Jollain toisella palstalla oli galluppi lapsista ja naimisiin menosta. Sehän on aivan jokaisen omahenkilökohtainen asia. Mutta mielenkiintoni heräsi aihetta kohtaan... Varsinkin kun nyky-yhteiskunnan arvomaailmat ovat muuttuneet niin kovasti historiallisista näkemyksistä. Nykyään on avoliittoja, uusperheitä, sateenkaariperheitä... Onhan näitä perhemuotoja ollut läpi historian, nykyään ihmiset vain voivat julkisesti näyttää mitä tuntevat, eikä avio erokaan ole enää kiellettyä... Elämme siis eräänlaista vapauden aikaa... Avioliitolla on ihmisille monenlaisia merkityksiä ja joillekin se ei merkkaa mitään...
Itse olen 20-vuotias menin kesällä naimisiin ja nyt odotamme mieheni kanssa esikoistamme...
Käsityksenäni on ettei nuorena enää mennä naimisiin. Meidän kaveripiiri on bile hile kansaa, enkä ainakaan itse tiedä muita 20-vuotiaita jotka olisivat naimisissa... Yhteiskunta rakenne on muuttunut rajusti kun 80-luvulle asti mentiin ensin naimisiin ja hankittiin lapset avioliittoon. Mielestäni nykyinen yhteiskunta on päinvastainen ensin hankitaan lapset ja sitten mennään naimisiin... Mielestäni ei ole yhtä oikeaa tapaa, joten tämä ei ole mikään arvostelu kirjoitus, vaan minua kiinnostaisi yleisesti tämä ilmiö...
Vauva tulossa:
Elätkö avioliitossa vai avoliitossa? Ja minkä ikäinen olet?
Itse olen 20-vuotias menin kesällä naimisiin ja nyt odotamme mieheni kanssa esikoistamme...
Käsityksenäni on ettei nuorena enää mennä naimisiin. Meidän kaveripiiri on bile hile kansaa, enkä ainakaan itse tiedä muita 20-vuotiaita jotka olisivat naimisissa... Yhteiskunta rakenne on muuttunut rajusti kun 80-luvulle asti mentiin ensin naimisiin ja hankittiin lapset avioliittoon. Mielestäni nykyinen yhteiskunta on päinvastainen ensin hankitaan lapset ja sitten mennään naimisiin... Mielestäni ei ole yhtä oikeaa tapaa, joten tämä ei ole mikään arvostelu kirjoitus, vaan minua kiinnostaisi yleisesti tämä ilmiö...
Vauva tulossa:
Elätkö avioliitossa vai avoliitossa? Ja minkä ikäinen olet?
Vastaukset 36
Vanhimmat
olen 19-vuotias ja olemme asuneet avokkini kanssa yhdessä 2.5vuotta. Naimisiin meillä ei ole mikään kiire,suunilleen siinä yli 25v mennään. Tulevaisuudestahan ei tosin tiedä mitä tulee tapahtumaan mutta missään nimessä ei olla menossa moneen vuoteen,sillä tässä vaiheessa naimisiin mentäis ainostaan lapsen takia eikä se mielestäni ole syy mennä...
Eli avoliitossa asutaan ja olen 20v, mieheni 21v.
Kihloissa ollaan eikä avioon ole kiirettä vaikka on siitäkin puhetta joskus ollut. Itse kuitenki ajattelen avioliittoa lähinnä muotoseikkana enkä koe sillä olevan minkäänlaista vaikutusta keskinäiseen suhteeseemme, joten mitään hoppua ja tarvetta avioliitolle ei juuri nyt ole.. Ehkä sitten joskus :>
Minä ja mieheni menimme naimisiin vuosi sitten kesällä. Olemme 1976 ja 1980 syntyneet, joten vähän jo vanhoja.. ;) Minä olisin halunnut lapsia jo aiemmin, mutta mieheni mielestä täytyy olla naimisissa ennen muksuja. Nyt sitten olemme saaneet siunauksen tähän juttuun. Ystäväpiirissämme on vauvaperheitä, jotka ovat kihloissa, naimisissa tai ihan vaan asuvat yhdessä. Mielestäni kaikki jutut ovat hyviä, kunhan suhde toimii oikein.
Vauva tulossa eikä edes asuta yhdessä. Avioliittoon en aio koskaan. Yhdessä kyllä ollaan ja valtaisan paljon toisiamme rakastetaan ja loppuelämä yhdessä ollaan (ainakin toivottavasti!) =).
