Hei Kaikki!
Toivoisin että ehkä jollakulla olisi jokin ajatus, mikä minulla ehkä olisi tai ehkäpä jollain olisi samankaltaisia kokemuksia tai tuntemuksia.
Olen 21-vuotias nainen, mutta välillä tuntuu, kuin olisin 89-vuotias dementikko.
Oireita:
-lihasheikkous (yhtäkkiä katoaa kaikki voima)
-väsymys, vaihtelee
-häiriöt näössä ja kuulossa
-muistihäiriöt
-voimakkaat päänsäryt, silmäsärky, vatsakipu
-(vaaralliseksi menevät) havannointi häiriöt tms.
-puhevaikeudet, kirjoittamisvaikeudet
(änkytän todella paljon ja minulla on virheitä sanoissa ja kirjoituksessa)
-sekainen ajantaju
Kaikista parhaiten näiden kaikkien "vaarallisuutta" kuvaavat nämä tapahtumat:
-autolla ajaessa "nukahdin", jääden kuitenkin silmät auki. Ajoin päin punaisia, kunnes mukana ollut havahdutti.
-Ylitin kadun, katsoin ettei tullut autoja, mutta auto tulikin, ja vain sen tekemä äkkijarrutus pelasti henkeni
-otin kuuman keitosastian uunista ja kun viimeistelin sitä haarukalla (että en polta itseäni), otin kädellä lujasti kiinni astian reunasta js poltin sormeni. (hassua on, että käytin haarukkaa, koska tiesin että astia on kuuma)
-sanoin mieheni syöneen tortullisen peltejä, vaikka piti sanoa pellillisen torttuja (ei ehket niin vaarallinen =P )
-unohdin tässä talvella ajaessani pyörällä ajavani pyörällä, ja kaaduin lyöden polveni pahasti.
-Koko ajan pitkin taloa löytyy ruokia, jotka ovat minulta jääneet kesken, on äärimmäisen vaikea keskittyä mihinkään!
aina aloittaessani jonkun homman, huomaan muutaman tunnin päästä hoitaessani jo jotain kuudetta asiaa, että se ensimäinen on keksen, ja siinä välissä olen jo aloittanut ne 5 toista asiaa, jotka ovat kesken myös. Ympäri taloa on paljon kesken jääneitä ruokia yms.
Mielenterveyden syy tämä tuskin on, psykiatri lähetti takaisin somaattiselle. Nyt on tiedossa neurologin aika jonkin ajan päästä, mutta kun siihen on vielä aikaa, niin haluaisi tietää, mikä voisi olla...
Mitään lääkitystä ei tällä hetkellä ole...
Aspartaamia, kofeiinia, piristeitä tms, en syö/juo.
Kiitos kaikille ja aurinkoista talvea!
Toivoisin että ehkä jollakulla olisi jokin ajatus, mikä minulla ehkä olisi tai ehkäpä jollain olisi samankaltaisia kokemuksia tai tuntemuksia.
Olen 21-vuotias nainen, mutta välillä tuntuu, kuin olisin 89-vuotias dementikko.
Oireita:
-lihasheikkous (yhtäkkiä katoaa kaikki voima)
-väsymys, vaihtelee
-häiriöt näössä ja kuulossa
-muistihäiriöt
-voimakkaat päänsäryt, silmäsärky, vatsakipu
-(vaaralliseksi menevät) havannointi häiriöt tms.
-puhevaikeudet, kirjoittamisvaikeudet
(änkytän todella paljon ja minulla on virheitä sanoissa ja kirjoituksessa)
-sekainen ajantaju
Kaikista parhaiten näiden kaikkien "vaarallisuutta" kuvaavat nämä tapahtumat:
-autolla ajaessa "nukahdin", jääden kuitenkin silmät auki. Ajoin päin punaisia, kunnes mukana ollut havahdutti.
