Onko täällä muita, itsellä tilanne se että ero on lähestymässä, puolison kanssa asutaan saman katon alla yhä. Meillä on 1vuotias tytär. Mun elämä on nykyään puolison vit...lun ja hermoomisen ja huutamisen kuuntelua ja katselua. Tänäänkin oli tyttömme yksi vuotis päivä ja ei edes onnitellut, valitti vain kun herätettiin, töihin lähtöön asti puoliso vaan vittuili ja huusi ja haastoi riitaa. Alkaa olla voimat loppu, mihinkään ei oikein päästä lähtemään ja puoliso ei suostu lähtemään myöskään. En tiedä mitä tekisi, tammikuuhun asti asumme yhdessä pakon alla, ja sekin tuntuu ylivoimaiselta, kohta hän taas tulee töistä ja aloittaa sen saman ainaisen syyttelyn ja vittuilun. Itse tiedän etten ole paha ihminen mutta hän ei muuta tiedäkään kuin että olen syypää kaikkeen ja kaikkiin asioihin. Stressaa lisäksi se että olen sitten tyttömme yh-äiti jolla ei ole koulutusta takana, yhtään, alusta olisi aloitettava amis tms. olen vuoden kotona lapsen kanssa, ainakin. En usko että enempää viitsin odotella, tulevaisuus näytää hämärältä, ja ahdistus senkun kasvaa. Mitä mä teen. Oon väsyny ja stressaantunu ja pelottaa ja tuntuu etten jaksa. tyttö tuo valon päivään ja sen kanssa jaksan kunhan puoliso on muualla...
Stressi pistää kohta selän poikki..
avun tarpeessa
71451
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin lisään vielä että ex-puoliso syyttelee esim siitä että olin hänen kanssaan vaan rahan takia. Hän on ollut koko suhteemme ajan se "rassukka" vaikka todellisuudessa asiat olivat aina toisinpäin. Hän se oli joka pompotti. Aina sai olla hänestä huolissaan, minä muka pompotin käskytin ja olin vittumainen. Puolison perhe ja ystävät kääntyivät nopeasti mua vastaan. Nyttemmin onkin selvinnyt että suurin syy taisi olla puoliso itse. Kotona sitten surkutteli mulle aina et harmi. Loppujen lopuksi olin nin epävarma kaikesta, komensinko taas liikaa, uskallanko pyytää tekemään mitään yms. Loppuajasta hän alkoikin räjähdellä jos tuli lasku, tai jos pyysin syöttämään edes kerran lapsen kun itse halusin istua rauhassa, kysymys oli heti, ai mitäs sä sillä välin teet. (jos minä syötin niin hän ei tasan tehnyt mitään..) Nyt olen kuulemma myös syy siihen että hän ei koe olevansa lapsemme vanhempi. "kulle sinä olet itse asiat niin järjestänyt" on yleisin mikä kuuluu hänen suustaan kun "sinun tyttäresi" tekee sitä ja tätä.. :( Minä en kestä. Puoliso puhuu lapselle että äiti sitä ja äiti tätä... sanon että ei lasta tarvitse vetää tähän niin ei tajua vaan. Puoltoista kuukautta on liikaa. Joskus kun hän tulee töistä niin hän kysyy että "ootkos jo siskolles soitellu mitä mä oon taas sanonu.." En tiiä uskallanko lasta luottaa enää hänelle, ei tunnu tarpeeksi luotettavalta, nykyään huutaa lapsellekin tosi herkästi, jos joskus leikkivät niin karjasee heti jos vähä jotain jäynää tekee lapsi :( tuntuu pahalle.. Oikeesti en jaksa. Mihin mä voisin mennä puoleksitoista kuukaudeksi, meillä ei olis mitään tavaroita sen jälkeen täällä mitä muutaa :( puolison isäpuoli juuri uhkasi tulla minut hakkaamaan ja paskomaan kämppämme kun syytti mua jostain mitä ylläri puoliso teki (tiiän kun ite sanonu) Muka oli puoliso puolustellu mua mutta en tiiä uskoisko..
Etkö yhtään aikaisemmin miehestäsi huomannut noita ikäviä puolia? Nyt teillä on pieni lapsikin ja elämä mättää...
Sääliksi käy lasta. Hänelle soisi levollisen ja rauhallisen kodin ja kasvuympäristön.
Sun on ryhdistäydyttävä, lapsesi tähden. Ole aikiunen ja tee tarvittavat päätöksesi.
Heh, en pyytäny vissiin syyllistämistä vaan tukea, mulkku. Minä olen aikuinen, minä olen eroamassa, kysyin että miten helvetissä selviä viimeisestä kuukaudesta tuon hullun kanssa. lue kunnolla äläkä saatana valita.
Minäkin soisin pienelle tytölleni parhaat vanhemmat mitkä ovat, mutta niin ei käynyt, jossittelukaan ei nyt auta. Jokaiselle lapselle soisin vanhemmat ja ruokaa ja vaatteet, mutta se ei auta vaikka minä soisin, kun ero tulee ei syyttely auta vaan on parempi katsoa minkä parhaaksi näkee ja tehdä sitten niin. minä nään eron parhaaksi päätös on ja pysyy.
Sen termin nimi, jossa uhria syyllistetään lisää, on reviktimisaatio. Nimetön harrasti juuri tätä kiusaamisen muotoa. Sääli, että nimetön on noin itseriittoinen ja empatiakyvytön.
