kokonaan. en halua tämän viestin inprovisoivan ketään, anteeksi jos niin on. haluan vai purkaa tunteitani, anteeksi...
eli, nyt tajusin jotain tyhmää. en osaa enää syödä. jos syön jotain se menee heti ahmimiseksi. jos en syö mitään pysyn kenties kurissa. pienestäkin herneestä maha turpoaa järkyttäväksi palloksi ja minun teksi mieli ottaa keittiöveitsi ja silpoa ihrani helvettiin käryämään. mutta ei. olen lihava paskiainen. miksi en osaa olla vain normaali ja olla ajattelematta ruokaa joka sekuntti? sitä miten laihdun. miten minusta TULEE vielä laiha, kaunis, vesikeiju, tikkutyttö... mitä tahansa, muttei tällainen kuin olen.
ei, en uskalla syödä enää mitään pitkään aikaan. en syö ennenkuin painan alle 46kg.
miksi mulla on ruokaa karmea viha-rakkaussuhde? ääh, miksi olen tällainen idiootti? miksi aina kun haluan kertoa tästä parhaalle yställeni, sanat jumittuvat kurkkuun ja tulevat ulos ihan erimuotoisina sanoina jotka pälisevät kaikesta turhasta mikä ei liity mihinkään. haluan kertoa. en halua. haluan. ei, tämä on mun juttuni. mun oma pikku salaisuus. kukaan ei saa tietää mitään ennenkuin olen oikeasti laiha. ei kukaan edes uskoisi mitään, nauraisi vaan räkäistä naurua, millainen kaiken tilan täyttävä sika olen.. kelpaisin korkeintaan joulupöytään mehevän läskiksi kinkuksi.
eli, nyt tajusin jotain tyhmää. en osaa enää syödä. jos syön jotain se menee heti ahmimiseksi. jos en syö mitään pysyn kenties kurissa. pienestäkin herneestä maha turpoaa järkyttäväksi palloksi ja minun teksi mieli ottaa keittiöveitsi ja silpoa ihrani helvettiin käryämään. mutta ei. olen lihava paskiainen. miksi en osaa olla vain normaali ja olla ajattelematta ruokaa joka sekuntti? sitä miten laihdun. miten minusta TULEE vielä laiha, kaunis, vesikeiju, tikkutyttö... mitä tahansa, muttei tällainen kuin olen.
ei, en uskalla syödä enää mitään pitkään aikaan. en syö ennenkuin painan alle 46kg.
miksi mulla on ruokaa karmea viha-rakkaussuhde? ääh, miksi olen tällainen idiootti? miksi aina kun haluan kertoa tästä parhaalle yställeni, sanat jumittuvat kurkkuun ja tulevat ulos ihan erimuotoisina sanoina jotka pälisevät kaikesta turhasta mikä ei liity mihinkään. haluan kertoa. en halua. haluan. ei, tämä on mun juttuni. mun oma pikku salaisuus. kukaan ei saa tietää mitään ennenkuin olen oikeasti laiha. ei kukaan edes uskoisi mitään, nauraisi vaan räkäistä naurua, millainen kaiken tilan täyttävä sika olen.. kelpaisin korkeintaan joulupöytään mehevän läskiksi kinkuksi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Just sama meno kuin mulla. Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon! Mulla aina joko tai; vedän ihan sairaasti ruokaa jos vedän. Ja se, että esim leivänpalasta maha turpoaa vitun isoksi palloksi!!! Ja tuntuu, että turpoaa mätön jälkeen naama ja kaikki muukin, mutta lienee kuvittelua. Tosin olen aika varma siitä... Vitsi ku olisin ihanan hoikka, 45 kilonen (olen lyhyt), tämän yli 60 kilon sijaan. Huhhuh.
Sanoit että haluat purkaa tunteitasi, mutta et halua inspiroida kettän. Kannattaisi alkaa pitämään omaa blogia mielummin, kun vuodattaa yleisille keskustelupalstoille.
olet oikeassa. olen pahoillani jos tämä loukkaa jota kuta.
on vaan pirun lohduttavaa kuulla jos on joitakin samassa tilanteessa olevia :/ joskin toivon sellaisille koko sydämestäni selviämistä sillä tämä raastaa viimeisimmätkin voimat JA HERMOT.
sulla oli. Mä tykkään lukea keskustelupalstoilla juuri näitä tarinoita. En halua lukea listaa kuinka vähän tai paljon on syönyt. Se että joku kirjoittaa omista tunteistaan, on hienoa.
