Älykkyystutkimuks paljasti ongelmien

Vaikka juutalaiset (keski- ja itäeurooppalaisperäiset juutalaiset) muodostavat vain kolme prosenttia Yhdysvaltain väestöstä, on heille myönnetty 27 prosenttia Yhdysvaltain tieteen Nobel-palkinnoista ja 25 prosenttia tietojenkäsittelyalan Turing-palkinnoista.

Aasialaiset ovat äläkkäitä ja suomalaiset tyhmiä, jopa eurooppalaisessa vertailussa.
Vaikka suomalaiset harjoittelevat ja taas harjoittelevat testejä siltä niiden pärjääminen on kyseinalasta verratessa esim aasian kansoihin.

Älykkyysosamäärä ja kehitysvamma
Älykkyydellä tarkoitetaan sitä kuinka hyvin tai huonosti henkilön älykkyysosamäärä vastaa ihmisen normaalia älykkyyttä. Normaaliälykkyyden tunnusluku on n. 100. Suurin osa väestöstä asettuu älykkyysosamäärältään luokaan 80 - 120.

Älykkyysosamäärältään 70:n ja 79:n välille sijoittuvia henkilöitä on pidetty psykologisesti heikkolahjaisina.

Lievästi kehitysvammaisiksi katsotaan henkilöt, joiden älykkyysosamäärä vaihtelee 50 ja 69 välillä. Lääketieteessä on käytössä diagnoosi Retardatio mentalis levis.

Keskitasoisesti kehitysvammaisiksi katsotaan henkilöt, joiden älykkyysosamäärä vaihtelee 35 ja 49 välillä. Lääketieteellinen diagnoosi on Retardatio mentalis moderata.

Vaikeasti kehitysvammaisina pidetään henkilöitä, joiden älykkyysosamäärä vaihtelee 34 ja 20 välillä. Lääketieteellinen nimitys on Retardatio mentalis gravis.

Syvästi kehitysvammaisia ovat henkilöt, joiden älykkyysosamäärä on vähemmän kuin 20. Vastaava lääketieteellinen termi on Retardatio mentalis profunda.

Tohtori.fi:n muistiklinikan nettisivulla (2003) kerrottiin, että älykkyys koostuu matemaattis-loogisesta päättelystä, havaitsemisesta, tarkkaavuudesta, kielellisyydestä, musikaalisuudesta ja muistista. Älykkyyttä mitataan psykologisin testein.
Alfred Binet (1857-1911) kumppaneineen kehitti Ranskan valtion toimeksiannosta ensimmäisen älykkyystestin v. 1903 . Se koostui muutamasta kymmenestä tehtävästä, joita oli kokeiltu eri ikäisillä lapsilla, kehitysvammaisilla ja sotilailla. Testiä käytettiin aluksi apukoululaisten valitsemiseen ja kehitysvammaisten luokittamiseen. Turkulainen perinnöllisyystieteen professori Petter Portin kertoi Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä (Professori Vanhasen uusi rotuoppi, Tommi Nieminen. elokuu 2004), että kun äo-tutkimus otettiin Suomessa käyttöön sotien jälkeen, kansan keskiarvo asetettiin 100 pisteeseen. Keskiarvoa piti rukata uudelleen 1960-luvulla, kun kansan keskimääräinen älykkyysosamäärä oli noussut 120 pisteeseen. Portinin tietämän mukaan kansan älykkyys olisi sen jälkeen noussut edelleen n. 20 pistettä. Hän piti älykkyyden nousua koululaitoksen ansiona.

Älykkyystestejä on arvosteltu siitä, että niiden tehtävät ovat kulttuurisidonnaisia eivätkä ne anna välttämättä objektiivista tietoa erilaisissa olosuhteissa elävien ihmisten älyllisistä eroista. Irlantilaisen Richard Lynnin ja suomalaisen Tatu Vanhasen kirja IQ and the Wealth of Nations (ÄO ja kansojen varallisuus) julkaistiin v. 2002. Teoksessa väitettiin, että kansojen hyvinvointi riippuu niiden keskimääräisestä älykkyydestä. Kirjoittajat olivat toimeenpanneet ympäri maailmaa älykkyystestauksia ja verranneet saatuja tuloksia maiden kansantulotietoihin.