Sinulle alkuperäinen kysyjä: Nykyään puhutaan paljon psykopaateista. Oletko ajatellut, että puolisosi voisi olla oikeasti psykopaatti? Aiheesta on kirjoitettu kirjojakin viime aikoina. Psykopaatti on oikea unelma seurusteluvaiheessa, mutta unelma muuttuu pian painajaiseksi. Psykopaatti onnistuu murentamaan uhrinsa sielun pieniksi palasiksi, hän löytää uhrinsa heikkoudet.
Psykopaatti onnistuu myös lumoamaan asiantuntijat, joten uhrin reviktimisaatio jatkuu helposti. Jos puolisosi on oikea psykopaatti, niin varaudu siihen, että hän onnistuu kääntämään kaikki asiat päälaelleen. Sinä olet mahdollisesti sen jälkeen viranomaistenkin silmissä paha ja hän hyvä.
Etsi jostain asiantuntija, jonka kanssa käyt juttelemassa. Vaikka joku psykologi. Ja parempi olisi, jos pääsisit nopeasti pois paikkaan, jota tuleva entinen puolisosi ei tiedä. Tämä on tietysti vaikeaa, kun on yhteinen lapsi ja tapaamisoikeusasiat.
Puolisosi on saanut sinut uskomaan, ettet pärjää ilman häntä taloudellisesti. Asiat järjestyvät aivan varmasti, usko vaan! Voimavaroja löytyy joskus yllättävästi, vaikka koko maailmasi on ennättänyt pirstoutua. Yhteiskunnan tuet eivät ole suuria, mutta voit hoitaa lastasi vielä kotihoidon tuella, kun suunnittelet menonne järkevästi. Samalla varmasti keksit jotai ideaa tulevaisuudesta.
Tuskin voit kauhean vanha vielä olla, kun on pieni lapsi. Esim. oppisopimuksen kautta voit saada jonkun ammatin ilman opintolainoja, saat silloin työpainotteisesta koulutuksesta palkkaa.
Voimia!
hei..oikein meinasi kurkkua kuristaa kertomasi, vaikka omasta vastaavasta tilanteesta on jo valovuosia...siis ymmärrän hyvin hätäsi,omasi ja lapsesi vuoksi. älä välitä tollasista viisastelijoista..hyväähän ne on luulevinaan kait tarkoittavansa..kait? tai sit ei.. etkö voi mitenkään mennä esim. sukulaisten luokse pahimman ajan yli, edes joksikin aikaa, että saisit "hengittää" vapaasti ja olla rauhassa lapsesi kanssa? itse pakenin aikoinaan milloin kenenkin luokse kun ei jaksanut olla saman katon alla ,eikä aina uskaltanutkaan. sinä olet nuori,niinkuin minäkin silloin...eli voit hyvin vielä opiskella ammatin,josta olet kiinnostunut. aikuisempana ja kokeneempana opiskelu on motivoivampaakin kuin nuorena,jollon ei tiedä mitä haluaa. ja ole hyvällä omalla tunnolla lapsen kanssa niin kauan kotona kuin mahdollista,ei koulut karkaa minnekään..elämässä selviää ihmeesti vaikeistakin asioista,kun on taistelutahtoa ja kun tietää,miksi taistelee. ja sinähän jo tiedätkin--sun lapsesi vuoksi. hän tarvitsee sinua tukena ja turvana ja elämänsä suunnannäyttäjänä vielä pitkään..mun rakas poika on pian 21v ja olen kasvatanut hänet yksin 4kk:sta asti, käytännössä syntymästä asti. lapsi on antanut voimat vaikeimpinakin hetkinä vaikka ryömiä eteenpäin..mielikuvitusta ja rohkeuttahan se on usein vaatinut,että on selvitty..leipä ei ole ollut leveä, mutta kyllä pärjää, kun tyytyy pieniin iloihin. sellainen elämä opettaa lapsenkin arvostamaan pieniä asioita, elämä voi olla paljon "rikkaampaa" kuin jos on kaikkea yltäkylläisesti. koeta hekea itsellesi kaikkea tukea ja apua, mitä tarvitset, jotta jaksat lapsen kanssa. ja tollasessa rääkissä eläminen vie voimia, joten jokin keskusteluapukaan ei olis pahitteeksi. tai jokin vertaistukijuttu? yksinhuoltajien yhdistys? perheneuvola? ja turavakotiinkin voi hakeutua, jos paikkakunnallasdi on sellainen. jo henkinen väkivalta riittää syyksi,kun lapsi joutuu siinä ilmapiirissä olemaan,se ei ole hyväksi. tällasia ajatuksia näin äkikseltään nosi mieleeni..Koeta jaksaa ja muista pitää itsestäsi huolta,että jaksat rakastaa lastasi ja mennä eteen päin..toivon teille kaikesta huolimatta hyvää joulua, olkoon enkelit kanssanne ja turvananne!
Hei.. hyvin olet käsitellyt tilannetta oman kokemuksesi pohjalta. Ei minulla ole mitään oleellista lisättävää, mutta karmealta tuntuu elämä psykopaatin kanssa ja se saattaa olla suorastaan hengenvaarallista, niin että pois suojaan nuori äiti lapsesi kanssa!