Ikää minulla on jo lähemmäs 30. Miehellä yli 30. Minulla on yksi lapsi (koulussa jo) edellisestä suhteesta (avoliitto).
Ikää 23v ja avoliitossa. Enkä näe syytä että lapsen takia naimisiin pitäis mennä, vaan syy pitää olla ihan toinen.
itse olen 21 vuotias,menin 20 vuotiaana naimisiin ja nyt odotellaan esikoista.
koko paketti kasassa farmariautoa myöten,koira vielä puuttuu:D
ollaan molemmat 24 ja esikoista tässä ootellaan rv34. Kihloissa ollaan eikä naimisiin ole kiire. Aiemmin olen itse ollut naimisissa ja siitä viisastuneena niin sanotusti, haluan edetä päivä kerrallaan.
Aika monen olen kuullut perustelevan naimisiin menemättömyyttä sillä, että ei haluta sitoutua. Tosiasiahan on nykypäivänä kuitenkin se, että lapsi sitoo vanhempansa paljon tiukemmin yhteen kuin vihkiminen. Jos parilla on lapsi, kun he eroavat, oli kyseessä avio- tai avoero, joutuvat he lapsen vuoksi pitämään yhteyksiä siihen asti, kunnes lapsi on täysi-ikäinen. Mutta jos lapseton pari eroaa avio- tai avoliitosta, ei heillä ole enää mitään velvollisuutta pitää yhteyksiä toisiinsa.
Me olimme mieheni kanssa vähän vajaa 30v kun menimme naimisiin ja sen jälkeen aloimme puuhaamaan perheenlisäystä.
Täällä ootellaan pikku kakkosta helmikuulle, esikoinen syntyi 05, ikää meil on 24 ja 27 ja naimisissa ollaan oltu kohta vuos. Musta ainaki tuntu et ku mentii naimisiin ni se perheen tunne jotenki mun sisällä vaan kasvo, nyt sitä ollaan ihan oikeasti perhe...kaikki samaa sakkia :)
elellään avoliitossa ja esikoista odotellaan. naimisiinkin kyllä haluaisin..
esikoista odotellaan 34rv,itse olen 21v ja mies 27v.Hmm yhdessä ollaan oltu kohta vuosi,asuttu melkein sama aika yhdessä..naimisiin ei välttämättä mennä koskaan,mutta yhdessä ollaan kyllä toivottavasti koko loppuelämä.kyllä sen kuitenkin tietää kun se ns. oikea on siinä vierellä:)
niitä ihmisiä, jotka saivat lapsia ja menivät vasta sitten naimisiin vähän "pöljinä" :D. Ajattelin että herranenaika, mikseivät mene ensin naimisiin niinkuin "normaalisti". Sittemmin tajusin, että ne vauvat ei aina ole ihan suunniteltuja, eikä semmoiset maha pystyssä -pikahäät ole ehkä kaikille se unelma ;). Mielestäni tämä selvittää suurimman osan niistä tapauksista, jossa lapset tulee ennen avioliittoa. Itsellä on nyt sama tilanne. "Vahinkovauva" tulossa, mutta ollaan päätetty tulevaisuudessa mennä naimisiin.
Itse olen nyt siis 24-vuotias (en siis mitenkään vanha, tuo "nuorempana" tuolla meinasi vaan että joskus lapsena/varhaisteininä), vauva pynkäämässä viellä tämän vuoden puolella (ainakin toivottavasti!) ja hääkelloja katsellaan sitten ehkä ensi syksynä tai myöhemmin.
Olen ollut kerran aikaisemminkin naimisissa, mikä tietysti aiheuttaa kauhisteluja joissakin ihmisisssä :D, mutta minulle liitto ei ole mitenkään "pyhä". Minulle nyt mikään ei ole pyhää, se vaatisi jonkinlaista uskonnollista elämänkatsomusta. Kovin herkästi en naimisiin silti ole menossa, kyllä minä silloin 18-v. arvasin, ettei se liitto välttämättä kestä ikuisesti, mutta se tuntui silloin aiheelliselta silti. Ja luultavasti en menisi uudestaan naimisiin, ellei avioliitto olisi se helpoin tapa taata puolisoiden ja lasten rahallinen tulevaisuus.
