Tuli tässä yhtenä päivänä mieleen sellainenkin ajatus, että onpa sentään onni ettei (kai?) tää masennus ole kuitenkaan mikään "hulluuden" muoto, vaan ihmisellä on sentään järki ja ajattelukyky tallella, vaikka tietty onkin masentunut, ajatus välillä takkuaa, on keskittymisvaikeutta ja muistihäiriöitä.
Itse en ainakaan koe itseäni silti mitenkään "järkeni menettäneeksi", vaikka välillä, johtuneeko lääkityksestä, tuntuu että voi olla niin ettei oikeastaan ajattele yhtään mitään, ei edes osaa sureksia huomisesta, vaikka asiat on paljolti ihan rempallaan. Vai johtuneeko se mun kohdalla siitä että olen uskossa Jeesukseen, niin siitä on saanut sen rauhan sisimpääni. Käypä mulle mitenkä vain käy, niin lopulta käy kuitenkin hyvin...
Ennen uskoontuloani oli melkoisen pahat ahdistukset vaivaamassa, niin että olisi joskus tehnyt mieli huutaa suoraa huutoa, josko se olisi pahaan oloon auttanut. Uskoontuloni jälkeen ei ole ainakaan ahdistuksesta tarvinnut kärsiä...
Itse en ainakaan koe itseäni silti mitenkään "järkeni menettäneeksi", vaikka välillä, johtuneeko lääkityksestä, tuntuu että voi olla niin ettei oikeastaan ajattele yhtään mitään, ei edes osaa sureksia huomisesta, vaikka asiat on paljolti ihan rempallaan. Vai johtuneeko se mun kohdalla siitä että olen uskossa Jeesukseen, niin siitä on saanut sen rauhan sisimpääni. Käypä mulle mitenkä vain käy, niin lopulta käy kuitenkin hyvin...
Ennen uskoontuloani oli melkoisen pahat ahdistukset vaivaamassa, niin että olisi joskus tehnyt mieli huutaa suoraa huutoa, josko se olisi pahaan oloon auttanut. Uskoontuloni jälkeen ei ole ainakaan ahdistuksesta tarvinnut kärsiä...
Vastaukset 25
Vanhimmat
17 vuotta söin lääkkeitä. Kyllä niitä alkuvaiheessa tarvitsikin. Muuten ei olisi selvinnyt.
!6 vuoden sairastelun jälkeen (vuosi vielä) tuli tunne, että täytyy tehdä jotain muutosta ? muuten ei tästä tokene, eikäpääse selville vesille. Jokainen päivä yhtä tyhjän kanssa?
Huomasin Raamattu luennon ( ALFA ), jossa selvitettiin raamatun pääkohtia ja arvomaailmaa ja raamatun historiaa. Siellä alkoi pikkuhiljaa tuntua, että tässä alkaa toipumaan ja ymmärtämään asiat uudessa valossa.
Vuosi aloituksen jälkeen pystyin jättämään lääkityksen pois kokonaan (ei vahvoja loppuaikana). Olen ollut nyt 17 kk ilman lääkitystä ja elämä maistuu.
Viime syksynä menin tukihenkilö kurssille, joka oli hyvä päätös. Nykyään toimin sen asian merkeissä:
Tästä voi jokainen päätellä. Mikä on elämässä tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää ?
Sairauden aikana oli täysin yksin, kuoleman rajamailla. Nykyään on sosiaalisia suhteita, niin paljon kuin ehtii käydä. Tulen juttuun kaikkien kanssa. Haluan elää vaikka sata vuotiaaksi, jos terveys on tällainen.
Uskonto ahdistaa minua. Näen tuttujen uskovien ilon ja se masentaa. Minulle usko on ääretön määrä vaatimuksia. En kestä niitä! En varmasti pääse taivaaseen!
