Joulun aika on ruvennut stressaamaan, katkera kalkki noussut kurkkuun, pala nielussani ahdistaa. En pysty vastaanottamaan joulua enkä adventtia. Itkuinen suru täyttää mieleni.
Ikäväni perhettäni kohtaan on valtava. Joulu tekee ikävästäni helvetin. Voisipa hypätä suoraan ensivuoden alkuun ja tylsään arkeen.
Ikäväni perhettäni kohtaan on valtava. Joulu tekee ikävästäni helvetin. Voisipa hypätä suoraan ensivuoden alkuun ja tylsään arkeen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Juhlapyhät, jotka on aina vietetty oman perheen kanssa..
ja joulu nimenomaan, onkin surullinen yksinäinen aika niille, joilla elämä ei ole mennyt siten kuin ajatteli.
Mutta se joulukin menee ohi. Onneksi.
Moni toivoo että joulu vaan menisi nopeasti ja arki koittaisi.
Entisen joulun tilalle pitäisi keksiä jotain muuta , mikä auttaisi unohtamaan ja ajan yli.
Se on vain ihmisten hössötystä. Samaa ajan virtaa kaikki on. Ei "joulusta" tarvitse välittää. Ei tarvitse uskoa hokemaa, että "joulu" on yksinäisille surullista aikaa. Jos pitää arjesta ja toivoo että juhlapäivät menevät ohi, eikun viettämään arkea joulunakin!
yksinäiselle!
Ehkei sinulle, miksi sitten kärsit siitä että joulu tulee?
Yksinäisyys ja kaipaus on ihan kipeetä, ei joulua voi sivuuttaa olankohautuksella, tosi pitkät pyhät tulossa, ihan kauheeta.
Hyppäisin yli kaiken joulujutun, jos pystyisin.
Kävin asioilla ja kyllä ahdisti. Joka kauppa jo pyntättynä joulukoristeilla. En vietä joulua, koska tekee oloni ahdistuneeksi, mutta miten välttää naapurien (jo nyt) ilmestyneet jouluvalot, kauppojen joulukrääsä, tosin en käy tämän päivän jälkeen kuin lähikaupassa ostamassa ruokaa kerran viikossa. Sielläkin hajusintit olivat jo perjantaina ja minä sattumoisin olen niille pahasti allerginen, silmät ovat koko ajan turvonneet.
Toivottavasti on yhtä lumeton joulu kuin viime vuonnakin täällä, se vähän helpotti.
Tämä joulukauhuni helpottaa kun loppiainen on mennyt ja sitten elän elämääni jotenkuten - seuraavaan lokakuun puoliväliin, jolloin ahdistus alkaa.
En ole jouluihminen. Vaikka en tunnekaan itseäni yksinäiseksi jouluna (tai muutenkaan), niin kaikki se hössötys iänikuisine joululauluineen ahdistaa. Aina vaan aikaisemmin alkaa vouhotus, jo marraskuun alussa. Kaupoissa käyminen on tuskallista marras-joulukuussa, kun joka paikassa raikaa samat biisit ja ihmiset metsästävät lahjoja silmät kiiluen.
Olisi tilausta jouluvapaalle vyöhykkeelle. Kuka keksisi perustaa kaupan jossa saisi asioida myös loppuvuodesta ilman kaikkea tätä ahdistavaa vouhkaamista tai ravintolan, joka EI tarjoaisi glögejä ym.joulukamaa, ja ennenkaikkea ei soitettaisi yhtäkään joulumusabiisiä.
Pitäisi varmaan muuttaa muslimimaahan.
Mikä kauppaketju alkaisi mainostaa joulua sinkku- tai yksinäistenjouluna? Kaikki mainostaa vaan PERHEJOULUA.
Monet ihmiset eivät USKALLA olla viettämättä joulua. "Muut ihmiset voivat ajatella että on luuseri." "Kaikki muut ovat onnellisia, luulevat että minä en ole." "Olen AINA viettänyt joulua, en uskalla tehdä toisin, se tietäisi pahaa." "Vältän pahan olemalla samanlainen kuin muut." jne.
Joulu on palaamista lapsuuteen, sen täydellisen onnen kuvitelmaan, ihanaan symbioosiin - ja toisilla sen kauheisiin kokemuksiin. On ahdistavaa, että sitä täydellistä onnea ei olekaan, ja sitä ahdistusta torjutaan hössöttämällä. Yritetään pakottaa se onni esiin - turhaan.
Tosiasia on, että useimmilla on morkkis aaaton jälkeen: tässäkö se oli? Lanttulaatikot ja rosollit - sekö nyt oli se ihanuus? Mutta sitä ei USKALLETA tunnustaa.
Jotkut tietenkin juhlivat ja iloitsevat täydestä sydämestä, mutta eihän kenenkään ole pakko!
Jos olette arkenakin yksinäisiä, niin miten nyt yks joulu ja pari pyhäpäivää nyt teidän normaaliin elämäänne mitenkään vaikuttaa? Missä sun perhe nyt sit on?
Kaikki mikä liittyy jouluun tuntuu raskaalta.
Niinkuin tässä ketjussa viestit samoin minun ajatuksissani joulu on ahdistuksen paikka. Tavallinen ruokakaupassa käyntikin tuottaa jonkinlaisen pahan olon jouluhöpötyksineen, tiimarit pursuvat joulua,hyvää,mieltä,kaikilla,iloinen,hymy,pläääh.
Toki osaan olla yksin, jouluna vain se korostuu.
Yksinäisyys.Ikävä.Perhe.
kiitos viesteistänne
Vaikkei ole ystäviä tai omaa kultaa niin onneksi on tapana kokoontua koko perhe..vanhemmat ja sisarukset kaikki yhteen nauttimaan yhteisestä ajasta edes kerran vuodessa. Joulu jos mikä on hyvää aikaa yrittää paikata kariutuneita ystävyyssuhteita ja suhteita sukulaisiin..
Mä taas odotan jo joulua, siloin on aina niin mukavaa ja rauhallista ja saa syödä paljon kinkkua.