Mulla on ihan sama juttu. Jos syön, syön liikaa. ja se tekee vatsan kipeäksi. Myös syömättömyys sattuu.
jos syö --> ahmii itsensä ähkyyn. jos ei syö --> olo on ahdistunut ja pyörryttää.
musta tuntuu ihan samalta...tosin ahmimisesta oon jo onneks päässy melko hyvin kuiville. koska tiedän että jos syön vähänki liikaa ni oksennus lentää saman tien :( en vaan voi syödä yli 800 kcal/päivässä..en voi..ahdistus on liian kova. parempi siis syödä vähän ettei ahdista niin paljo että pitäs oksentaa.
ruokaa tekee kauheesti mieli, ruoan ja syömisen ajatteluun menee puolet valveilla-olo ajasta. mahaa ei voi syödä edes kunnolla täyteen, koska sit alkaa turvottaa ja tulee kamala läski olo :S jotain kuitenki pakko aina syödä että jaksaa vetää treenit läpi pyörtymättä :(
vi**u mitä paskaa!! :( tavallaan haluais eroon tästä helvetistä, mutta tavallaan ei.
että aina kun päätät "lopettaa syömisen" tuomitset itsesi ahmimaan. Näin kulkee syömishäiriöisten viikot, kuukaudet ja vuodet painon jojoillessa alas ja yhtä varmasti YLÖS.
Jos uskoisit tuon edellä esittämäni faktan, niin saattaisit pystyä pakottamaan itsesi syömään SÄÄNNÖLLISESTI sen verran, että ahminnan tarve pikku hiljaa lakkaa. Mutta et taida vielä uskoa, että syömistä sinä et pysty lopettamaan.
Ahminnan loppuminen kestää säännöllisen syömisen aloittamisen jälkeen sen aikaa kun oma mielesi uskoo ettet tosiaankaan enää suunnittele paastoa. Jos tänään olet varma, että huomennakin (ja jokaisena loppuelämäsi päivänä) "saat" ja aiot syödä, niin pystyt jättämään jotain syömättä tietäen, että saat jatkaa syömistä huomenna, toisin kuin tekee syömishäiriöinen. Syömishäiriöisen mieli on päättänyt joka päivä lopettaa syömisen, eli hän vähän väliä ahmii ”elämänsä viimeisen aterian”, joka yleensä muodostuu sairaalloisen massiiviseksi.
Kun saat syömishäiriösi hallintaan, niin sitten voit laihduttaa ja onnistua. Puoli kiloa viikossa tarvitsee 500 kalorin vajeen (500 kalorin vajeella ei muodostu ahmimisen tarvetta) ja tuolla menolla laihdut kuukaudessa 2 kiloa ja kuudessa kuukaudessa 12 kiloa. Oletko viimeisen puolen vuoden aikana laihtunut kahtatoista kiloa syömishäiriölläsi? Tuskinpa vaan.
tuo sopivasti syöminen pitää kyllä paikkansa. mutta olen kyllä lukenut että yhden kokonaan läskiä sisältävän kilon pudottamiseen tarvitaa 7000 kalorin vaje, eli silloin puoleen kiloon se 3500. tosin jos tarkoitit 500 kaloria päivässä, niin sillonhan toi on ihan tosi.
mutta sillonki sais syödä n. 1000 kaloria päivässä jotta tuo 500 vaje tulisi.
"tosin jos tarkoitit 500 kaloria päivässä, niin sillonhan toi on ihan tosi.
mutta sillonki sais syödä n. 1000 kaloria päivässä jotta tuo 500 vaje tulisi."
Tota tarkoitin, kiitti kun korjasit!
samanlaisia fiiliksiä: en osaa syödä, jos syön mitä tahansa, se on aina liikaa. Oli miten terveellisä tahansa. Olen joko täysin tyhjä tai kokonaan pilattu.
Sama juttu, syömättä oleminen on niiiiin ihana tunne, mutta sitten kun on pakko jotain syödä ettei pyörry ihan tyystin niin sit syön liikaa, tää kierre on jatkunut jo ainakin 2 kuukautta ja se ei todellakaan ole laihduttanut juuri. Mutta en halua syödä joka päivä koska haluan tuntea sen syömättömyyden tunteen.
Sama juttu, syömättä oleminen on niiiiin ihana tunne, mutta sitten kun on pakko jotain syödä ettei pyörry ihan tyystin niin sit syön liikaa, tää kierre on jatkunut jo ainakin 2 kuukautta ja se ei todellakaan ole laihduttanut juuri. Mutta en halua syödä joka päivä koska haluan tuntea sen syömättömyyden tunteen.
Mulla on ihana olo aina kun en ole syönyt. En enää uskalla syödä mitään muuta kuin kasviksia.. ja ei niitäkään kasapäin. Tässä muutama päivä taaksepäin vetelin pannukakkua ja suklaata.. hyi hemmetti miten olen voinut?!!! Sitä lihottavaa sontaa en kyllä suuhuni enää laita. Mä en halua lihota ja syödä niinku joku possu. Kaikki nauraa mulle kun olen tosi paksu nyt tai ainakin olo on vielä paksu niiden syömisten jäljiltä. Onneksi oksennus tuli niinku itsestään. En edes yrittänyt oksennella, se vaan tuli.. no hyvä niin että likaiset asiat on ainakin poistunu musta. Ruoasta tulee muuten tosi likainen olo, varsinki jos syö joskus liikaa. Anteeksi kun mä tässä valitan mutta ei mulla ole muitakaan joille kertoa näistä ajatuksista kuin teille tuntemattomille. Nyt en ainakaan liho kun en syö.