JUMALA EI VAADI mitään >
"Tule sellaisena kuin olet"
"Tulkaa minun tyköni, kaikki kuormien uuvuttamat, niin minä annan teille levon"
" Kevyt on minun ikeeni"
" EN minä anna niinkuin maailma antaa"
"Rauhan minä annan teille. Minun rauhani. Sen minä jätän teille"
Ps. Onko näissä jotakin vaatimuksia > Vastaan ei
.............................................
Vaatimukset ovat IHMISTEN luomia. Ei JUMALAN.
Henkilökohtaista sydämenuskoa ja luottamusta voi pitää sisällään ilman toisia ihmisiä.
Näin minä periaatteessa teen.
Ja jos käyn jossain tilaisuudesssa, kuuntelen SANAA, mikä tulee RAAMATUSTA. En kuuntele maailmallista ihmistä, joka yrittä tekojen ja vaatimusten avulla olla USKOVAISEN näköinen, ulkokuoreltaan. ULKOKULTAISUUS.
Terveisin > UUDESTISYNTYNYT > JUMALAN ja PYHÄNHENGEN kautta. > Ei ihmisten kautta?
http://www.youtube.com/watch?v=FMrAafe7Mns
Monesti sanotaan että nyt se sekos ja tuli uskoon.
Väitän niin että uskoon tulemien ei ketään sairasta jos oikeista lähteistä uudestisyntyy Jeesuksen omaksi ,vaan todellakin tulee sisäinen rauha joka on sellaista ettei sitä kukaan tämän mailman viisas voi selittää .
Kuitenkin uskovainenkin sairastuu samanlailla kuin uskomaton mielellisestikkin eikä se ole häpeä .
Olen lukenut täällä paljonkin viestejä ja ihmeellsiesti pimeyden ruhtinaan(perkele ,saatana jne) nimeä mainitaan jatkuvasti eikä siihen kukaan reagoi ,mutta sanoppas Jeesus nimi niin jo alkaa sekoksi kutsuminen .
Mikä meillä ihmisillä tänä päivänä onkaan kun puurot ja vellit sekoitetaan eikä edes etsitä elämän tarkoitusta vaan vaivutaan eptoivoon jo ihan nuorena .
Katsokaa ylös taivaalle ja muistakaa paksunkin pilviverho on väistynyt ja aurinko on tullut esiin jonain hetkenä .Näin on sinunkin elämässäsi .
Katso ympärillesi ja mieti itsestäänkö kaikki tullut ,herää ihmeessä ja usko on oleva elävä Jeesus joka tahtoisi muuttaa juuri sinun elämäsi ,mutta sinun täytyy itse sitä tahtoa
Mies 55v.
Noinhan se monilta osin valitettavasti.
Ei pystytä, ei haluta, kuunnella itseä. KRISTUSTA.
Kuunnellaan ja katsellaan vain tämän maailmanmenoa ja ihmisten itsekkäitä vaatimuksia. Juostaan kuluttamisen oravanpyörässä, henkeen ja vereen. Kunnes uuvutaan ja tulee täydellinen seinä vastaan.
> Tuo Huomenta> Nimetön kirjoitus on minun:
joten ei nyt tämän enempää.
ALLA olevassa linkissä voimme katsoa taas karmean esimerkin, mitä maailmallinen ihmisten riivaama, itsensä tuhoaja, voisi saada aikaan(itsensä ja vielä lasten?) VOI kauhistus. Eivätkö ihmiset jo HERÄÄ näkemään ?
Kiitos >mejuu
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200711216876635_uu.shtml
Hmm...psykoosi näyttää iskevän, kun liian kauan lääkkeitä syö. Tässähän oli monikin sen todistanut.
Mikähän viittaa sinun mielestäsi psykoosiin?
Jos olet levittämässä sitä propagandaa, jota ateisti palstalla näkee jatkuvasti muutamien vakiateistien tuputtavan, että uskossa oleminen olisi jotain psykoosiin verrattavaa, niin voin kertoa sinulle: väite on totaalisesti väärä.
