Älkää huutako!

Mutta tarkemmin ajatellen... en itsekään huutanut synnyttäessäni, kun en ole mikään huutajatyyppi, eikä vauvanikaan rääkynyt. Sain synnytyksen jälkeen rinnalleni rauhallisesti minua katselleen pienen ihmisen.

Tuo on jännä juttu muuten tuo synnytyksessä huutaminen, kun se tuntuu kuuluvan olennaisena osana länsimaisen kulttuurin synnytystapoihin. Monissa muissa kulttuureissa synnyttävät äidit ovat hiljaa ja siihenhän liittyy just hyvin paljon monia uskomuksia.
Varmaan aiheesta löytyisi jotain kulttuuriantropologista kirjallisuuttakin...

Empä usko. Oma vauvani karjui syntyessään vaikka minä olin hiljaa...Jos huuto auttaa ponnistamaan niin antaa mennä vaan. Äidin voimia turha mekkalointi saattaa kuluttaa. Huonenaapurina äiti jonka vauva huusi yötäpäivää vaikkei lapsi edes alakautta tullut ja tuskin äitikään huutanut leikattaessa. Ja oli meidänkin vauva alussa tosi rauhallinen, viikkojen myötä kuitenkin lisääntyi itkuisuus ja huuto. Eri kulttureissa käsityksiä on hyvinkin erilaisia.

Minä olin myös koko synnytyksen ajan hiljaa...vaikka synnytin ilman kivunlievitystä. Ei olisi voimat riittäneet huutamiseen. Lapsi oli synnyttyään ihan hiljaa ja rauhallinen. Rauhallinen lapsemme on ollut tähän asti 4 vuotta:)

olin ihan hiljaa, ei ois ollut voimia huutamiseen. Hiljainen oli lapsikin. Toista synnyttäessäni huusin. Oli pakko, kun kätilö suorastaan provosoi siihen. Yhtä hiljainen on toinenkin lapsemme. Kolmatta synnyttäessä olin taas hiljaa, mutta kolmas lapsemme sen sijaan huusi kurkku suorana ensimmäiset päivät, vaikka sen jälkeen onkin ollut rauhallinen ja hyväntuulinen vauva. En usko, että äidin synnytyskäyttäytymisellä on mitään merkitystä asian kanssa. Pelästyminenkin pitää oppia, eikä vastasyntynyt sitä luonnostaan osaa. Siksi sillä on ne refleksit, joihin ei kuulu metelistäpelästymisrefleksiä.

jättikö vaimo kertomatta, että on hyvä jos lapsi huutaa/itkee/rääkyy synnyttyään. Näin keuhkot alkvat toimia ja hengitystuet puhdistuu. Kipukynnyskin ihmisillä on aika erilainen. Varmaan ei kellekään ole jäänyt traumoja, jotka vaikuttaisivat pidemmän päälle. Vauvojen kuuluu itkeä päivittäin, saa olla huolestunut jos lapsi ei ollenkaan itke ja nikkuu vaan.

Meneppäs itse synnyttämään!! Kyllä on helppoa sanoa,että "ole hiljaa",kun itseen ei satu ollenkaan! Miehet eivät tule koskaan kokemaan synnytys kipuja ja voisivat näin ollen olla itse hiljaa!

Itse huusin esikoista synnyttäessä ihan vaan sen kivun takia ja lapsi oli ensi parkaisun jälkeen hiiren hiljaa. Toista lasta synnyttäessä en huutanut ollenkaan,mutta lapsi puolestaan huusi,kuin hyeena. Että siinä loistava teoria...

Ja niin,kuin tuolla ylempänä joku oli kirjoittanut: vauvan kuuluu huutaa,jotta hengittäminen lähtee kunnolla sujumaan.

vauvan kuuluukin huutaa kun syntyy, se on yksi tekijä mistä vauva niitä pisteitä saa.. itse aion yrittää olla omassa synnytyksessä huutamatta, mutta ymmärrän kyllä niitä naisia joilla sitä huutoa vaan tulee, jokaisella katsos on omat yksilölliset tapansa käsitellä sitä kipua.. tuntuu hullulta että mies tulee tänne sanomaan mitä ei synnytyksessä kannata tehdä.. tulee mieleen appiukkoni joka yks päivä sano että sinähän sitten imetät vähintään vuoden ikäiseksi sitä lasta, sanoin vaan takaisin että mikäs sinä olet mitään sanomaan :D

Kyllähän siinä tilanteessa ei ajattele, että voinko huutaa ja säikähtääkö lapsi vai ei! Itselläni se ainakin helpotti oloa, vaikkei vienyt kipua. Jokainen taaplaa tyylillään ja ei ainakaan oma lapseni säikähtänyt huutoani. Ja huutohan loppui siihen paikkaan kun lapsi oli syntynyt:)! Eli jokainen olkoon niin luonteva ja huutakoon minkä kurkusta lähtee tai olkoon huutamatta jos se auttaa=)!

synnyttäessänne vauvojanne, jottei vauva joudu kirouksen saattamana maailmaan.
Kirous voi kulkea mukana pitkään.

hitto, kun menin kirjoittamaan tuore isä-nimimerkillä tuonne kivunlievitys-topicciin. Nyt minua luullaan sinuksi. Kuulostat ääliöltä.

