Keskutelu lähti siitä raamatun kohdasta jota vl paljon käytetään:
1 Tess. 1:6 "Ja te olette meitä ja Herraa seuraamaan ruenneet ja olette sanan monessa vaivassa, ilolla Pyhässä Hengessä, ottaneet vastaan".
Nimimerkki muistus toteaa näin:
"Jokainen Kristuksen oma on yksi Kristuksen ruumiin jäsen. Ei pääse millään muotoa ja esitystapaa irti siitä, että uskovaisten ihmisten seuraaminen on silloin myös Kristuksen seuraamista."
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000030760418
Miten tällä ajattelumallilla ollaan hyässä turvassa jos seurataan uskovasita ihmistä. Arvio siihen kuka on tai ei ole uskovainen perustuu yksin ihmisen omaan arvioon. Jos lähdemme seuraamaan uskovaisia ihmisiä niin kokonaisuudessaan se määritelmä kuka on uskovainen lähtee ihmisestä itsestään.
Ihmisellä on myös tarve seurata mielipidejohtajia ja auktoriteetteja. Ihmisten seuraaminen edellyttäsi meiltä tietoa ihmisen sydämmen tilasta. Jotta voisimme olla varmoja siitä että kuljemme oikeaan suuntaan meillä tulisi olla kyky ja valta tuomita eläviä (ja kuolleita).
Tälläistä tuomiovaltaa meille ei ole annettu.
Voidaanko todella ajatella että lähdetään seuraamaan erehtyviä ihmisiä? Tämä johtaa väistämättä siihen että me osoitamme kuuliaisuutta Jumalan sijasta ihmille. Ihmisten seuraaminen on meille rakkaampaa kuin Jumalan.
Jotta voisimme ihmisiä seuraamalla kulkea aina oikeaan suuntaan se edellyttäisi myös näiltä ihmiltä erehtymättömyyttä. Ihminen vain ei ole erehtymätön vaan monessa vikaan joutunut.
Kyllä olemme uskon kautta osa Kristuksen ruumista. Tästä emme pääse mihinkään. Mutta jos ajatellaan sitä että Kristus on tuon ruumiin pää niin Kristus on myös se jota meidän tulee seurata.
Asiaa valotaa paremmin toinen vertaus joka niin ikään kuvaa (hengellisen) seurakunnan olemusta.
Viinipuu vertaus. Jonka kautta näemme että viinipuussa on myös oksia joissa ei ole elämää. Ja mitä siitä sanotaa. Tulee viinitarhuri ja ottaa ne pois. Kuinka käy ihmiselle joka on "varttanut" itsesi tälläisen oksan jatkoksi.
Eikö käy niin että jos me lähdemme seutaamaan kuollutta oksaa jossa ei ole Jumalasta lähtevää Pyhä Hengen voimaa niin käy niin että kun Jumala karsii tuosta viinipuusta kaikki kuivat oksat. Niin sen ohessa tälläinen oksa karsitaan pois. Ajattelisin että raamatun sanana valossa näin käy.
Siksi meidän tulee antaa vartaa itsemme totiseen viinipuhuuhun ei sen oksiin.
1 Tess. 1:6 "Ja te olette meitä ja Herraa seuraamaan ruenneet ja olette sanan monessa vaivassa, ilolla Pyhässä Hengessä, ottaneet vastaan".
Nimimerkki muistus toteaa näin:
"Jokainen Kristuksen oma on yksi Kristuksen ruumiin jäsen. Ei pääse millään muotoa ja esitystapaa irti siitä, että uskovaisten ihmisten seuraaminen on silloin myös Kristuksen seuraamista."
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000030760418
Miten tällä ajattelumallilla ollaan hyässä turvassa jos seurataan uskovasita ihmistä. Arvio siihen kuka on tai ei ole uskovainen perustuu yksin ihmisen omaan arvioon. Jos lähdemme seuraamaan uskovaisia ihmisiä niin kokonaisuudessaan se määritelmä kuka on uskovainen lähtee ihmisestä itsestään.
Ihmisellä on myös tarve seurata mielipidejohtajia ja auktoriteetteja. Ihmisten seuraaminen edellyttäsi meiltä tietoa ihmisen sydämmen tilasta. Jotta voisimme olla varmoja siitä että kuljemme oikeaan suuntaan meillä tulisi olla kyky ja valta tuomita eläviä (ja kuolleita).
Tälläistä tuomiovaltaa meille ei ole annettu.