Ennen uskoontuloai olin kyllä muutamia kertoja psykoosissa tai ainakin lähellä sitä, vaikka en silloin tiennyt mikä minua vaivasi.
Syntiinlankeemuksesta johtuen ja synnin seurauksena ja yhä enenevässä määrin lisääntyvänä ihmisten ylpeyden, vallan- ym. himon, ahneuden, itsekkyyden, säälimättömyyden ym., SYNTIEN takia, tästä maailmasta on kehittynyt monilta osin niin kova, että monet alkavat tästä syystä reagoimaan ja oirehtimaan pahaa oloaan mm. masennuksena ja ahdistuksena. Sehän nähdään selvästi mm. tämän palstan kirjoituksista
Minä en häpeä olla ihminen, joka näistä synnin seurauksista huolimatta, on Jumalan ihmeellinen huippuluomus.
Jeesus antaa masennuksenkin keskellä turvan ja sisäisen rauhan ihmiselle, joka Häneen turvaa.
Miksi te uskossa olevat tulette joka paikkaan julistamaan tuota samaa sontaa? Missään ei saa olla rauhassa teiltä, tungette jopa toisten koteihin.
Se on ainut joka hyväksyy sinut ja minut. Ja antaa luvan olla normaalin, jopa henkisesti viisaamman, tasapainoisen, rauhan IHMINEN itse.
Kysyppä sitä ihmisiltä> Ai niin sä oot ollu hullujen huoneella. Ai sä käytät hullun lääkkeitä.
Jumala sanoo >"Tule sellaisena kuin olet."
"Kristus on kilpi"
Jumala(jota ei ole olemassa) ei hyväksy homoseksuaaleja. Eli "tule sellaisena kuin olet" ei pidä ollenkaan paikkaansa. Voi teitä harhaanjohdettuja sieluparkoja. Heittäkää raamattu nuotioon ja unohtakaa moiset huijaukset! Näin tein minä ja olen saanut jo monet tekemään saman. Ja jatkan tätä koko elämäni ajan!
Ulkokultaista elämääsi.
Mutta älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi?
"Rauhan minä annan teille, minun rauhani,
sen minä jätän teille:"
Kyllä Jumala hyväksyy jokaisen ihmisen, joka Hänen luoksensa tulee, mutta sellainen joka ei halua luopua synneistään ja tehdä parannusta, ei myöskään halua lähestyä Jumalaa ja kunnioittaa Hänen tahtoaan. Jos yrittää päästä Jumalan valtakuntaan synteinensä, niin se ei onnistu, koska sinne ei mikään synti pääse, eikä yksikään, joka ei ole ottanut Jumalan armoa vastaan Jeesuksessa Kristuksessa.
>>> Heittäkää raamattu nuotioon ja unohtakaa moiset huijaukset! Näin tein minä ja olen saanut jo monet tekemään saman. Ja jatkan tätä koko elämäni ajan! >>>
Kuinka pitkä elämän olet "suunnitellut" eläväsi?
Voi sinua...
Matteuksen evankeliumi:
18:6 Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
18:7 Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!
Sinustako homoseksuaalit ovat syntisiä? Te uskovaiset olette julmia ja välinpitämättömiä ja varmaan vaikka tappaisitte typerän harhaisen uskonne takia. Eikä Jumala hyväksy jokaista, itse juuri tekstissäsi myönsit sen. Eli homoseksuaali joka ei suostu olemaan hetero, sitä jumala ei hyväksy. Eli siis Jumala ei edelleenkään hyväksy jokaista! Että näin..
"Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen."