-Ylitin kadun, katsoin ettei tullut autoja, mutta auto tulikin, ja vain sen tekemä äkkijarrutus pelasti henkeni
-otin kuuman keitosastian uunista ja kun viimeistelin sitä haarukalla (että en polta itseäni), otin kädellä lujasti kiinni astian reunasta js poltin sormeni. (hassua on, että käytin haarukkaa, koska tiesin että astia on kuuma)
-sanoin mieheni syöneen tortullisen peltejä, vaikka piti sanoa pellillisen torttuja (ei ehket niin vaarallinen =P )
-unohdin tässä talvella ajaessani pyörällä ajavani pyörällä, ja kaaduin lyöden polveni pahasti.
-Koko ajan pitkin taloa löytyy ruokia, jotka ovat minulta jääneet kesken, on äärimmäisen vaikea keskittyä mihinkään!
aina aloittaessani jonkun homman, huomaan muutaman tunnin päästä hoitaessani jo jotain kuudetta asiaa, että se ensimäinen on keksen, ja siinä välissä olen jo aloittanut ne 5 toista asiaa, jotka ovat kesken myös. Ympäri taloa on paljon kesken jääneitä ruokia yms.
Mielenterveyden syy tämä tuskin on, psykiatri lähetti takaisin somaattiselle. Nyt on tiedossa neurologin aika jonkin ajan päästä, mutta kun siihen on vielä aikaa, niin haluaisi tietää, mikä voisi olla...
Mitään lääkitystä ei tällä hetkellä ole...
Aspartaamia, kofeiinia, piristeitä tms, en syö/juo.
Kiitos kaikille ja aurinkoista talvea!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Oireesi herättivät myötätuntoa, koska pätkii joskus itselläkin. Tuli mieleen, että ehkä ensin kannattaisi ihan simppelisti hoitaa fysiikkaa, liikuntaa, ulkoilua ennen kaikkea, kunnon ruokaa ja vitamiineja. Onko unipuoli kunnossa, entä stressi? Itellä on hapen saannista, verenkierrosta ja nukkumisesta paljon kiinni. Pienet annokset asperiinia (Primaspan) auttavat paitsi sydänvaivoihin, myös aivoverenkiertoon, niitä minun neurologini suositti, eikä ole vielä tiltannut. Mee tok oikeeseen liäkäriin, mutta varo julmia hoitsuja! T: poppaukko.
Moi! Kiitos! =)
Fysiikka on suht. kunnossa. Syön hyvin, olen jutellut läheisteni kanssa ja syömme aina yhtäaikaa, näin en "unohda" syödä. Syön monipuolisesti ja terveellisesti. Olo on aivojen osalta parantunut, kun aloin syödä e-epa, kalanmaksaöljys. Se on osaltaan helpottanut, mutta ei poistanut juurikaan oireita.
Unipuoli on ollu aika hyvin kunnossa. Vähintään 6 tunnin yöunet, usein 7-9 tuntia. Joskus, jos saan unnen päästä, niin päiväunet.
Stressiä ei oikeastaan ole, muutenkuin lääkäreissä ravaamisesta ;)
ja minua, sillä tuntui kuin olisin itse itsestäni tuon kaiken kirjoittanut.
Minulla on tosin ollut aivoverenkiertohäiriö ja se ei tapahtunut minullekaan jälkiä jättämättä, vaikka olenkin jo työelämässä mukana.
Onko sinun suvussasi ollut infarktitapauksia (pää tai sydän)? Tai oletko loukannut/lyönyt pääsi johonkin?
Hyvä kun pääsit neurolle, siellähän se syy selvitetään. Me täällä vain yritämme olla empaattisia, eikä meidän puheita kannata säikähtää :D Ota tuo tekstisi mukaan vastaanotolle, niin muistat mainita kaiken oleellisen :-)
Tsemppiä sinulle, yritetään pärjätä munossa mekana :-)
=)
päätä oon kolautellu koko ikäni. Peruskoulun alaluokilla 4 kertaa, joista lähti hetkeksi taju, muttei vieety lääkäriin, vain lievä aivotäräys.
Nykyäänkin pää kolisee yhtenään (en edes tunne enää kipua, mitä päähän tulee)
Läheiset kuulee välillä vain kolauksen kun oon vahingossa lyöny seinään, kaapin oveen tms.
