- Kuollutmeri 25%
- valtameret keskimäärin 3.5%
- Itämeri:
- Tanskan salmet 1.5%
- Gotlanti 0.7%
- Suomenlahden suu 0.6%
- Suomenlahden perukka 0.4%
- Selkämeri 0.5%
- Perämeren pohjoisosa 0.2%
Itämeren suolapitoisuus kasvaa syvyyden myötä suolapitoisuuden harppauskerrokseen, muutaman kymmenen metrin syvyyteen saakka. Tämä pintaveden ja syvän veden erottava rajapinta on pysyvä. Raskas suolainen vesi sekoittuu vain hitaasti ylempiin vesikerroksiin. Siinä oleva happi pääsee siis ajoittain jopa ehtymään, ellei Tanskan salmien kautta tule tarpeeksi usein uutta suolaista, hapekasta vettä. Syvänteissä voi alueen eliötoiminta happivajauksen vuoksi ajoittain tilapäisesti sammua.
- Järvet (Spectrum-tietosanakirja):
...Laskujokien tuomat vähäiset suolamäärät voivat aikojen kuluessa rikastua veteen, jolloin muodostuu suolajärvi.
...Lammeksi kutsutaan läpimitaltaan 200 metriä pienempää järviallasta.
...Kaikkien Suomen järvien vedet mahtuisivat Ruotsin Väner-järveen, vaikka Suomessa onkin enemmän suurjärviä (17) - kooltaan yli 200km2 - kuin missään muussa Euroopan maassa.
...Yleisin suolaisuuden syy on järvien laskujoettomuus. (Tämä vastaa akvaariossa tilannetta, että vain haihtunut vesi korvattaisiin uudella.) Jos haihtuminen on sademäärää suurempi, muuttavat järveen laskevien jokien tuomat suolat veden yhä suolaisemmaksi.
...Järvien suolat ovat yleensä natriumkloridia, mutta erityisesti Kuolleessameressä magnesiumkloridia.
...Kaspianmeressä (maailman suurin järvi, suurempi kuin koko Suomi!)Volgan suulla on suolapitoisuus vain 0.1%, mutta Kara-Bogaz-lahdessa jopa 30%.
Tietääkö kukaan mikä on kraanaveden, pohjaveden ja Suomen järvien/jokien suolapitoisuus?
Pientä pohdintaa:
"Oletetaan, että akvaarioon pistetään edellä mainittua Volga-joen suun vettä ja annetaan sen haihtua kokonaisuudessaan, jonka jälkeen akvaario täytetään jälleen. Tällöin veden suolapitoisuus on noussut kaksinkertaiseksi, koska mm. suola jäi jäljelle haihtuneesta vedestä. Kolmannella täyttökerralla pitoisuus on jo kolminkertainen eli 0.3%, mikä lähestyy Itämeren pitoisuuksia. Juomavettä käytettäessä vesi on paljon suolattomampaa, mutta väkevöityy aivan samalla tavalla, jos vettä ei koskaan poistettaisi muuten kuin haihduttamalla."
Jaksaisiko kukaan matemaatikko selvittää meille, kuinka suola- yms. tilanne kehittyy, kun jatkuvasti vaihdamme x% vedestä, olettaen että haihtuma vaihtojen välillä on y% ja käyttämämme veden suolapitoisuus z%?
Montako osittaista vedenvaihtoa parin viikon välein voi avoimeen 100-litran akvaarioon tehdä (haihtuminen 5-10 litraa), ennenkuin sinne on kertynyt vaikkapa teelusikallinen suolaa, jolloin tarvitaan täydellinen vedenvaihto? Tämä olisi hauska tietää.
- valtameret keskimäärin 3.5%
- Itämeri:
- Tanskan salmet 1.5%
- Gotlanti 0.7%
- Suomenlahden suu 0.6%
- Suomenlahden perukka 0.4%
- Selkämeri 0.5%
- Perämeren pohjoisosa 0.2%
Itämeren suolapitoisuus kasvaa syvyyden myötä suolapitoisuuden harppauskerrokseen, muutaman kymmenen metrin syvyyteen saakka. Tämä pintaveden ja syvän veden erottava rajapinta on pysyvä. Raskas suolainen vesi sekoittuu vain hitaasti ylempiin vesikerroksiin. Siinä oleva happi pääsee siis ajoittain jopa ehtymään, ellei Tanskan salmien kautta tule tarpeeksi usein uutta suolaista, hapekasta vettä. Syvänteissä voi alueen eliötoiminta happivajauksen vuoksi ajoittain tilapäisesti sammua.
- Järvet (Spectrum-tietosanakirja):
...Laskujokien tuomat vähäiset suolamäärät voivat aikojen kuluessa rikastua veteen, jolloin muodostuu suolajärvi.
...Lammeksi kutsutaan läpimitaltaan 200 metriä pienempää järviallasta.
...Kaikkien Suomen järvien vedet mahtuisivat Ruotsin Väner-järveen, vaikka Suomessa onkin enemmän suurjärviä (17) - kooltaan yli 200km2 - kuin missään muussa Euroopan maassa.
...Yleisin suolaisuuden syy on järvien laskujoettomuus. (Tämä vastaa akvaariossa tilannetta, että vain haihtunut vesi korvattaisiin uudella.) Jos haihtuminen on sademäärää suurempi, muuttavat järveen laskevien jokien tuomat suolat veden yhä suolaisemmaksi.
...Järvien suolat ovat yleensä natriumkloridia, mutta erityisesti Kuolleessameressä magnesiumkloridia.
...Kaspianmeressä (maailman suurin järvi, suurempi kuin koko Suomi!)Volgan suulla on suolapitoisuus vain 0.1%, mutta Kara-Bogaz-lahdessa jopa 30%.