Seuraava taulukko on kopioitu Wikipedia-tietosanakirjasta 8.8.2004:

Country IQ estimate
Hong Kong 107
South Korea 106
Japan 105
Taiwan (ROC) 104
Singapore 104
Austria 102
Germany 102
Italy 102
Netherlands 102
Sweden 101
Switzerland 101
Belgium 100
China (PRC) 100
New Zealand 100
U.K. 100
Hungary 99
Poland 99
Australia 98
Denmark 98
France 98
Norway 98
United States 98
Canada 97
Czech Republic 97
Finland 97 Finland 97 Finland 97 Finland 97
Spain 97
Argentina 96
Russia 96
Slovakia 96
Uruguay 96
Portugal 95
Slovenia 95
Israel 94
Romania 94
Bulgaria 93
Ireland 93
Greece 92
Malaysia 92
Thailand 91
Croatia 90
Country IQ estimate
Peru 90
Turkey 90
Colombia 89
Indonesia 89
Suriname 89
Brazil 87
Iraq 87
Mexico 87
Samoa 87
Tonga 87
Lebanon 86
Philippines 86
Cuba 85
Morocco 85
Fiji 84
Iran 84
Marshall Islands 84
Puerto Rico 84
Egypt 83
India 81
Ecuador 80
Guatemala 79
Barbados 78
Nepal 78
Qatar 78
Zambia 77
Congo-Brazzaville 73
Uganda 73
Jamaica 72
Kenya 72
South Africa 72
Sudan 72
Tanzania 72
Ghana 71
Nigeria 67
Zimbabwe 66
Congo-Kinshasa 65
Sierra Leone 64
Ethiopia 63
Guinea 59


Jos tuloksia voitaisiin pitää oikeina (niitä on aika lailla arvosteltu), Guinealaiset olisivat keskimäärin kehitysvammaisia ja afrikkalaiset heikkolahjaisia tai rajatilakehitysvammaisia (ÄO 70-79, USA:ssa käyttöön otettu käsite borderline mental retardation).

Käsitys kehitysvammaisuuden liittymisestä rodullisiin tai kansallisiin perintöihin on vanha. Muun muassa John Langdon Haydon Down (1828-1896), Downin oireyhtymän ensimmäinen kuvaaja, esitteli havaintonsa kirjoituksessaan Observations on an Ethnic Classification of Idiots (Havaintoja idioottien etnisestä luokituksesta). Siinä kehitysvammaisuuden tärkeimmät muodot koostuivat kaukasialaisesta ja mongolialaisesta tautiperheestä ja niiden muunnelmista. Vasta myöhemmin saatiin tietää, että mongolismin syynä oli useimmiten satunnainen kromosomimuutos, 21-trisomia.

R. J. Herrnstein and Charles Murray raportoivat tutkimustuloksiaan teoksessa The Bell Curve (kellokäyrä) v. 1994. Niiden mukaan Amerikan intiaanien älykkyysosamäärä olisi ollut n. 15 pistettä matalampi kuin Euroopasta muuttaneen väestön. Niinikään mustan väestön älykkyys oli valkoista matalampi. Useimmat tutkijat selittivät tulosta koulutustaustalla ja muilla sosiokulttuurisilla seikoilla. Kirjassa väitettiin myös, että itäaasialaisten ja juutalaisten keskimääräinen älykkyys oli muita väestöryhmiä korkeampi.

Van Naarden Braun, Autry ja Boyle (Paediatric and perinatal epidemiology 2005) kertoivat, että Atlantan koulujen oppilaista 2%:lla oli vakava kehityshäiriö. Kehityshäiriöistä kärsineillä oli 8-kertainen riski kehitysvammaisuuteen muuhun väestöön nähden. Sukupuolella, rodulla, syntymäpainolla, äidin koulutuksella tai iällä ei ollut merkittävää vaikutusta.

Gunnell ja Magnusson ja Rasmussen (BJM 2005) raportoivat tutkimuksestaan, jonka mukaan alhainen älykkyysosamäärä lisäsi itsemurhan riskiä Tulokseen oli päädytty tarkastelemalla lähes miljoonaa ruotsalaista miestä 26 vuoden ajan. Älykkyystesteissä heikoimmat tulokset saaneet tekivät itsemurhan 2-3 kertaa todennäköisemmin kuin testeissä parhaiten menestyneet. Suurin riski oli hyvin koulutettujen vanhempien huonosti menestyneillä lapsilla. Puolalaiset Jackowska ja Dega-Rudewicz (Psychiatria polska 2004) tutkivat masentuneisuutta 80 lievästi kehitysvammaisella ja 80 normaalin älykkyysosamäärän testissä saaneella henkilöllä. Tutkimus osoitti, että masentuneisuus oli merkittävästi muita yleisempää kehitysvammaisilla. Koko aineistossa tytöt olivat poikia masentuneempia. Uskonnollisuus selitti osaltaan masentuneisuutta muilla kuin kehitysvammaisilla.