Se kolaus on ihan sika äänekäs. Sellainen POK. Mutta kipuna se ei oo kovin suuri. Vaikka se ääni kyllä kuuluu toiseen, kolmanteenkin huoneeseen :P
Tää vaiva on ollu mulla jotain 7 vuotta, tai siis nää pahimmat oireet, tosin silloin vain todella lievinä, enkä osannu itse eritellä, oli vain vaikea keskittyä, väsytti usein yhtäkkiä.
Luulin itseäni laiskaksi. hah
vuonna 2002 huomattiin muutos EEG:ssä, mitä luultiin epilepsiaksi, mitä se ei ollutkaan, ei tutkittu enempää.
Nyt kävin viime viikolla tosiaan EEG:ssä, mikä oli outoa. Mulla alkoi hillitön kipu päässä varttia ennen tutkimusta, ja se kipu lievittyi siksi aikaa, kun ne vilkutti niitä valoja silmieni edessä. outoa.
huooh. Välillä huolestuttaa...
Miten se aivoverenkiertohäiriö-juttu on?
Ollaankohan me sukua??? Kuulostat niin tutulta :D
Se aivoverenkiertohäiriö oli vuotoa ja tukoksia. Omituinen yhdistelmä kieltämättä, yleensä ihmisillä on joko tai, mutta ei molempia.
Onko sinulla migreeniä? Aurallinen migreeni ilman auraa seuraavaa päänsärkyä saa minulla aikaa ihmeellisiä asioita. Vaikka ihmeellistähän tämä elämä on kaikenkaikkiaan ollut...
heh... ei sitä tiedä =)
Tänään sain tietää että ukin suvussa on todella paljon aivoverenvuotohäiriöitä.
Itseasiassa mummini sai aivohalvauksen paria viikkoa ennen kuolemaansa.
Lisäksi juurikin ukilla oli elinikäinen jatkuva, kova päänsärky, mutta päätä ei tutkittu.
Ukin suvussa alenevassa polvessa, minun kaukaisia serkkuja tms, on kuollut ja halvaantunut nuorella iällä aivoverenvuodon häiriöihin. Koko perhe on jatkuvasti tutkimusten alla näiden välttämiseksi...
ääk
aivan ylirasittuneisuutta.Elimistö yrittää hälyttää kaikin tavoin jotta vauhtia hiljennät.
hei!
olen miettinyt tuotakin, mutta ei ole.
Tai siis nyt oon ollu pois koulusta kuukauden ja oireet jatkaa eloaan.
Oireisto on ollut olemassa jo 7 vuotta, ehkä kauemmin. Alkoivat kun olin 13.
KUinka moni 13-vuotias on niin ylirasittunut että oireet jatkuu 7 vuoden ajan vaihdellen? Huolimatta vuosien sariraslomista ym?
Mulla on helpompi olla, kun tekee jotain. JOs vain istuu sisällä, niin pääkipu ja vatsakipu voi olla hillitön, tuntuu että ei pysty enää edes olemaan.
Mutta kun lähtee ulos, tai tallille tai jonnekin, niin on helpompi olla sen aikaa kun tekee jotain.
Sitten jos vain istuu, niin voi olla että "unohtaa", miten siitä noustaan ylös.
Ei vain saa käskettyä lihaksia seisomaan, istuu vain jonkun aikaa, kunnes joku tulee tai oottaa jonku muutaman kymmenen minuuttii tai tunnin, sitten alkaa tulla voimia takas ja pääsee ylös.
Tai joskus voi kyllä jäädä seisoonki, ettei jaksa liikkua. Paitsi silmät. Mahtaa ihmiset kattoo joskus kaupassa... :P
ja ei, mulla ei ole mielenterveyden ongelmaa.
Ja se tässä omituisinta onkin.
Välillä "unohtaa" asioita.
Kuten miten liikutaan, puhutaan, kirjoitetaan, kuten että levy on kuuma. Kuten että auto pitää pysäyttää punaisiin. Kuten että jos pyörällä haluaa pysähtyä, pitää jarruttaa.
Mietin vain, milloin unohdan jotain tyyliin, että auton alle kuolee tai jyrkänteeltä tippuessa kuolee?
Tallillakin saatan josksu törmäillä. Kerran olisin kävellyt pahki autoon ellei yksi hevonen olisi varoittanut minua. Se katsoi autoa edessäni, jota en itse nähnyt, joka oli parkissa, enkä siksi törmännyt siihen.
