Moi!
Odotamme esikoistamme. Laskettu aika on tammikuun alkupuolella. Luonteeseeni kuuluu jatkuva lievä ja toisinaan voimakaskin stressaaminen. Pelkään tai jännitän tässä tapauksessa itse synnytystä vaikka en edes itse synnytä. Mietin, että miten voin olla siinä prosessissa eniten avuksi ja kuinkahan vaimo pärjää.Toisaalta hyvä asia on se, että vaimoa ei jännitä ja pelota yhtään.
Toisekseen pelottaa kohtukuolema. Kyllä. Niin järjettömältä kuin se kuullostaakin. Olen punninnut varmaan kaikkia vaihtoehtoja mitkä ylipäätään VOIVAT mennä raskaudessa pieleen. Tiedän, että teen tällä itselleni vain vaikean olon, mutta minkäs luonteellensa voi. Sitäpaitsi jos niin kävisi, niin en minä kuitenkaan mitään voisi. Yleensähän näistä ajoista pitäisi kuitenkin nauttia.
Avainsanana on lienee kontrollofriikkiys.Minua häiritsee suunnattomasti jos en pysty edes jollain tasolla kontrolloimaan tilannetta. Kaikki on kuitenkin tähän mennessä mennyt mallikkaasti. Vaimolla oli tosin sokeriarvot hieman kohollaan, mutta ilmeisesti niin vähän, että niillä ole vaikutusta juuri mihinkään. Jos teillä on omia kokemuksia ja vinkkejä tämän karkaisuun, niin kertokaa ihmeessä.
Erikoista on kuitenkin se, että synnytyksen jälkeistä aikaa en stressaa yhtään. Se on minusta ihan selvää kauraa.
On se vaan kumma kun on rankaistu moisella luonteella. Jos nyt on jo vatsa suurin piirtein kuralla näistä ajatuksista, niin mitä se on jouluna. Aaargh!!
Odotamme esikoistamme. Laskettu aika on tammikuun alkupuolella. Luonteeseeni kuuluu jatkuva lievä ja toisinaan voimakaskin stressaaminen. Pelkään tai jännitän tässä tapauksessa itse synnytystä vaikka en edes itse synnytä. Mietin, että miten voin olla siinä prosessissa eniten avuksi ja kuinkahan vaimo pärjää.Toisaalta hyvä asia on se, että vaimoa ei jännitä ja pelota yhtään.
Toisekseen pelottaa kohtukuolema. Kyllä. Niin järjettömältä kuin se kuullostaakin. Olen punninnut varmaan kaikkia vaihtoehtoja mitkä ylipäätään VOIVAT mennä raskaudessa pieleen. Tiedän, että teen tällä itselleni vain vaikean olon, mutta minkäs luonteellensa voi. Sitäpaitsi jos niin kävisi, niin en minä kuitenkaan mitään voisi. Yleensähän näistä ajoista pitäisi kuitenkin nauttia.
Avainsanana on lienee kontrollofriikkiys.Minua häiritsee suunnattomasti jos en pysty edes jollain tasolla kontrolloimaan tilannetta. Kaikki on kuitenkin tähän mennessä mennyt mallikkaasti. Vaimolla oli tosin sokeriarvot hieman kohollaan, mutta ilmeisesti niin vähän, että niillä ole vaikutusta juuri mihinkään. Jos teillä on omia kokemuksia ja vinkkejä tämän karkaisuun, niin kertokaa ihmeessä.
Erikoista on kuitenkin se, että synnytyksen jälkeistä aikaa en stressaa yhtään. Se on minusta ihan selvää kauraa.
On se vaan kumma kun on rankaistu moisella luonteella. Jos nyt on jo vatsa suurin piirtein kuralla näistä ajatuksista, niin mitä se on jouluna. Aaargh!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
lujaa jännittää kannattaisi miettiä mennäkö synnytyssaliin asti ollenkaan. vastasit omaan kysymykseesi olet kontrollifriikki, kuinkahan kovat stressit saat kun et pysty estämään sitä vauvaa pissumasta vaipanvaihdon aikaan.
Eli kaksi vaihtoehtoa joko lopetat sen stressaamisen ja annat kaiken mennä omalla painollaan, tai sitten todellakin pysyt poissa salista. ainoa mitä voit siellä tehdä on antaa vettä, antaa käsi puristettavaksi ja hieroa vaimoasi. no pystyt konrolloimaan ainakin vedensaantia ja että kädessä piisaa tuntoa.
lopeta sen ajatteleminen, kyllä kaikki hyvin menee kunhan itse et häslää siinä on mukavampaa nauraa myöhemmin omalle tyhmyydelleen mutta ajoissa on tuollainen lopetettava!!!!
Tottahan tuossa puheksit. En nyt kuitenkaan ihan niin kontrollofriikki ole. Ilmanmuuta saliin menen, mutta kun meikäläinen ottaa jo paineita (huom. en nyt älyttömiä) kauppaan menostakin, niin ei sinänsä ihme, että nyt jo tulee pingotettua. En kuitenkaan ole sellainen, että alkaisin salissa sähläämään ja opettamaan ammattilaisia. :D
rennosti vain, kuuntele naisesi kanssa rentouttavaa musiikkia ja nauttikaa vauvan potkuista vatsassa.
rennosti rennosti vain