Miksi alat uhkailemaan? Sinusta ja sinun Jumalasi mukaan minut siis saa hukuttaa vain koska en levitä teidän typerää sanomaa ja usko johonkin ihmisen keksimään mielikuvitus olentoon? Hah.. Sairasta. Onhan se nähty historian aikana mitä uskonnot ovat saaneet aikaan: sotia, raakuutta, tappamista, erimielisyyksiä jne. Enkä yhtään ihmettele että monet sodatkin ovat uskontojen syytä kun kaikki uskovaiset ovat juuri tuollaisia kuten sinä.
En minä sinua uhkaile; se on suoraa tekstiä, raamatusta kopioituna, joka kertoo sen että sille joka yrittää käännyttää ihmisiä pois Jumalan puolesta, on varattu niin kova tuomio, että ennemmin hänen kannattaisi mennä myllynkivi kaulassaan heti mereen ja lopettaa sellaiset "harrasteet"...
Niin, eikös ole reilu peli, että kerrotaan ihan selkeästi mitä on mistäkin elämänvalinnasta seuraamuksena, kun tuomiot itse kullekin luetaan.
Niitten osalta jotka ottavat Jumalan armon vastaan tässä ajallisessa ajassa, luetaan vapauttava tuomio heidän synneistään, koska he ovat ottaneet vastaan syntien anteeksi antamisen Jeesuksessa Kristuksessa.
Homoja en minä tuomitse, enkä homoilua, mutta senkin asian suhteen löytyy tieto Jumalan sanasta, eikä siinä auta vaikka kuinka kiukuttelisi, että "niin mutta kun mä OLEN tällainen"... Valitettavasti Jumalan kanssa ei voi neuvotella, kun Hän on sanansa sinetöinyt; kenellekään joka tahtoo, sen noudattaminen ei ole mahdotonta. Ihmisen on vain valittava mitä tahtoo tehdä elämässään, nautiskellako lihan iloista... ja mitä sen jälkeen.
"Homoja en minä tuomitse, enkä homoilua, mutta senkin asian suhteen löytyy tieto Jumalan sanasta, eikä siinä auta vaikka kuinka kiukuttelisi, että "niin mutta kun mä OLEN tällainen"... Valitettavasti Jumalan kanssa ei voi neuvotella, kun Hän on sanansa sinetöinyt"
Onko sinun mielestä sitten homous sairaus? Tai sinun Jumalasi mielestä? Sen kuvan tekstistäsi sain. Ja juurihan periaatteessa tuomitsit homoseksuaalit raamatun sanoin. Etkö ymmärrä? No ei se mitään, sinut on vain aivopesty niin taitavasti. Eihän se sinun vikasi ole. Ja sinun Jumalasi on kyllä aika sairas ja itserakas. "jos et usko minuun niin voi voi, sulle käy huonosti!" Naurettavaa uskoa johonkin keksittyyn Jumalaan ja kuoleman jälkeiseen elämään ja paratiisiin. Ei sellaista ole eikä tule! On varmasti julmaa elää valheessa koko elämänsä, ei ihme että usein uskovaiset ovat vanhempina katkeria ja lähes hyökkäävät kimppuun jos ei ole uskossa.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200711226884430_uu.shtml
, sinut on vain aivopesty niin taitavasti
kaikkine käskyineen. En jaksa kamppailla syntiä vastaan. Tässä elämässä on surkeaa eikä takuulla pääse taivaaseen!!!
"En jaksa kamppailla syntiä vastaan"
.......................................
Ei sitä vastaan ihmisen tarvitse kamppailla ?
Ei tarvitse kuin kääntyä hengen puoleen ja rukoilla "auta minua: Minä kuuntelen"
Tämän kun tekee tarpeeksi usein, niin rauha sisimmässä vahvistuu ja alkaa näkemään asiat toisessa valossa ?
.........................................
Kirjoittanut: 23.11.2007 klo 07.56
" JUMALA on julma, kaikkine käskyineen "
............................................
Mitä julmuutta niissä on ?
Jumalan lupaukset, jos käännyt pois synnistä?