Hevosten kanssa on siksi helpompi olla, jos minä unohdan jotain, ni ne kyllä kertoo, mitä se on :)
kun menet sinne neurologille.
Parasta olisi päästä keskussairaalan neurologian poliklinikalle, jossa tehtäisiin monenlaisia tutkimuksia sairaalan hinnoilla.
Ihmettelen todella, ettei ole jo tehty magneettikuvausta. Siinähän näkyisivät ainakin kaikki yleisimmät neurologiset viat ja häiriöt.
Jos sinulla olisi lisäksi esim. huimausta ja tasapainovaikeuksia, kaatumisia ja kompastelemisia, ehkä jalkojen puutumisia ja esim. halvauksen tapaista heikkoutta, pahoinvointia, ainakin jotain näistä, epäilisin aivonesteenkiertohäiriötä.
Et kerro tällaisista vaikeuksista, mutta senkään asian poissulkeminen magneettikuvauksella ei olisi pahitteeksi.
Itselleni on, aikaisempien tavallisten magneettikuvausten lisäksi, verisuonien tutkimista varten, tehty aivojen korkeakenttämagneettitutkimus ja magneettiangiografia ja niihin liittyen vielä otettu muita kuvia.
Tosin mitään ei selvinnyt, koska verisuonissa ei ollut merkittäviä muutoksia.
Noin 20 vuoden kärsimysten, ja em. tutkimuksista n. 7 vuoden kuluttua, ollessni TYKS:ssä astmatutkimuksissa ja valitellessani vaivojani, keuhkolääkäri lähetti heti Paimioon uniapneatutkimuksiin.
Sitähän se oli. Ja minä, kun oli ollut ihan varma, että minulla on vähintään aivokasvain.
Kerron tämän vain siksi, että sinunkin sairautesi saattaa hyvinkin olla parannettavissa, kunhan se ensin todetaan.
Joka tapauksessa oireesi ovat mielestäni niin vakavia, että ne on ehdottomasti selvitettävä. Sinä olet nuori ihminen, joten kysymyksessä on koko tulevaisuutesi.
Kiitän vastauksestasi!
Minulta on itseasiassa otettu aivojen magneettikuvaus n.kuukausi sitten, mutta mitään tuloksia tai lausuntoja siitä en ole vielä kuullut. Ehkä viikon päästä neurologi kertoo.
Sen verran röntgen-hoitaja sanoi, että hänen silmiinsä näyttää ihan tavalliselta pääkopalta :) ettei ainakaan mitään suurempaa poikkeamaan pitäisi olla...
Mutta itseasiassa, mitä luettelit noita häiriöitä, niin minulla on.
Siis joskus tulee niin heikko olo, ettei itse pääse ylös. Siis tavallaan unohtaa" miten lihaksia liikutetaan ja saatan istua kuin halvaantuneena, täysin liikkumatta kauankin. Silmiä on helpoin liikuttaa, mutta jokainen liike pitää tällöin ponnistaa. Jopa nyökkäys, tai sana voi tuottaa vaikeuksia ja olla tosi raskasta.
Jalkoja ja käsiä tikutti aivan kauheasti yhtenä iltana, kun tuli tällainen heikkous, ja lisäksi oli hengitysvaikeuksia (ylätietulehdus). Menimme silloin päivystykseen, missä ei huomattu mitään poikkeavaa.
Oma arvio oli, että raavat eivät saa happea ja puutuvat siksi (tikutti), mutta happisaturaatio oli kuitenkin normaali.
Huimausta ei ole, mutta varsinkin kun on "heikko" olo, niin voi olla vaikea seisoa suorassa, tasapaino voi vaatia harha-askeleen.
Kaadun ja kompastelen todella paljon. NIin, ja lyön varpaitani ja jalkojani jatkuvasti johonkin. Sääret ja varpaat aivan mustelmilla, ja päätä lyön myös.
Pahoinvointia on paljon. Varsinkin jos on kipuja päässä. JOs luen ja alkaa päänsärky ja jatkan lukemista, tulee hirveä oksentelu yms.
