ajattelin kysyä ihmisiltä, että mistä saisin dokumenttia Kelaa varten, jossa olisi mustaa valkoisella siitä, että liikunta voi toimia mielenterveyttä edistävästi.
Eräs ystäväni joutuu ehkä aloittamaan uudestaan mielialalääkkeiden käytön, että saa Kelalta korvauksia. Hän kokeili mielialalääkitystä, se ei sopinut hänelle ja hän lopetti lääkityksen. Nyt hän käy kuntosalilla ja voi omasta mielestään paremmin.
Kelassa ollaan sitä mieltä, että ystäväni ei hoida masennustaan, koska on lopettanut lääkkeiden syönnin.
Eräs ystäväni joutuu ehkä aloittamaan uudestaan mielialalääkkeiden käytön, että saa Kelalta korvauksia. Hän kokeili mielialalääkitystä, se ei sopinut hänelle ja hän lopetti lääkityksen. Nyt hän käy kuntosalilla ja voi omasta mielestään paremmin.
Kelassa ollaan sitä mieltä, että ystäväni ei hoida masennustaan, koska on lopettanut lääkkeiden syönnin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
että hakee lääkkeet apteekista ja sanoo ottavansa vaikkei ottaisi.Vaara on siinä,että useat kuvittelevat,etteivät tarvitse lääkkeitä ja menevät
huononpaan kuntoon.Moni myös huijaa kuntonsa paremmaksi mitä se on.
Tuota minäkin olisin ehdottanut.
Ja totta, että huijaus myös mahdollista, vaikka ei välttämättä tahallista.
Mitkä kelakorvaukset häneltä evätään jos hän ei syö lääkkeitä?
Siis missä tällaista on? Mihin ystäväsi tarvii korvausta? Mitä se KELA:lle kuuluu hoitaa jonkun lääkitys, jos lääkekorvauksista ei ole edes kysymys?
Itse käyn terapiassa, enkä ole koskaan käyttänyt lääkkeitä. Eikä ole tarvinut maksaa terapiakäynneistä. :/
Ystäväni on sairastunut masennukseen ja ollut työttömänä pitkään. Hän on saanut toimeentulotukea jo usean vuoden ajan, mutta yrittävät patistaa häntä töihin. On yrittänyt muutamassa työpaikassa, mutta ei pysty tekemään töitä masennuksesta johtuen. Hän on käynyt psykiatrilla ja lääkärissä ja he puoltavat sairaslomaa. Ovat myöntäneet B-todistuksen vai mikä ihme se nyt onkin ja kun ystäväni toimitti sen kelaan, häneltä kyseltiin, että miten hoitaa masennustaan, syökö lääkkeitä tms. ja kun vastasi rehellisesti, ettei syö, niin oli sanottu, ettei kela siinä tapauksessa ehkä anna mitään rahoja hänelle.
Tietysti hän saa toimeentulotukea, ettei rahattomaksi toki jää, mutta sosiaalivirasto patistaa häntä kelan luukulle. Sekava tilanne, mutta olen hänelle kuitenkin sanonut, ettei kannata syödä lääkkeitä, jos itsestä ei tunnut hyvältä. Ihmetyttää vaan, että miten ihmistä tällä tavalla juoksutetaan ja yritetään vielä entisestään masentaa. Ystäväni on sanonut monta kertaa, että mieluummin menisi töihin, mutta kun hän ei pysty siihen.
En tosiaan tämän enempää osaa asiasta kertoa, mutta ystäväni kuitenkin otti raskaasti sen kelassa käynnin. Sanoin hänelle, että älä huoli, et sinä ainakaann kadulle joudu asumaan ja onhan hänellä minut ystävänä ja kuntokin kasvaa, kun on aloittanut sen kuntosaliharjoittelun.
Nuo on todella ikäviä tilanteita. :( Olen kuullut monelta muulla tavalla sairaalta samaa. Hyppyytetään paikasta toiseen ja KELA sanoo ei. Ei heilläkään ole muu auttanut, kun mennä sairaslomalta takaisin työttömäksi työmarkkinatuelle ja uudestaan sairaslomalle työn tai kurssin tullessa eteen. Kamala taistelu. Voi olla sama myös itselläni edessä. Ehkä ne minut pakottaa lobotomiaan. ;)
Nythän se on kovaa vauhtia menossa siihen, että halutaan vähentää masentuneiden sairaslomia ja työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyä. Laitetaan vaan masentuneet töihin ja palkkaa ei saa, nimikkeellä kuntouttava työkokeilu/työtoiminta. Olen jo eräs uhri. Mitä enemmän töissä sen parempi ja palkkaa et saa. Sillä tavalla ne ihmiset parantuu. ;) Luulenpa, että itsemurhien ja verilöylyjen määrät kasvavat, koska eihän sitä enää muuta keinoa masentuneena näe.
Olen hyvin pahoillani ystäväsi puolesta. Rankkaa se on. Hyvä, että hänellä on sinut tukena.
On se vaan harmi, että niin monet joutuvat tällaiseen hyppyytykseen. Vanhuksetkin on turrutettu ja hiljennetty lääkkeillä ja jos on vähänkin mielenterveysongelmiin viittaavaa, niin niitäkin yritetään väkisin lääkitä (että olisivat tyytyväisinä hiljaa).
Ystäväni on ollut aikoinaan oikea työmyyrä, tehnyt töitä ja maksanut veroja, ja nyt kun ei enää jaksa (on 53-vuotias), ei löydykään ymmärrystä ainakaan Kelan suunnalta. On häntä tässä useita kertoja jo rankaistu alentamalla hänen toimeentulotukeaankin, mutta hän on vähällä toimeentuleva eli pärjää kyllä.
