Viikonloppu-isi ihmettelee

mutta oletan, että viittaat siihen, kun äiti oli laittanut talonsa palamaan ja kolme lasta sisällä?!?

"mikä olisi hyvä lääke pahan-oloon heillä"
Luulen, että nämä äidit ovat hyvin yksinäisiä, mikä ei tietenkään oikeuta ottamaan kenenkään henkeä. Suku saattaa olla jäänyt Suomen syrjäkylille, kun itse ollaan lähdetty leivän perässä kaupunkeihin. Yksinäisyys ja väsymys saa kaikki ongelmat tuntumaan tuhatkertaisilta. Ja sitten ongelmilla on vielä taipumus kasaantua. Lähestyvä joulu saattaa aiheuttaa paineita kun pitäisi lapsille laittaa sitä ja sitä ja lompakko on tyhjä.

Mieleltään oikeasti sairaat ovat tietenkin eri asia. Tuskinpa kukaan tietää, mitä aivan tarkalleen näiden ihmisten päässä liikkuu.

Itsekkin joskus synkimpinä hetkinä olen ajatellut vaikka mitä. En lapselleni vaan itselleni. En ole tehnyt mitään, koska lapsellani on vain minut vanhempana. Mitään keskusteluapua/-tukea en yhteiskunnalta saa, vaan yritän päivästä toiseen sinnitellä. Toisinaan, oikeastaan useinmiten, elämä suorastaan hymyilee ja kaikki on ihanaa. Vaikeaa on erityisesti silloin kun kaikkien muiden ongelmien lisäksi lapsi alkaa kyselemään isästään ja siitä miksei häntä koskaa näy (hylännyt täysin lapsensa). Teet parhaasi, että olisit lapsellesi niin hyvä äiti kuin voit olla ja yrität vielä siinä samalla korvaa isänkin puuttumisen. Kuitenkin lapsi kaipaa jotain, mitä ei ole koskaan nähnytkään. Silloin tunnen itseni erittäin epäonnistuneeksi äitinä ja ajatellen, että lapseni olisi parempi olla vaikka kasvattikodissa. Voi kunpa toivoiski, että voisi joskus pukata lapsen isälleen ja sanoa "sinun poikasi, nyt on sinun vuoro huolehtia".

Näihin ongelmiin puuttumattomuus on kait puhtaasti rahakysymys. Kunnilla ei ole tarpeeksi sossuja yms. jotka ihan oikeasti ehtisivät paneutua perheen ongelmiin. Yhdessäkin kodissa on sossut käyneet ties kuinka monta kertaa tutkimassa, mutta tilanne jatkuu entisellään. Hyvillä mielin poistuvat kotoa, kun mieleltään sairas henkilö saa heidät vakuutettua. Ja seuraava tapaus...

Lisäksi naapureiden/päiväkotien/koulujen pitäisi herkemmin reagoida lapsen pahaan oloon eikä tyytyä niihin helpoimpiin selityksiin. Erossa lapsestaan eroon joutuvan on taisteltava katkeraan loppuun saakka, jos sydämessään tuntee, ettei ex pysty huolehtimaan lapsista. Kun yksi ovi suljetaa, mennään hakkaamaan seuraavan oven taakse.´

No, joka tapauksessa hyvin surullista nämä tapaukset. Jokainen menetetty lapsen henki on niin turha.