Vatsakivut ovat myös yleisiä. Jos syön vähänkään huonosti, esim. aamulla liian vähän, niin voi tulla todella kova kipu yöllä. Tai stressi aiheuttaa myös.
Minulla on itseasiassa aika varattuna keskussairaalan neurologian poliklinikalle viikon päästä. Pitää muistaa sanoa siellä kaikki. Ajattelin, että mieheni tulisi mukaani, jotta hän voi ottaa kantaa asioihin, joita minä itse en aina huomaa.
Joskus saattaa hetkeksi nousta todella raju ihottuma kasvoihin ja rintaan, kerran oli pieni spontaani verenvuoto ikenestä, minkä huomasin vain jälkeenpäin videolta.
Outoja asioita tapahtuu...
välillä pelottaakin...
Mutta jospa tämä selviää...
mutta olisin kyllä kiinnostunut tietämään mistä on kysymys. En pelkästä uteliaisuudesta, vaan osittain samanlaisia oireita vuosikausia seuranneena.
Minun tyttärelleni on tehty neljä kertaa hydrokefalusleikkaus (aivonesteenkiertohäiriön vuoksi) ja viides leikkaus oli kystan fenestraatio (puhkaisu tai leikkaus).
Nyt hänelle on taas tilattu aika magneettikuvaukseen ensi kuussa kaatuilemisten vuoksi.
Se sinun ihottumasi saattaa johtua stressistä.
Siitäkin minulla on erittäin rajuja omakohtaisia kokemuksia.
En jaksa uskoa, että verenvuoto ikenestä liittyisi muihin vaivoihisi. Kyllähän ikenestä voi joskus hiukan vuotaa verta.
On joka tapauksessa hyvä, että magneettikuvaus on tehty. Eiköhän siitä jotain näillä oireila selviä.
On aika välttämätöntä, että miehesi tulee mukaan tutkimuksiin.
Kirjoita kuitenkin muistiin tärkeimmät asiat ja oireet. Ei niitä kaikkia millään muista, kun on muutenkin hermostunut.
Jos jaksat, niin kirjoita mitä magneettikuvauksessa ilmenee ja mitä jatkossa tehdään.
Toivon todella, että asia selviää ja saat jollakin lailla apua.
Kaverillani on samoja oireita. Hän sai diagnoosin krooninen väsymysoireyhtymä eli CFS.
Hei!
kävin katsomassa netissä CFS:stä ja se voisi olla sitäkin.
Nimittäin nykyään olo on tosi huono koko ajan, enkä juurikaan tee paljon. Mutta tallilla käyn 2 kertaa viikossa ja joka tallipäivän jälkeen se loppuillan olen äreä, yöllä en saa unta vatsakipujen takia ja seuraavana päivänä minulla on pääkipuja.
Itseasiassa aina rasitusten jälkeen seuraa seuraavina päivinä migreeniä, oksentelua ym ym.
Minä vain mietin, että jos se olisi CFS:ää, niin miten siitä sitten eteenpäin?
Mutta eikai se auta, kuin mietteineni odottaa torstaita ja neurologin tapaamista...
ensin terveyskeskus/työterveyslääkärillä? Onko kilpirauhaskokeita otettu? Jos on, minkälaiset arvot (TSH ja T4V) olivat?
Joo, kävin terveyskeskuslääkärillä.
Aluksi en osannut nimetä oireitani. Pääoireena oli hillitön päänsärky, sitten nukahtelu yms, näköhäiriöt. Lääkäri lätkäsi reseptin rauhoittavia kouraan ja psykiatrille. Parin viikon päästä psykiatri lähetti takaisin somaattiselle ja soitti hänelle hek. koht asiasta.
Taaskaan tämä lääkäri ei kuunnellut, mutta vaadin että neurologille on päästävä, päänsärky tulee aina lukiessa ym, eli koulussa en coinut käydä. Antoi lähetteen neurologille pitkin hampain, koska päänsärky oli jotain uudelaista, ei ollut jännityssärkyä, eikä oikein migreeniäkään, lisäksi oli se poikkeama EEG.ssä 2002.