Tietääkö kukaan mikä on kraanaveden, pohjaveden ja Suomen järvien/jokien suolapitoisuus?
Pientä pohdintaa:
"Oletetaan, että akvaarioon pistetään edellä mainittua Volga-joen suun vettä ja annetaan sen haihtua kokonaisuudessaan, jonka jälkeen akvaario täytetään jälleen. Tällöin veden suolapitoisuus on noussut kaksinkertaiseksi, koska mm. suola jäi jäljelle haihtuneesta vedestä. Kolmannella täyttökerralla pitoisuus on jo kolminkertainen eli 0.3%, mikä lähestyy Itämeren pitoisuuksia. Juomavettä käytettäessä vesi on paljon suolattomampaa, mutta väkevöityy aivan samalla tavalla, jos vettä ei koskaan poistettaisi muuten kuin haihduttamalla."
Jaksaisiko kukaan matemaatikko selvittää meille, kuinka suola- yms. tilanne kehittyy, kun jatkuvasti vaihdamme x% vedestä, olettaen että haihtuma vaihtojen välillä on y% ja käyttämämme veden suolapitoisuus z%?
Montako osittaista vedenvaihtoa parin viikon välein voi avoimeen 100-litran akvaarioon tehdä (haihtuminen 5-10 litraa), ennenkuin sinne on kertynyt vaikkapa teelusikallinen suolaa, jolloin tarvitaan täydellinen vedenvaihto? Tämä olisi hauska tietää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nyt osoitit sellaista asiaan paneutumista että tuli aivan hiljaista. Hmm. mietin ruokiksella tuota laskukaavaa, se ei voi olla vaikea.
Tiedätkö muuten jotain soodajärvistä, muodustuvatko samaantapaan? Tansaniassa retkeillessä ällistelin asiaa, näyttivät todella kuolleilta, mutta lienee kuitenkin ihan luonnon oikku eikä ihmisen aikaansaannosta. Paikoitellen maaperässä on suolaa ja muita kivennäisaineita, siellä kai enimmäkseen soodaa. Liekkö samaa ainesta kuin ruokasooda, ja sooda jolla nostetaan akvaarionki pH:ta?
Matemaatikko kun en ole, en saa tähän kunnon kaavaa puserrettua:-( Mutta sen verran osaan laskea, että rohkenin tarttua haasteeseesi.
Oletan, että vesijohtovedessä on n. 0,01promillea suolaa (mineraaleja). Eli sadan litran altaassa on ensimmäisen täytön jälkeen 1g suolaa. (Oletukseni on, että suolaa on sadasosapromille sadasta kilosta. Ihan tarkka luku olisi kai laskettava kemian kaavoja soveltaen).
Eka vaihtovälillä haihtuu 10l vettä. Vettä vaihdetaan 30l, jolloin suolaa poistuu 3/9*1g = 0.333g . Vettä lisätään 40l, eli uutta suolaa tulee 0,4g. Eka vedenvaihdon jälkeen altaassa on suolaa 1,067g.
Jos suolamäärä altaassa on x, niin veden lisäyksen jälkeen uusi suolamäärä x'= 6/9*x+0,4. Tätä kun toistetaan aikansa, niin havaitaan, yllätys yllätys, että suolamäärä asettuu n. 20 vaihdon jälkeen likimain vakioksi, eli 1.2g:n paikkeille. Samoin käy samalla vaihtomäärällä oli vesijohtoveden suola/mineraalipitoisuus mikä tahansa, eli vakiopitoisuus saavutetaan aina n. 20 vedenvaihdon jälkeen. Toisin sanoen, näillä haihtumilla ja vaihtomäärillä suolamäärä nousee vain 20% lähtötilanteesta.
Selitys piilee siinä, että tietyssä pisteessä 30l vedenvaihdolla lähtee yhtä paljon suolaa pois kuin uudessa vedessä altaaseen tulee. Allas ei muutu siis ikinä "merivesiakvaarioksi" mikäli vettä vaihdetaan säännöllisesti. Asia olisi toinen, jos vettä ei vaihdettaisi lainkaan vaan korvattaisiin pelkästään haihtuma.
Jos oletetaan vielä (tuon 0.01 promille oletukseni lisäksi), että teelusikallinen suolaa painaa n. 3g, niin vastaus kysymykseesi on, että altaaseen ei kerry koskaan lähellekään teelusikallista suolaa.
PS. Paljon mahdollista, että laskin väärin. Jos joku parempi laskija päätyy toisenlaiseen tulokseen, niin älä ujostele kertoa oikeaa tulosta. Eipähän jää väärä totuus elämään ;-)
Kiitokset oivista jatkopohdinnoista! Täytyy myöntää, että soodajärvistä en ole edes koskaan kuullut. Mutta niin mielenkiintoista tämä on, että tulikohan opiskeltua väärälle alalle.
Jos joku muu osaisi esittää tarkan matemaattisen kaavan johdon, ja päätyisi samaan tulokseen, niin tämähän olisi JYMYUUTINEN! (Ainakin muille kaltaisilleni akvaristeille, joiden mielessä on kiusallisesti kummitellut ajatus, että joskus olisi pakko vaihtaa koko vesimäärä.)
Mikäli oikein muistelen niin soodajärvet ovat niitä itäisen Afrikan järviä, joista valtavat flamingoparvet siivilöivät safkaansa. Eivät siis mitenkään elottomia. Järvissä kasvaa levää, jota syövät jotkit katkan sukuiset nilviäiset, joita sitten flamingot syövät.
Yllätti tuo laskelmani tulos itsenikin. Mutta itsestään selväähän se on, kun asiaa hetken pohtii.
Suurimmat keksinnöt ovat yksinkertaisia.