"USA ja Nato -rauhan perikato". Myös Nicklas Herlin keskustalaisella linjalla

Kun Suomen Itärajalla alkaa kuhina, niin Suomen hallitus hakee itku kurkussa tukea ihan mistä vaan sitä saatavilla on.

Ilman kahdesta pahasta vähemmän pahan Hitlerin aseita, sotilaita ja materiaaliapua Suomi olisi sortunut armotta jatkosodan aikana.

Se, että Suomi selvisi talvisodasta ilman armeijan täydellistä murtumista on pienoinen ihme, jota erotti täydellisestä katastrofista vain kaksi viikko maaliskuulla 1940.


Suomi on liittynyt Euroopan Unioniin turvatakseen rauhanomaista kehitystä avoimen kaupan ja ihmisten välisen kanssakäymisen kautta.
Tämä on kautta maailmanhistorian ollut kaikista paras tapa turvata rauhanomainen kehitys.

Suomi on liittynyt Euroopan Unioniin estääkseen estääkseen kaikin tavoin laajamittaisen maasodan Euroopan mantereella.
Suurin haaste tälle rauhanomaiselle kehitykselle on sosialistikommunistiset voimat, jotka pyrkivät kaikin keinoin horjuttamaan yhteiskuntajärjestystä.

Rauhanomaisen kehityksen kannalta tärkeää on että Suomen itänaapuri Venäjä jatkaa kaikesta huolimatta kehitystään demokratiana.

Venäjä sortui 1991 ja johtuen Neuvostoliiton lainsäädännöstä omaisuuden yksityistäminen aiheutti vakavia konflikteja ja syöksi Venäjän lähes yhdessä yössä kommunismin utopian illuusiosta äärikapitalismin rajoille.

Venäjä etsii itseään ja sillä kehityspolulla aaltoliike lyö välillä veneen pohjaa kiviin ja välillä heittää aallonhuipulla istuimelta ilmaan..

Nato ei ole ratkaisu sen paremmin Venäjän ongelmiin kuin Suomen ongelmiin, mutta kriisitilanteessa niin Venäjän kuin Suomen yhteiskunnallisen kehityksen turvaamiseksi Nato on ainut taho maailmassa, joka pystyy ja kykenee turvaamaan Suomen itärajan.

Koska sen paremmin Venäjällä kuin Natollakaan ei ole minkäänlaista moraalista estoa säästää Suomen maata sodankäynniltä, on hyvin todennäköistä että tälläisessa vakavassa konfliktitilanteessa sota käytäisiin Suomen maaperällä. Tästä seuraisi erittäin raskasta tuhoa yhteiskuntarakenteelle kuin myös Suomen kansalle.

Suomen kannalta paras vaihtoehto on että Venäjä pyrkii jäseneksi ja myös pysyy jäsenenä demokratiaa ja kansojen välistä kansainvälistä kauppaa edistävissä järjestöissä.

Venäjän liittyminen EU:n vapaakauppa-alueeseen on vain ajan kysymys, joka kestää ehkä vuosikymmeniä, pahimmillaan ehkä viitisenkymmentä vuotta, mutta tapahtuu pitkällä aikavälillä.
Venäjä on juuri ja juuri sen verran suuri kansaltaan ja maa-alueeltaa, että se voisi pärjätä yksinäänkiin energiavarojensa turvin, mutta kauppa-alueena aivan liian pieni.

Yhdysvaltain rooli tulee aina olemaan tasapainottava maailman kehityksen kannalta.
Yhdysvallat luo Kanadan ja Meksikon kanssa suuren kauppa-alueen, jonka painoarvo tulee jatkossa aivan varmasti olemaan maailmankaupassa merkittävä.

EU:n painoarvo kauppa-alueena kasvaa, mutta hinta siitä tulee olemaan korkea euron kautta.

Euroopan historiassa on harvoin ollut satojen vuosien rauhanjaksoja, mutta nyt uskon ja luulen vakaasti, että tuleva vuosisata tulee olemaan huomattavasti rauhallisempi kuin menneet vuosisadat.

Eurooppa kohtaa monenlaista haastetta EU:n ulkopuolelta, mutta uskon vakaasti, että kaikki maat maailmassa haluavat tehdä kauppaa EU:n kanssa. Sillä EU on niin iso, että sitä ei voi valloittaa, eikä tuhota minkäänlaisella sodankäynnillä.
Ulkoiset voimat eivät EU:tä pysty hajottamaan.
EU tulee säilymään siis juuri niin kauan kuin EU:n kansat sitä tahtovat.

Ainut mikä EU:n voi tuhota on sisäinen valtataistelu, jossa keskusta-oikeisto yhteiskuntia tasapainottava vaikutus on merkittävä.