Matti Sillanpää (Epilepsy & Behavior 2004) tutki lapsina epilepsian saaneiden oppimisvaikeuksista kärsineiden aikuisten lääketieteellisiä ja sosiaalisia seuraamuksia. Puolella oli kehitysvamma (ÄO alle 70).

Lincoln kumppaneineen (American journal of mental retardation - AJMR 2004) tutki 80 Wlliamsin oireyhtymän vammauttaman henkilön älykkyysosamäärän ikäsidonnaisuutta. Tutkimus osoitti, että ikä ei vaikuttanut älykkyyteen. Kittler, Krinsky-McHale ja Devenny (Journal of intellectual disability research - JIDR 2004) kirjoittivat tutkimukseensa perustuen, että kehitysvammaiset naiset saivat muusta väestöstä poiketen älykkyystesteissä huomattavasti parempia tuloksia kuin kehitysvammaiset miehet.

Älykkyystestien on sanottu suosivan avaruudellista hahmottamista ja siihen liittyvää kielellis-matemaattista osaamista. On väitetty, että romaanisia kieliä puhuvat saavat kieliopillisista syistä testeissä heikompia tuloksia kuin itäaasialaisia kieliä puhuvat. Älykkyysosamäärän perusteella kehitysvammaisiksi katsottavia henkilöitä on ollut Euroopassa n. 0,62 % väestöstä. Noin puolet heistä on ollut lievästi kehitysvammaisia, reilu neljännes keskitasoisesti kehitysvammaisia ja loput vaikeasti tai syvästi kehitysvammaisia.

Amerikkalaisella PSYweb-nettisivulla kirjoitettiin v. 2004, että noin prosentti USA:n kehitysvammaisista on ollut syvästi kehitysvammaisia, 4 % vaikeasti kehitysvammaisia, 10 % keskitasoisesti kehitysvammaisia ja 85 % lievästi kehitysvammaisia.

Suomalaiset on tyhmempiä kuin ruotsalaiset

2.4.2006 Aikana, jona kello on 20:11 | Douppia

...Tai ainakin niin väittää professori Richard Lynn Ulsterin yliopistosta. The Times kirjoittaa asiasta artikkelissaan Germans are the brainiest. Mikäpä siinä, ja ovathan ruotsalaiset nätimpiäkin kuin me. Pärjäävätpä paremmin euroviisuissa, kansainvälisessä kaupassa, jääkiekossa, sosiaaliturvassa, ja ovat ruojat onnellisempiakin. Tätäkin osasi jo vähän odottaa.

Sinänsä vähän epäilyttäviä johtopäätöksiä kyseinen professori kuitenkin vetää, kun lähtee spekuloimaan populaatioiden ravinnonsaannin roolia eri "kansojen" ÄO:n evoluutiossa ja tämän mihinkään liittymättömissä näpertelytehtävissä pärjäämistä kuvaavan ja suurelta osin opitun ja kulttuuritekijöistä riippuvan ominaisuuden roolia näiden "kansojen" sotilaallisessa menestyksessä.

Jos suopeuden tai helpon höynäytettävyyden nimissä olettaa tämän sosiaalidarwinismin pitävän jollain tapaa paikkansa, ihan mielenkiintoista olisi kanssa tietää, miten nämä muutaman pisteen erot (jotka taatusti mahtuvat virhemarginaaliin) tarkkaan ottaen kaavautuvat eroihin "kansojen" sotilasmenestykseen.

Joopa joo. Mikä ihmeen peeveli näitä jannuja riivaa, kun eroja ÄO:ssa ei ikinä keksitä selittää kulttuuri- ja koulutustekijöillä? Varmaan geenitkin merkkaa jonkun verran, mutta mikä osuus yksilön älykkyydestä selittyy puhtaasti geneettisesti, mikä ympäristö- ja kulttuuritekijöillä, jää aina avoimeksi kysymykseksi. Ja sitten kaikki nämä ominaisuuksien kvantifioimiseen ja tilastoimiseen liittyvät ongelmat. Nämä perkeleet eivät näköjään koskaan opi.

on fiksumpia, on meinaan siksi paljon sekoittuneet kaajeisiin.