"Tulkaa minun tyköni kaikki työn ja kuormien uuvuttamat, niin minä annan teille levon"
"Rauhan minä annan teille. Minun rauhani. Sen minä jätän teille"
Tiedän nuo kaikki ihanat lupaukset ja jotenkin myös ymmärrän ne. Mutta niitä on vaikea aivan kokonaan ymmärtää omakohtaisesti. Kun on tottunut siihen, että aina vain litistetään, on vaikea käsittää, että on Jumala, joka ei litistä. Mitään hyvää en oikein pysty ottamaan vastaan, kun olen tottunut jatkuvaan pahaan. Aivoni on ohjelmoitu toimimaan virheellisesti ja uudelleenohjelmointi on ylen vaikeaa. Olen ollut uskossa yli kaksikymmentä vuotta, mutta mitään suurta riemua ja armahdusta en ole kokenut. Häpeän itseäni aivan mittaamattomasti, vähitellen senkin asian tajuan.
Kiitos kirjoituksestasi.
Kuinkahan keroisi, että asian oikea puoli tulisi esille.
Nimittäin henkilökohtaisesti olen tätä kautta ainakin saanut rauhan/ SYDÄMEN USKON, joksi sitä sanotaan.
Etsikkoaikani kesti mielestäni 20vuotta. Mutta aina yhä uudelleen ja uudellen minulla oli tarve tutustua asiaan. Koska elämä ei sujunut "eli vain syntistä itsekästä elämää, pystymättä ottamaan huomioon muita? Odotti ja odotti, että ihmisten kautta saa helpotusta elämään, jos he neuvoisivat minua? Työn kautta. Kun teen hullunlailla töitä, että pärjään taloudellisesti hyvin. Niin elämä selviää. > Näistä kaikista yrityksistä huolimatta, ja nöäiden vuoksi, lopulta uuvuin totaalisesti ja menetin yöuneni ja sen ymmärtää mitä se merkitsee jaksamisen kannalta ?
Ei minulle ole mitään isoa herätystä apahtunut, eikä isoja ahaa elämyksiä,eikä äkki parantumisia, mutta tervehtyminen kuitenkin.
Olen saanut rauhan sisälleni. Sydämen rauhan, Uskon tulevaisuuteen. Minun ei tarvitse yrittää olla parempi, kuin miksi minut on luotu, ja miksi ympäristö ja sosiaalinen verkosto on minut kasvattanut. Täytyy löytyä vain ymmärrys näiden kaikkien asioiden suhteen, syyttämättä muita ja olosuhteita. Niille on tehtävä jotain jos ne ovat pielessä.
Yleensä sitä parannusta etsitään työn, rahan, kuluttamisen motiiveilla? >mutta ne ovat vääriä. "Oravanpyörä on valmis" Juokse joka päivä lujempaa jalujempaa, kunnes uuvut.
Kuuntele omaatuntoa ? Itsetuntoa. Mikä on minulle tärkeintä, tarpeellista, oikeaa.
Jossa ei ole mukana toisten ihmisten määräilyt ja muka toisten ihmisten arvostelu ja odotukset, että eläisin ihmisarvoista elämää.Olisin muka kelvollinen, temppuilusta? huolimatta ja niiden vuoksi.
"Usko, toivo ja rakkaus", sen JUMALA lupaa.
Nämä jos löytää uskon kautta, eikö elämä silloin tunnukkin tasapainoiselta ja elämisen arvoiselta?
Tämä on henkilökohtainen usko, jota ei mitkään uskovaisten yhdistykset ole minulle antanut. Ainoastaan tutustuminen
>>> On varmasti julmaa elää valheessa koko elämänsä, ei ihme että usein uskovaiset ovat vanhempina katkeria ja lähes hyökkäävät kimppuun jos ei ole uskossa. >>>
-Hei, jospa sentään jättäisit nuo, oman, uskovaisia kohtaan tuntemaasi, ennakkoluuloon perustuvat mielikuvitusjutut pois näiltä palstoilta ja koittaisit sinä itse pysyä tosiasioissa, ennen kuin alat muita syyttelemään, että uskovat johonkin, mihin sinä et ole itse vielä uskoa löytänyt. Eikä sitä löydäkään jos ei itse sitä halua.