Mutta jos Venäjä jatkaa jääräpäisesti maailmanlaajuisen sotilasvoiman kehittämistä kilpaillakseen Yhdysvaltain kanssa maailman herruudestä, niin Venäjän valinta johtaa taloudelliseen vararikkoon ja venäjän kansan ahdinkoon.

Yhdysvalloille Irakin sota tulee maksamaan triljoonia dollareita. Neuvostoliitto sortui täysin kylmän sodan kilpavarustelun ja sapelin kalistelun kustannuksiin.

Sota syö ne, jotka eivät osaa laittaa miekkää tuppeen rauhan aikana. Pelkästään ja ainoastaan sotaan varautumien syö resursseja kansan tulevaisuuden kehitykseltä.

Mutta kaikista suurin uhka maailmanrauhalle on kehitysmaiden vastuuton väestö ja energiapolitiikka.

Vastuuton väestöpolitiikka ei edes pyri hillitsemään maakohtaista väestönkasvua tasolle, jonka paikalliset olot kestävät siedettävästi.
Tässä on kyse enemmän alhaisesta sivistystasosta ja yhteiskunnan johtajien haluttomuudesta.

Vastuuton väestöpolitiikka ei pyri hillitsemään ja rajoittamaan tautiepidemioita, vaan antaa HIV kaltaisten epidemioiden kehittyä ilman kontrollia kieltäen ongelman olemassaolon.

Vastuuton energiapolitiikka aiheuttaa energiatehottomuutta, haitallisia hiukkaspäästöjä alentamaan kansanterveyttä ja mikä pahinta estää uusiutuvien energialähteiden käytön.
Vastuuton energiapolitiikka edistää tehotonta ja ylimitoitettua joukkoliikennettä siellä missä ekologisesti kestävä ratkaisu on tilaustaksi tai yhteinen tai yksityinen auto.

Vastuuton kauppapolitiikkakin luo järjettömiä tulonsiirtoja, jossa erikoistumisen sijasta korostetaan halvan massatuotteen markkinoita.
On täysin järjetöntä, että kehitysmaista tuodaan sokeria kun samaan aikaan ajetaan omaa sokerituotantoa alas.
Kestävää kehitystä on rajoittaa jokaisessa yhteiskunnassa väestönkasvu ympäristön kestokyvyn mukaisesti. Ei ole mitään järkeä siirrellä maailman merillä miljardeja tonneja tavaroita vain siksi, että keinotekoisesti devalvoitu valuutta yhdessä saastuttavan halvan hiilenpolton kanssa luo kilpailuetua.

Pahin esimerkki on tästä Suomesta Helsingin energian hyvä tulos, joka syntyi kivihiiltä ja maakaasua polttamalla.

Kiina on toinen esimerkki, jossa joka viikko kymmenen uutta kivihiilivoimalaa otetaan käyttöön.

Jokainen, joka viitsii miettiä enemmän kuin menee aikaa lukea "kansainvälisen" sanat lävitse tajuaa, että Kiinan kasvava hiilen energiakäyttö aiheuttaa muutamassa vuodessa merkittävän ongelman maailmanlaajuisesti.

Kehittyvillä talouksilla ei ole automaattisesti "vapaudu-vankilasta" korttia kansallisessa Monopoli-pelissään.

Ekologisesti kestämättömät ja järjettömät terroriliikkeet pyrkivät kaikin keinoin estämään muita tekemästä jotain jossakin, mutta sallivat taas toisaalla näitä samoja asioita tehtävän täysin vapaasti.

Tästä on kyse niin Greenpeace, kettutyttöjen, ekoterroristien kuin myös fundamendalististen ääriliikkeiden toiminnassa.

Monesti nämä ääriliikkeet irtoavat täysin todellisuudesta tasapäisten jäseniensa suorittaessa mitä ihmeellisimpiä tempauksia jonkin "asian" puolesta.

Sen sijaan, että pyrittäisiin itse omalla toiminnallaan edistämään mielestään hyvin toimintatapojen käyttöönottoa, pyritään pakottamaan toinen tekemään näin ilman perusteluja ja vastoin tahtoaan.

Hyvin harva sika ja kana tiloilla eläinten oloja kritisoinut pyrkii parantamaan sikojen ja kanojen elinoloja.
Nämä ekoterroristit pyrkivät kieltämään ihmislajille ominaisen käytöksen syödä toisia eläimiä ruuaksi.

Kyse ei ole järjen voitosta vaan fundamentalistisen liikkeen pyrkimyksestä väkivallalla pakottaa anarkian alle enemmistö kansasta.

Suurin osa maailman väestöstä syö lihaa.
Ovatko he väärässä ?

Ristiriitatilanteissa viimekädessä ainut tapa ratkaista asiat on välittömästi on voiman
käyttö. Fyysisen ja henkisen voiman.