Sanoin hänelle, että ei anna periksi 'niille' vaan tekee juuri niin kuin itse parhaimmaksi katsoo. Rahasta viis, terveys on tärkeintä. Eikä tosiaan kadulle lennä, sillä saa asumistuen ja ruokarahan kaupungilta.
Hyvää jatkoa kaikille muillekin samojen asioiden kanssa taisteleville! Itsekin joskus kymmenen vuotta sitten sain tukea, kun olin opiskelija ja nyt kun olen hyvässä ammatissa, maksan mielelläni veroja (lähes tonnin kuussa), sillä tässä maassa tukea pitää antaa sille, joka sitä tarvitsee. Itse voi olla seuraava avun tarvitsija! Sitä ei saa unohtaa.
Olen itsekin saanut tuta Kelan kovat otteet vakavaa masennusta sairastaessani. Itse olen kyllä syönyt lääkkeet ihan kiltisti ja jopa mielelläni, sillä olen kokenut, että niistä on hyötyä. Mutta minunkin mielestäni on outoa, että Kelan mukaan lääkkeitä pyrkii tosissaan tervehtymään.
Tehy-kuohunnan ollessa pahimmillaan ajattelin usein kirjoittavani Kelan käytännöistä sairaita kohtaan. Pitäisi olla terve voidakseen olla sairas eli pitääkseen puolensa. Muuten ei pärjää. Mutta vaikka tahtoa kirjoittamiseen on, niin voimia ei valitettavasti löydy. Toivottavasti joku terve jaksaa joskus kirjoittaa näistä kamalista ja epäinhimillisistä käytännöistä, joita monet sairaat joutuvat mm. Kelassa kohtaamaan. Kelasta todetaan usein, että siellä tehdään vain niin kuin laki määrää. Olen tästä eri mieltä. Lakien tulkinnassa on viime vuosina menty huomattavasti tiukemmalle linjalle.
Minäkin olen aina ollut todellinen työmyyrä, mutta nykyään jokainen tuntuu olevan yhtä hyvä kuin viimeinen työ. Ja työtöntä ei valitettavasti kovin korkealle arvosteta, olipa työttömyyden syy kuinka karmea tahansa.
Tsemppiä ystävällesi ja sinulle hänen tukenaan.
Toivottavasti tehdään yhä enemmän ja enemmän tutkimuksia liikunnan hyödyllisyydestä mielenterveyteen niin työttömien kuin työtä tekevienkin joukossa. Kyllä se tulisi yhteiskunnallekin halvemmaksi antaa vaikka liikuntaseteleitä lääkkeeksi ja vasta sitten pillereitä (liikunnan ohella).
Mutta mutta. Jos arkielämä olisi liian helppoa työttömille, niin työssä käyvät katkeroituisivat. Yhä useammin olen miettinyt kaikkia niitä ihmisiä, jotka antavat useita vuosia nuoruudestaan yhteiskunnan hyväksi, ja kun he sitten vanhenevat/sairastuvat, heillä ei olekaan enää mitään merkitystä tässä maailmassa! Yleinen kansaan iskostettu ajatus on se, että työttömät olisivat syyllisiä omaan tilanteeseensa. Työssä käyvät veronmaksajat eivät muista, että voivat itse olla seuraavia avun tarvitsijoita. Voihan heiltäkin lähteä työpaikka alta tai voivathan hekin sairastua vaikka nyt sitten työuupumukseen.
Halusin antaa tähän mielenkiintoiseen keskusteluun oman kommenttini. Viimeeksi eduskunnan kyselytunnilla TV:ssä hallituspuolueet vetosivat siihen, että TEHY:n työtaistelussa TEHY taisteli perustuslakia vastaan, jossa määritellään jotain ihmisten hengestä ja TERVEYDESTÄ. asiasta enempää tietämättä yhtä hyvin KT:tä olisi vonut syyttää ihmishenkien ja -terveyden kanssa leikkimisellä kun ei suostunut maksamaan...
Asiaan: KELA:han leikkii ihmisten terveydellä jatkuvasti määräämällä sairaita ihmisiä töihin tai muuten vaan kieltäytymällä maksamasta sairauspäivärahoja lääkärien toteamille henkilöille ilman, että ovat edes tavanneet kyseisiä henkilöitä... Tässä olisi asiaa viedä juttu vaikka EU:n tuomioistuimeen asti... kunhan olisi voimaa.
Kun itse olin vakavasti masentunut ja käytännössä täysin toimintakyvytön, niin Kelapa kuitenkin suuressa viisaudessaan ilmoitti tyyllin: töihin siitä vaan - et sinä voi olla sairas ja hylkäsi päivärahani.
Loppujen lopuksi olin vielä Kelan "sinä olet terve - töihin siitä vaan" -kirjeen saamisen jälkeen yli kolme kuukautta sairauslomalla. Pitkän tappelemisen ja erilaisten papereiden metsästyksen ja uuden B-todistuksen avulla sain kyllä sairauspäivärahat jälkikäteen, mutta olin yli kaksi kuukautta kokonaan ilman tuloja. Tuolloin olin enemmän kuin valmis jättämään tämän maallisen vaelluksen. En todellakaan kokenut olevani hyvinvointivaltion kansalainen, joka olin kantanut ahkerasti korteni kekoon meidän kaikkien hyvinvoinnin puolesta ja joka voisin luottavaisin mielin olla vakavasti sairas silloin, jos sairaus sattuisi iskemään.
Ehkä joku meistä tai lähimmäisistämme jaksaa vielä viedä tätä asiaa eteenpäin niin, että syntyy myös tekoja.