Voidaanko todella ajatella että lähdetään seuraamaan erehtyviä ihmisiä? Tämä johtaa väistämättä siihen että me osoitamme kuuliaisuutta Jumalan sijasta ihmille. Ihmisten seuraaminen on meille rakkaampaa kuin Jumalan.
Jotta voisimme ihmisiä seuraamalla kulkea aina oikeaan suuntaan se edellyttäisi myös näiltä ihmiltä erehtymättömyyttä. Ihminen vain ei ole erehtymätön vaan monessa vikaan joutunut.
Kyllä olemme uskon kautta osa Kristuksen ruumista. Tästä emme pääse mihinkään. Mutta jos ajatellaan sitä että Kristus on tuon ruumiin pää niin Kristus on myös se jota meidän tulee seurata.
Asiaa valotaa paremmin toinen vertaus joka niin ikään kuvaa (hengellisen) seurakunnan olemusta.
Viinipuu vertaus. Jonka kautta näemme että viinipuussa on myös oksia joissa ei ole elämää. Ja mitä siitä sanotaa. Tulee viinitarhuri ja ottaa ne pois. Kuinka käy ihmiselle joka on "varttanut" itsesi tälläisen oksan jatkoksi.
Eikö käy niin että jos me lähdemme seutaamaan kuollutta oksaa jossa ei ole Jumalasta lähtevää Pyhä Hengen voimaa niin käy niin että kun Jumala karsii tuosta viinipuusta kaikki kuivat oksat. Niin sen ohessa tälläinen oksa karsitaan pois. Ajattelisin että raamatun sanana valossa näin käy.
Siksi meidän tulee antaa vartaa itsemme totiseen viinipuhuuhun ei sen oksiin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onneksi sentään linkitit sen koko keskustelun, josta jokainen voi lukea asiayhteyden. Irrottamalla tuon kommentin asiayhteydestä, onnistut todella siinä, mihin pyrit. =(
vaikkakaan en ymmärrä miten se muutaa vl paljon käytettyä asetelmaa.
Siellähän nimenomaan tämä "meitä seuraamaan" ymmärretään juuri kuten muistuttaja siitä kirjoitaa. Kun seuraamme uskovaista ihmistä seuraamme Kristusta.
Näin kuitenkaan raamattu ei missään kohdin opeta. Vaan opettaa että meidän tulee seurata ennen uskoneitten esimerkkiä (Kristuksen seuraamisessa).
Vaikka me kulkisimme laumassa meidän tulee kulkea sinne minne Hyvä Paimen meitä on johdattamassa. Kuljemme paimenen jäljessä emme lampaiden.
Koska raamatussakin Jeesuskin kertoo lapaista jotka eksyvät ja joutuvat hukaan. Emmekö mekin jos me kuljemme tullaisen lampaan jäljessä mene hukaan? Ajatelisi että näin käy.
Toisekseen sekään että "enemmistö" menee johnkin suutaan ei tarkoita sitä että ne menevät edelleenkään oikeaan suuntaa. Raamattu puhuu yhtä kaikki palkkapaimenista jotka eivät välitä lampaista.
Saarnasi seuroissa saarnamies,
pappi? - kenties, - otsa hies.
Leukansa tärisi, äänikin värisi.
Oli silmissään sumua ja korvissa humua,
kun kuulijat huokaa. Hengen ruokaa
saarnamies jakaa, pöydän takaa:
"Uskokaa kaikki syntinne anteeksi,
silloin ne eivät tuu teille kanteeksi.
Pysykää yhdessä joukossa tässä,
lammashuoneessa määkimässä.
Silloin teitä ei nielaise synnin peto,
eikä uskoa horjuta maailman veto!
Älä ihminen nuku synnin unta,
täällä on Jumalan valtakunta.
Kerran palkitaan lampaat myös laidalta lauman,
saa köyhäkin kulkija sellaisen sauman,
että kun loppuu sun matkas ja vaivas,
on perintöosasi kunnian taivas!"
Olet tosiaan riimittelijä! Jos tuo oli ihan omatekemäsi.
En ole kyllä lukenut tuollaista aiemmin. En täällä enkä muualla.
Kiitti siitä.
Luin sen toisenkin kerran.
Ihan on omatekemä tämäkin riimi. Minulla on kai vähän sukuvikaakin tämmöiseen rustailuun. Tässä valmistautuessani yövuoroon, päiväunta odotellessani, tuli rämpsyä solkenaan mieleen.
wjk.l,mnbvcshjk,bv