Heräsinpä äsken yllättäen kesken omituisten unien. Ihmeellistä kuinka joku lähes täysin tuntematon nainen voi pyöriä ajatuksissa.. peukaloisen polku, peukaloisen retki.. peukaloisen retket.. Nils Holgersson ja marsu.. sama nainen unissa, mielessä, ajatuksissa.. omituista.. ja nyt taas päivittäin, joku mystinen ihminen jota ei oikeasti edes tunne. Olen jutellu kerran. Nähdään harvoin. Mikä ihme siinä ihmisessä on. Ehkä me ollaan oltu edellisessä elämässä rakastavaisia tai jotain.
Silti sitä huomaan vieläkin toivovani meilkein joka päivä että kävelispä se taas jostain vastaan, näkispä edes vilauksen, olipas tuossa samannäköinen, ei se käytä tuollasia vaatteita.. sita olentoa kun näkee edes vilaukselta, sen jälkeen jää aina niin jännä ja kivalla tavalla kutkuttava olo. Ihan kuin taivaan tuulet olis taipunu suudelmaan. Joku vaisto syvällä jossain sisällä sanoo että pian näen sen taas. Siinä on vaan jotain niin suloista, terhakkaa, ujoa ja samalla niin salaperäisen puoleensavetävää.. Ajatteleekohan se mua usein.. kun tuntuis välillä että just silloin taitaa jotain sydämessä liikahtaa. Millainen hän sitten mahtaa oikeasti olla? Tuntuis että miehiä sillä taitaa ainakin riittää joka sormelle ja varpaalle.. toistaseksi oon ymmärtäny pitää turvaväliä.. en ole vihjaillut mitään.. ollu olevinaan. kuitenkin elämä opettanu varovaiseksi.
Silloin harvoin kun ihastun, en haluais kuitenkaan menettää sydäntäni johonkin miestennielijään. Ehkä aika näyttää.. ja saan siitä ihmisestä jotain selvää. Suuntaan tai toiseen. Quizas.. quién sabe quizá al amor de mi vida?
Silti sitä huomaan vieläkin toivovani meilkein joka päivä että kävelispä se taas jostain vastaan, näkispä edes vilauksen, olipas tuossa samannäköinen, ei se käytä tuollasia vaatteita.. sita olentoa kun näkee edes vilaukselta, sen jälkeen jää aina niin jännä ja kivalla tavalla kutkuttava olo. Ihan kuin taivaan tuulet olis taipunu suudelmaan. Joku vaisto syvällä jossain sisällä sanoo että pian näen sen taas. Siinä on vaan jotain niin suloista, terhakkaa, ujoa ja samalla niin salaperäisen puoleensavetävää.. Ajatteleekohan se mua usein.. kun tuntuis välillä että just silloin taitaa jotain sydämessä liikahtaa. Millainen hän sitten mahtaa oikeasti olla? Tuntuis että miehiä sillä taitaa ainakin riittää joka sormelle ja varpaalle.. toistaseksi oon ymmärtäny pitää turvaväliä.. en ole vihjaillut mitään.. ollu olevinaan. kuitenkin elämä opettanu varovaiseksi.
Silloin harvoin kun ihastun, en haluais kuitenkaan menettää sydäntäni johonkin miestennielijään. Ehkä aika näyttää.. ja saan siitä ihmisestä jotain selvää. Suuntaan tai toiseen. Quizas.. quién sabe quizá al amor de mi vida?
Vastaukset 3
Vanhimmat
se oikea (usko että isommat jutut tässä kyseessä) iäks kiinni jää.
En minäkään häntä tunne mutta niin vaan tunnen läsnäolonsa toisinaan ja uniini saapuu tuo mystisen mykistävän ihana hymysuumies, jota en ole nähnyt kunnolla yli vuoteen, Minä voin myöntää rakastuneeni...entä hän? Ken tietää. Erittäin harvoin nähdään, harvoin kunnolla juteltu mut sen sähkön ilmassa vain tuntee ja mykistyy pelkästä katseesta...ilman sanoja vain hymyilee ja silmiin tuijottelee. Sieraimeni vetävät huumaavaa tuoksua nenääni (partavetensä), odottaa niin paljon että ne kädet taas halaisi ja koskettaisi...ne huulet taas kerran suutelisi...
Joku luulee minua miestennielijäksi, kiitos ulkonäköni =(
mutta totuus on täysin toinen. Olen vain epätoivoinen ihminen joka odottaa sitä elämää suurempaa rakkautta, "sitä oikeaa" kohdalleen.
Olen sen jo kohdannut mutta hän ei taida sitä itse tietää(?)
>Etkö ymmärrä kuinka sinua odotan<
huutaa sydänparkani...
Hänelle!
Et ole yksin tunteinesi...Täällä toinen samanmoisessa tilanteessa.
~M~
liikkuu hän?
uskon satuihin, siinä mun jutussa Nils lensi etelään jonku hanhen kans.
Olikohan sama juttu, pelkkää satua.