Ei tutkinut yhtään enempää. mitään kokeita ei otettu. Eli hänellä ei ollut kiinnostusta tutkia asiaa sen kummemmin.
Uskon että neurologi laittaa minulle em. testit ja kaikkea muitakin toisten sairauksien poissulkemiseksi.
Edessä lienee tutkimusten kulta-aika minulle...
verikokeita ja mitä ties ;-) :P
Ei ole tarkoitus pelotella, mutta meillä neurologi on kamalampi kuin terveyskeskuslääkärit yhteensä. Mutta toivottavasti siellä on asiat paremmin :)
Kannattaa sitten pyytää itselle kopiot koetuloksista yms. Niistä voi olla tulevaisuudessa hyötyä.
muuta! En vastaanotolla kävisi, jos ei olisi pakko..:)
Hympfh!
Meillä oli neurologille aika 16.45. Oltiin sairaalan pihassa 16.25 ja silloin soitti kys. lääkäri ja kysyi pääsettekö jo. Minulle oli varattu aikaa 15 min. Eli siis sen verran, että mitään lisää ei aiottu tutkia tai edes harkita tutkia.
Lätkäsin neurologille kouraan listan oireista selityksineen. Hän sanoi, että mitään epätavallista ei missään kokeissani ollut (EEG, MRi).
Hänelle oli hirveä kiire, eikä tutkinut. Hän kysyi minulta kysymyksiä ja tavalliseen tapaani unohdin kysymyksen, kun aloitin vastaamaan. Hän ei kysynyt yhtään tarkentavaa kysymystä. Teki muutamia perustutkimuksia, mutta ei tainnut kiinnittää huomiota minun reagtioihini, kun hän käski tekemään jonkin liikkeen.
JOuduin miettimään aina hetken, ennenkuin ymmärsin ja silti hän joutui korjaamaan.
HÄn oli jo ennen tuloani päätttänyt että ongelmani on psyykkeessä. "Psykosomaattinen" on ainoa sairaus.
Kun kysyin cfs:ää, niin sanoi että se ei ole edes oikea sairaus vaan diagnoosi, kun mitään sairautta muuta ei löydy.
Sitten hän hääti meidät pois (minut ja mieheni), sillä hän oli jo seuraavalta asiakkaalta myöhässä.
KIva.
Siitä käynnistä ei jäänyt kuin paljon kysymyksiä.
HÄn käski minut takaisin psykiatrille arviointiin.
EI VOI OLLA TOTTA!
oonko mä joku ihmispingispallo?
Kuulostipa tutulta... Et sattumoisin käynyt Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa? No et varmaan, tuollaisia ne taitavat olla joka paikassa.
Sinuna varaisin uudelleen ajan terveyskeskukseen, mielellään toiselle lääkärille. Minun kokemukseni mukaan sieltä saa aika helposti kokeita jos nimenomaan pyytää. Tai jos on mahdollisuus, niin esim. työterveyslääkärille (en itse ole töissä, joten en tiedä miten nuo hommat toimivat).
mutta en tuollaista.
Kyllä minä luulin magneettikuvauksessa sentään jotain näkyvän.
Neurologin käytös oli kyllä aika välinpitämätöntä, suorastaan törkeää. Taitaa tällainen kohtelu sairaaloissa olla aika yleistä. Ensin ihminen odottaa aikaa kuvauksiin usein muutaman kuukaudenkin ja sen jälkeen viikkoja vastaanotolle, joka on yhtä tyhjän kanssa.
Tosin olen kyllä törmännyt poikkeuksiinkin.
Tuli tässä mieleeni, että oletko googlannut borrelioosin oireita. Ne ovat niin epämääräisiä, että tuntuvat sopivan yhteen sun toiseenkin tapaukseen.
Tosi ikävää, että käynti neurolla oli niin "tyypillinen" ja varmastikin turhauttavaa sinulle! Mikäli yhtään lohduttaa, niin varmasti moni meistä on kokenut samanlaisia tilanteita vastaanotolla ja osastolla.
Älä silti luovuta. Niitä on hyviäkin neurologeja (harvinaisuuksia), jotka kuuntelevat potilasta.
Tsemppiä!
MItäs nykyisin mahtaa kuulua?