Salomonin tuomio

lasta (=elävää uskoa), on tarkoitus surmata tämä. Miekka on armoton ja vetoaa oikeuteen. Mutta se, joka rakastaa ( eli se, joka uskoo), on valmis luopumaan "ajallisesta" omistusoikeudestaan uskoon. Ts on valmis kantamaan tuomitun kaapua. Kuin Jaakob nahkoja, saadakseen Isän siunauksen.

Kun rakkaus uskon alkajaan ja päättäjään on suurempi kuin rakkaus ajalliseen maineeseen, kunniaan ja oikeuteen, Jumalan oikeus voittaa.

Tuo mainitsemasi kohta ei ole 1. Kun. 13:16-28, oikeaa paikkaa en löydä.

Vain rakkaus voittaa.

Sekä kuollut lapsi että elävä lapsi olivat molemmat porttonaisen lapsia.
Ei tuo lapsi voi kuvastaa oikeaa uskoa vai mikä on sen ajattelun logiikka, jolla synnissä eläminen tuottaa oikean uskon?


1.Kun.3
16 Silloin tuli kaksi porttonaista kuninkaan tykö, ja seisoivat hänen edessänsä.
17 Ja toinen vaimoista sanoi: herrani! minä ja tämä vaimo asuimme yhdessä huoneessa, ja minä synnytin hänen tykönänsä siinä huoneessa.
18 Ja tapahtui kolmantena päivänä sittekuin minä synnytin, synnytti myös tämä vaimo: ja me olimme ynnä, ja ei yksikään muukalainen ollut kanssamme siinä huoneessa, paitsi meitä kahta.
19 Ja tämän vaimon lapsi kuoli yöllä; sillä hän makasi hänen päällänsä.
20 Niin hän nousi puoliyöstä ja otti minun lapseni sivustani: ja piikas makasi, ja hän pani sen sivuunsa, ja kuolleen lapsensa pani hän minun sivuuni.
21 Kuin minä aamulla heräsin imettämään lastani, ja katso, se oli kuollut. Niin minä taas katselin visusti päivän koittaissa lapsen, ja katso, ei se ollut minun poikani, jonka minä olin synnyttänyt.
22 Niin toinen vaimo sanoi: ei se niin ole kuin sinä sanot, mutta minun lapseni elää ja sinun lapses on kuollut. Ja tämä sanoi: ei, mutta sinun lapses on kuollut ja minun lapseni elää. Ja näin he puhuivat kuninkaan edessä.
23 Ja kuningas sanoi: tämä sanoo: tämä minun lapseni elää ja sinun lapses on kuollut. Ja taas tämä toinen sanoo: ei niin, mutta sinun lapses on kuollut ja minun lapseni elää.
24 Ja kuningas sanoi: tuokaat minulle miekka. Ja miekka tuotiin kuninkaan eteen.
25 Ja kuningas sanoi: jakakaat elävä lapsi kahtia, ja antakaat toinen puoli toiselle ja toinen puoli toiselle.
26 Niin sanoi se vaimo kuninkaalle, jonka elävä lapsi oli, sillä hänen äidillinen sydämensä paloi lapseensa, ja hän sanoi: Ah herrani! antakaat hänelle se elävä lapsi ja älkäät suinkaan tappako sitä. Mutta toinen sanoi: ei minulle eikä sinulle pidä annettaman, vaan jaettakaan kahdeksi.
27 Niin kuningas vastasi ja sanoi: annettakaan hänelle tämä elävä lapsi, ja ei sitä pidä suinkaan tapettaman, sillä tämä on hänen äitinsä.
28 Ja sen tuomion, jonka kuningas sanoi, kuuli kaikki Israel, ja he pelkäsivät kuningasta; sillä he näkivät, että Jumalan tieto oli hänessä, toimittaa tuomiota.

Salomon kengät on syytä jättää rikoksen ulkopuolelle,lakimies seuraa mitkä kengät ostettu mullekin ruuvimeisseli myynnille avioerot