>>> Naurettavaa uskoa johonkin keksittyyn Jumalaan ja kuoleman jälkeiseen elämään ja paratiisiin. Ei sellaista ole eikä tule! On varmasti julmaa elää valheessa koko elämänsä >>>
-Ei se ole "naurettavaa", vaikka joskus Pyhä Henki saattaa antaakin melko pitkään kestävää "nauruhoitoa"; itsekin on pari kertaa sellainen ilmiö tullut koettua.
-Niin ei sitä "paratiisia" varmasti olekaan eikä tule ainakaan niille, jotka eivät siihen usko, vaan pitävät koko juttua "naurettavana" tms., mutta itse kukin tulee sen oman "naurettavuutensa" kokemaan, mitä se sitten on, kun se ei ole se "paratiisi".
Et varmasti voi väittää, että tämä olisi "taas" jotain "pelottelua", jos et kerran usko näihin asioihin, niin miksipä niitä sitten pelkäämään...
Kyllä minulla se rauha on, mutta tämä masennus vie kaikki voimat, kiinostuksen kaikkeen, elämänhalun, niin, se vie melkein kaiken. Mikään ei kiinnosta tai huvita, ei raha, kuluttaminen tai työkään, vaikka onkin pakko tehdä työtä. Työni on sellainen, sitä pitää tehdä joka päivä. Olen tehnyt hullun lailla työtä ja sillä pidin itseni toimivana, en ehtinyt ajatella mitään, kun ajatukseni keskittyivät työhön ja lasten hoitamiseen. En ehtinyt ajatella itseäni. Vieraannuin itsestäni.
Nyt minun pitäisi päästä "jaloilleni", irti masennuksesta, mutta se tapahtuu hitaasti, ehkä se kuitenkin tapahtuu, pitää uskoa niin. Pitää uskoa, että kaikella on jokin tarkoitus. Ehkä tämä masennus jotenkin "jalostaa" minua, kun kuljen se lävitse.
Tiedän, pitäisi muuttaa tapoja, mutta voin muuttaa vain omiani, toisille en voi mitään, en miehelleni, jota minun on pitänyt aina tukea, tukea itseni läkähdyksiin asti, menettää voimiani siinäkin, en äidilleni, joka on vainoharhainen, nyt hän luulee, että sisareni aikoo myrkyttää hänet. Ehkä hän tarvitsisi lääkkeitä, mutta hän ei ole omasta mielestään "hullu", ei siis tarvitse mitään. On hänellä muitakin harhoja ollut, kuulee välillä ääniä. Hän on käytökseltään kuin kolmivuotias pikkutyttö, aivan arvaamaton, paitsi kun on vieraita ihmisiä, silloin hän on "normaali". Kirjoitan näitä juttujani, kun en muutakaan osaa. Ehkä kirjoittaminen vähän auttaa vähitellen, kuten lääkkeet ja terapia.
Kommenttisi loppuosan luettua, ei saata yhtään ihmetellä, vaikka oletkin masentunut, kun olet selvästikin joutunut henkisen ylikuormituksen alaiseksi. Kuten sinäkin sanoit, niin olen minäkin sitä paljon miettinyt, että jokin tarkoitus kaikella on, mutta meidän kykymme ei riitä sitä näkemään, kuin vasta joskus myöhemmin, sitten kun ns. "palaset loksahtavat paikoilleen"...
On hyvä ottaa huomioon myös se, että juuri maallisten mittapuiden mukaan "heikkoja" Jumala voi ottaa käyttöönsä, mitä se sitten kenenkin kohdalla tarkoittaneekaan.