Koita itse rutistaa persereiästäsi keilaplloa ja olla ihan hiljaa!!!!Mies ei voi tietää ko.asiasta hevon V****A. Jos huuto auttaa ni ei muuta ku ääntä auki!Vauva ei siitä kärsi todellakaan. herranjumala!
Mikä ääliö äijä!

Mun poikani oli hiljainen eikä rääkynyt eikä huutanut kun syntyi. Mutta minäpä huusin sitä ennen. Kysyppä vaimoltasi minkä merkki se sitten on ?

huusin ja paljon, koska mitään kivunlievityksiä en kerennyt saamaan, oli kuulunut naapurihuoneeseen asti. Mutta vauva ollut aina tosi helppo, ei turhista itke jne. Toisen kanssa taas oli toisella tavalla, sain puudutuksen ja nautiskelin vaan sen jälkeen, kun kivut hävisi, mutta vauvapa olikin ja on aina ollut hankala tapaus, mihinkään ei tyytyväinen..

se, että kun valitetaan aina kun mies osallistuu synnyttämiseen liittyviin aiheisiin. Häntä aletaan mollata, että "mitäs sinä siitä tiedät". Musta on hienoa jos mies on kiinnostunut asiasta ja miettii tuollaisia asioita oli niissä järkeä tai ei. Itse en ole vielä synnyttänyt, joten yhtä hyvin voisin naisena miettiä tuollaisia asioita. Syntyminenhän joka tapauksessa on ihmiselle yksi rankimmista kokemuksista, joten on ihan hyvä miettiä miten siitä tilanteesta voi tehdä lapselle mahdollisimman helpon. Kun mietin valitsenko synnytyksen vai keisarinleikkauksen, mietin tässäkin sitä mikä lapselle on parhaaksi enkä sitä mikä olisi itselleni helpointa. Eiköhän syntymä ole lapselle kuitenkin rankempi kokemus kuin synnyttäminen minulle.

Huusin sentään kuin pistetty sika! Kätilökin uhkasi lähteä kotiin, jos en lakkaisi huutamasta. Sanoin kätilölle että: ala vetää!

Silti vauva on ihanan rauhallinen ja hiljainen terve, hymypoika.

Itse huusin tasan kerran koko homman aikana, sen jälkeen ponnistin hampaat yhteen uristettuina niin että olivat lohjeta, ja melkoisen kovaääninen, punaiseva rääkyvä paketti sieltä tuli...

Yhden synnytyksen läpikäyneenä voin kertoa sinulle rakas tuore isä että ihmisillä kuin ihmisellä (sukupuoleen katsomatta) on olemassa pitkäkestoisen tuskan taso, jota ei enää ole mahdollista kyetä käsittelemään huutamatta.

Yhden tai kaksi erittäin lyhyttä sekuntien hetkellistä kipukokemusta kykenee kestämään ja tahdolla hallitsemaan, mutta tuskan pitkittyessä niin että puhutaan tunneista, ei kivun käsittely ilman huutoa ole enää mahdollista. Sitä ei siis voi valita.

Aivan samoin kuin joka ikisellä ihmisellä on olemassa raja ja mekanismi joka aiheuttaa, riittävän voimakkaassa ja pitkään (esim. yli 5-10 sekuntia) kestävässä, äärettömän kovassa tuskassa tajunnan menetyksen. Se on ihmiskehon ja aivojen mekanismi suojata tajuntaa. Tätäkään ei voi valita. Taju nimittäin lähtee, halusit itse tai et.

Synnytyksistä puhuttaessa on varmaan olemassa "huvikseenkin" huutajia, jotka vielä tahtoessaan pystyisivät olemaan hiljaa, mutta kokevat kenties huudon helpottavan oloaan ja kipua joten tekevät niin.

On kuitenkin myös synnytyksiä joissa huutaminen ei enää ole synnyttäjän päätettävissä. Esim. keinotekoisesti oksitosiinilla normaalista voimistetut supistukset ilman mitään kivunlivenitystä. Tämän olen saanut itse kokea. Minkäänlaista valinnan varaa huutamiselle ei todellakaan ollut ja tajunnan tasoni ja havainnointikyky laskivat normaalista.

Toki rajoissa on suuria yksilöllisiä eroa, mutta nämä rajat (1. huutaminen kivusta 2. tajunnan menetys) ovat olemassa jokaikisellä ihmisellä eikä niihin ole tahdon voimalla mahdollista vaikuttaa.

käyppä itse synnyttämässä.on myös tutkittu että miehet eivät kestäisi synnytys kipua.hyvä puhuu kun et tiedä mitään koko kivusta.lapsen kuuluu heti synnytyään rääkäistä keuhkonsa täyteen ilmaa huutamatton juuri syntynyt jos ei rääkäise ei välttämättä ole ihan terve taikka keuhkoissa ongelmia.vauvan kuuluu rääkäistä heti syntymän jälkeen.keuhkonsa täyteen ilmaa ja lima pois kurkusta.jospa vauvanne oli niin lääke pöppyrässä äidin puudutusten ja lääkityksten seurauksena.samat lääkkeet hän imeytyy myös vauvaan.4 lastasynnytänyt ilman lääkitystä luomuna.