Nyt olisivat hyvät neuvot tarpeen.
Mieheni (54 v) on polttanut 14-vuotiaasta asti runsaasti. Tupakkayskä on vaivannut jo vuosia. Terveystarkastuksessa kaikki muu hyvin, paitsi että keuhkojen kapasiteetti alkaa jo viittailla keuhkoahtaumaan. Ei kuitenkaan vielä todettu. Lukuisia yrityksiä lopettaa, vaan ei.
Nyt viikonloppuna säikähti oikein todella, kun taas yskänpuuskan aikana tulikin (yöllä) verta jostain, siis suun kautta.
Nyt on sitten siitä asti yrittänyt olla polttamatta. Sanoin kyllä, että polttaa vaikka aluksi muutaman tupakan, kun vieroitusoireet ovat ihan hirveät: yöllä yltäpäältä märkä, päänsärkyä, väsymystä, ärtyisyyttä, hirmuinen ruokahalu jne.
Siis on polttanut nyt töissä pari tupakkaa ja illalla yhden, senkin kahdessa osassa.
Lääkäriin ei lähde, tietenkään.
Aikaisemmalla käynnillä sai zybanit, mutta ei ole ainakaan vielä niitä aloittanut.
Ongelma onkin se, että itsekin poltan. Ja koska työpaikallani (kolme henkilöä) kaikki polttavat, niin osaa lopettaa, eli nyt on hankaluutena, että sitten poltan vielä illallakin, tosin pihallamme, niin ettei hän näe. En siis salaa polttamistani, mutta ei siitä varmasti ainakaan hänelle hyötyä ole.
(Aloitin tupakoinnin n. 12 v. sitten uudelleen oltuani polttamatta 7 vuotta-tyhmää:(
Sanoin, että kun saan jotenkin itseni motivoitua, niin sitten aloitan. Hänellä kyllä nyt motivaatiota löytyy.
Mielelläni kehoittaisin häntä menemään apteekkiin, mutta tuskin lähtee sinnekään. Hirveetä kattoo, kun kävelyttää ja on levoton olo.
Imeskelytapletteja hän oli alkanut töissä eilen ottamaan, olivat kuulema ihan karseen makuisia.
Kertokaa, jotka saman asian kanssa kamppailette, tai olette lopettaneet kaikkea mahdollista, millä voisimme tilannetta ja varsinkin hänen lopettamistaan edesauttaa!
Kiitos etukäteen!
Mieheni (54 v) on polttanut 14-vuotiaasta asti runsaasti. Tupakkayskä on vaivannut jo vuosia. Terveystarkastuksessa kaikki muu hyvin, paitsi että keuhkojen kapasiteetti alkaa jo viittailla keuhkoahtaumaan. Ei kuitenkaan vielä todettu. Lukuisia yrityksiä lopettaa, vaan ei.
Nyt viikonloppuna säikähti oikein todella, kun taas yskänpuuskan aikana tulikin (yöllä) verta jostain, siis suun kautta.
Nyt on sitten siitä asti yrittänyt olla polttamatta. Sanoin kyllä, että polttaa vaikka aluksi muutaman tupakan, kun vieroitusoireet ovat ihan hirveät: yöllä yltäpäältä märkä, päänsärkyä, väsymystä, ärtyisyyttä, hirmuinen ruokahalu jne.
Siis on polttanut nyt töissä pari tupakkaa ja illalla yhden, senkin kahdessa osassa.
Lääkäriin ei lähde, tietenkään.
Aikaisemmalla käynnillä sai zybanit, mutta ei ole ainakaan vielä niitä aloittanut.
Ongelma onkin se, että itsekin poltan. Ja koska työpaikallani (kolme henkilöä) kaikki polttavat, niin osaa lopettaa, eli nyt on hankaluutena, että sitten poltan vielä illallakin, tosin pihallamme, niin ettei hän näe. En siis salaa polttamistani, mutta ei siitä varmasti ainakaan hänelle hyötyä ole.
(Aloitin tupakoinnin n. 12 v. sitten uudelleen oltuani polttamatta 7 vuotta-tyhmää:(
Sanoin, että kun saan jotenkin itseni motivoitua, niin sitten aloitan. Hänellä kyllä nyt motivaatiota löytyy.
Mielelläni kehoittaisin häntä menemään apteekkiin, mutta tuskin lähtee sinnekään. Hirveetä kattoo, kun kävelyttää ja on levoton olo.
Imeskelytapletteja hän oli alkanut töissä eilen ottamaan, olivat kuulema ihan karseen makuisia.
Kertokaa, jotka saman asian kanssa kamppailette, tai olette lopettaneet kaikkea mahdollista, millä voisimme tilannetta ja varsinkin hänen lopettamistaan edesauttaa!
Kiitos etukäteen!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos sinä yhtään välität ja haluat häntä oikeasti päätöksessä tukea, yrität lopettaa itsekin. Kuvittele jos sinut tuollaisen sauhuttelun jälkeen laitetaan lopettamaan ja se tärkein tuki ja turva haisee röökille vieressä kokoajan.
Ja niitä nikotiinivalmisteita kannattaa käyttää. Kun mutustaa jotain nikotiinipurkkaa niin ei kyllä vähään aikaan mieli tee röökiä, koska se on niin kamalan makuista. Ja se auttaa kyllä siihen tärinään ja vapinaan (siis nikotiinin vieroitusoireisiin).
Kaikkein vaikeinta itselleni oli luopua siitä tavasta. Siis siitä, ettät iettyinä aikoina vaan oli tottunut menemän röökille. Kaikkein tärkeintä oli keksiä tekemistä niiden hetkien ajaksi. Tuska on välillä hirveä. Itselle tärkeintä oli saada käsille pikkutarkkaa tekemistä.
Jokainen löytää ne keinot itse. Lääkäri voisi myös auttaa jos tuohon on oikeesti jotain lääkkeitäkin saatavilla.
Tsemppiä. Kannusta miestäsi ja lopeta itsekin.
Olet tupakoimaton henkilö siitä hetkestä alkaen kun olet polttanut viimeisen savukkeesi. Näin toteaa Allen Carr kirjassaan Vihdoinkin vapaa tupakasta kannattaa lukea siitä on apua tiedän kokemuksesta
Ainut asia mikä harmittaa tuossa lääkkeessä on se, etten hoksannut käydä pyytämässä reseptiä aiemmin. Eipä siinä paljon menetäkään jos kokeilee. Siis Champix.