautumatta. Ilmoittautuminen tapahtuu yleensä tietokoneella, joskus täyttämällä tenttikirjekuori ja viemällä se kansliaan hyvissä ajoin ennen tenttiä: näin yleensä sellaisilla kursseilla (yleensä aine/syventävien opintojen tasoisilla), joissa on mahdollisuus valita tenttikirjat.

Kontakti opettajien kanssa on etenkin omalla laitoksellani varsin välitöntä, eli opettaja suhtautuvat opiskelijoihin niin että opiskelijat ovat osa laitoksen porukkaa ja yhteisöä. Jotkut opettajat eivät välttämättä halua että heidät keskeytetään luennoilla, ettei mene pasmat sekaisin, mutta toisaalta usein kyllä rohkaistaan ottamaan osaa ja kysymään ja kyseenalaistamaan. Etenkin tietyt proffat ja vanhemmat "kokeneemmat" luennoisijat/opettajat odottavat innolla opiskelijoiden kommentteja ja osallistumista.

Suhteellisen rentoa siis. Pitää kuitenkin olla itsenäinen, ottaa itse vastuu opinnoistaan ja niiden etenemisestä, olla tiedonhaluinen, kyetä kriittisyyteen ja olla valmis lukemaan ja kirjoittamaan melkoisesti.

Mukavia hetkiä opiskelun parissa.

1) Voit erikoistua ihan itse, tietää asioita joita opettajasi eivät tiedä - eikä arvosanasi laske siitä :)
2) Joudut lukemaan oppikirjoja englanniksi
3) Juttelet ensimmäistä kertaa elämässäsi innostuneena opintojesi sisällöstä opiskelijatovereidesi kanssa
4) Tajuat liian myöhään, että sinun olisi sittenkin pitänyt kolmantena vuonna hankkiutua mukaan yliopistopolitiikkaan
5)Tajuat, että sekä kela että oppiaineesi ovat törkeästi yliarvioineet opiskelijoiden oppimiskyvyn. Opintoviikot sisältävät liikaa tavaraa ja niitä on tukikuukaudessa aivan liian paljon.
6) Tajuat lähimmäisten arvon. Hyvä opiskelijayhteisö toimii varoventtiilinä suhteessa surkeisiin luennoitsijoihin, rahapulaan ja kaikkiin mahdollisiin ongelmiin.

Älä hermostu. Kaikki kerrotaan kyllä. Ellet tiedä, kysy. Jos tiedät, kysy silti. Joukossa on taatusti kaksikymmentä, jotka eivät tiedä.

Yliopisto on taivas lukioon verrattuna. Kukaan ei pakota mihinkään, saa olla itse vastuussa ja valinnanvaraa on. Voi jopa löytää aidon innostuksen ja inspiraation. Suosittelen lämpimästi.