Niimpä niin...
Mielialalääkitystä on takana kaiken kaikkiaan ties kuinka monta vuotta ja vaikka puoli vuotta sitten kun se aloitettiin taas alusta Efexorin kanssa, kaikki on yhä edelleen sitä samaa paskaa. Vietän melkein koko aikani kämpillä jotain _yrittäen_ näpertää, jotta saisi ajan kulumaan. Mikään ei kiinnosta. Ei ole kiinnostanut enää pitkään aikaan. Olen enemmän tai vähemmän turtunut kaikkeen. Kaikki on loppujen lopuksi sen saman helvetin kaavan toistamista
Ihmisten kanssa ei oikein jaksa eikä pahemmin kiinnosta olla tekemisissä. Eipä ole oikeastaan mitään sanottavaa heille eikä heillä minulle
Ah, kuinka haluaisin vain napin kallooni. Tai oikeastaan ihan mikä tahansa tapa käy kuhan sitä ei tarvitsi tehdä itse ja se tapahtuisi nopeasti ja kivuttomasti
Mielialalääkitystä on takana kaiken kaikkiaan ties kuinka monta vuotta ja vaikka puoli vuotta sitten kun se aloitettiin taas alusta Efexorin kanssa, kaikki on yhä edelleen sitä samaa paskaa. Vietän melkein koko aikani kämpillä jotain _yrittäen_ näpertää, jotta saisi ajan kulumaan. Mikään ei kiinnosta. Ei ole kiinnostanut enää pitkään aikaan. Olen enemmän tai vähemmän turtunut kaikkeen. Kaikki on loppujen lopuksi sen saman helvetin kaavan toistamista
Ihmisten kanssa ei oikein jaksa eikä pahemmin kiinnosta olla tekemisissä. Eipä ole oikeastaan mitään sanottavaa heille eikä heillä minulle
Ah, kuinka haluaisin vain napin kallooni. Tai oikeastaan ihan mikä tahansa tapa käy kuhan sitä ei tarvitsi tehdä itse ja se tapahtuisi nopeasti ja kivuttomasti
Vastaukset 3
Vanhimmat
Harmi kun olosi on noin maassa ,enkä usko että siihen on mitään hokkuspokkus temppua että hetkessä kaikki muuttuis .Sekin on ikävä ettei sinua pahemmin kiinosta toiset ihmiset .
"kuolla itselle ,elää toisille" Joskus on hyvä lopettaa omaan itseensä tuijottaminen ja miettiä jospa tuolla lähimmäiselläni olisi sittenkin jotain sanottavaa sellaista joka kiinostas .
Hyvä kuitenkin että olet löytänyt tämän tietsikka mailman niin että voit jotenkin purkaa pahaaoloasi ja huomaat ettet sittenkään ole ainut jolla ei pyyhi hyvin .Tarkkaan lukiessa tekstejä huomaat että moni on päässyt yli vaikeuksien voittajana ja tulevat päivä päivän jälkeen rohkaisemaan tietä ,näin sinäkin jonain päivänä olet kannustaja näin uskon.
Mitähän ennen syötiin kun ei ollut mielialalääkitystä ? Uskon niin että ennen ei niin paljoa jouduttu askaroimaan miltä minusta tuntuu tunteitten kanssa vaan oli tehtävä päivän askareita vaikka tunut miltä.
En kumoa lääkkeen vaikutusta ,mutta väitän että niitä popsitaan ihan turhaankin .....Tosin lääkäri tietää paremmin jokaisne tilanteen .
Jospa tänään ottaisit yhteyttä johonkin ystävääsi yllättäin ja kysyisit miten hänelllä pyyhkii?
mutta asiat eivät oikeasti ole noin. Itselläni takani 15 v. kroonista, toistuvaa masennusta. Itsemurhayrityksiä takana lukuisia - julkisen hoitometodi ainoastaan pakkohoito ja, ja, ja... (leuat väärinä vapisevia ämmiä rivissä pakkohoitoon määräämässä).
Minulla kuitenkin yksityinen lääkäri ollut tukena, vuosi vuodelta rakennettu "minua" (julkisella ei olisi onnistunut), takana vaikeaa masennusta, bulimiaa, alkoholia ja terapeutti (yksityinen), joka uskonut minuun. Ja nyt 15 vuoden jälkeen en enää usko itsariin. Tukenani ollut myös kissa, joka joka dokaamisen, bulimoinnin ja itsariyrityksenjälkeen herättää minut sinisillä silmillään "uuteen päivään". Eläin tunnistaa tunnetilat ja ainakin meillä kisu tietää tarkkaa "äidin" mielen - ja pelaa sen mukaan.
Kaikille masentuneille: hankkikaa lemmikkieläin! Älykäs eläin osaa hoitaa sairastunutta emäntäänsä/isäntäänsä! Ja se ilo, kun kaikki muut hylkäävät/tuomitsevat, mutta ne siniset silmät tirrittävät sinua klo. 10 aamulla ja "vaativat" aamupalaa, kiitos! - meille kummallekin!
Siinä yksi ja yksinkertainen syy elää ja yrittää!
Todella hieno kirjoitus, mutta eipä taida monella olla rahallisia resursseja tuollaiseen yksityishoitoon... Mutta toi lemmikkieläin juttu pitää varmaankin paljolti paikkansa. Kiitos! (vaikka en itselle aiokaan hankkia)