Avoliitto on okei, mutta toivon ettei kukaan turhaaan välttele avioliittoa jossain kummissa kammoissa, kyllä se avioliittosopimus on vaan niin kätevä, ja monelle ihmiselle se on vielä se vahvin keino osoittaa, että nyt kyllä varmasti rakastetaan ja ollaan valmiita yrittämään tätä suhdetta, eikä lähdetä heti lätkimään kun eka vaikeudet kolkuttaa ovelle.
Ikää meillä on minä 27, mies 26.
Syksyllä 2005 mentiin kihloihin vuosi siitä syntyi rakas esikoisemme, uuden tulokkaan laskettu aika toukokuussa 2008 ja naimisiin mennään elokuussa 2008. Yhdessä ollaan oltu n. 6 vuotta.
Mies 31v ja itse 25v. Aviossa ollaan ensimmäistä vuotta ja esikoista odotellaan.
Olemme alkaneet mieheni kanssa seurustella kun olimme 16 ja 17v. Olimme kihloissa, kun esikoisemme syntyi 2003 ja minä olin silloin 24v. Anopille oli kauhistus se, että teimme lapsen avioliiton ulkopuolella.
Menimme naimisiin kun poika oli 1v3kk ja tulin heti uudelleen raskaaksi. Nyt odotan kolmatta, joten nämä kaksi nuorempaa ovat sitten syntyneet avioliittoon.
Meille itsellemme ei ollut merkitystä. Kerran sanoin miehelleni, että joko ne häät pidetään nyt tai sitten niitä lykätään kunnes meillä on lapsi. Minulla oli jo pitkään hirveä vauvakuume. Mies sitten päätti, että ensin lapsi ja sitten häät. Päätöksen jälkeen ei kuitenkaan laitettu vauvaa "tilaukseen", se tapahtui vasta hiukan myöhemmin.
Keväällä siis syntyy kolmas lapsemme hiukan ennen kuin itse täytän 29v. Mies ehtii juuri täyttää 30v.
Mitä eroa on olla avoliitossa kuin avioliitossa, käytännössä? Minusta avioliitto tarkoittaa, että lupaudutaan toisillemme loppuelämäksemme. Jos elät avoliitossa, siinä elää aina se mahdollisuus, että "jos meillä ei synkkaa, niin voin lähteä millon vain kävelemään" tai ainakin se on helpompaa kuin avioero.
Ja sit kun mietitään lapsen tekoa, niin ajatteleeko nykyajan ihmiset jotka elävät avoliitossa ja tekee lapsia, että ei ne lapset meitä mitenkään sido yhteen loppuelämäksi joten niitä voi tehdä, mutta naimisiin ei kyllä mennä. Mä en oikeen ymmärrä tota. Sit lapset kärsii ku isät/äidit vaihtuu vahempien itsekkyydestä johtuen.
Kunnoitan mielipidettäsi mutta olen tietyissä kohdissa täysin eri mieltä. Ehkä sulla olikin tarkoituksena herättää keskustelua?
Avioliitto on perinne, kuuluu uskontoon. Uskontohan ei pysy samanlaisena vaan seuraa "muotia".. 100 v sitten ei olisi tullut kuuloonkaan että esim mies valitsee vaimonsa sukunimeä tai että saadaan lapsia ja sitten vasta naimisiin.
Ja tähän väliin laitan että vastaukseni alkup. kysymykseen:
Minä 27 v, mies 32. esikoinen tulossa, ollaan seurusteltu 6 1/2 v. Avoliitossa.
Meistä on hirveän kivaa kun joku menee naimisiin mutta MEILLE naimisiinmeno ei ole tärkeää. Se ei vähennä rakkauttani avomiestäni kohtaan. Emme halua laittaa rahaa häihin, ainakaan tällä hetkellä, emme koe että se naimisiin meno ole meidän "juttu". Mulle uskonto on sellainen tosi henkilökohtainen juttu, en jaa sitä kenenkään kanssa..sanon aina vaan että jotenki uskon jumalaan.
Lapsi on erittäin odotettu ja tervetullut ja jos meille joskus tulee ero niin se olisi samalla tavalla hankalaa, surullista ja vaikeaa kuin niillä joilla ovat päättäneet mennä naimisiin.
Jokaisen ihan oma asia. En koe että voisin mitenkään tuomita muita. Tunnen sateenkaariperheitä, vankilassa ovat yks pariskunta menneet naimisiin, muutama mennyt todella nuorena naimisiin,toiset eivät halua ikinä ja toiset pitävät kunnon prinsessahäät..jne jne.
Oli pakko kirjoittaa vähän enemmän, mielenkiintoinen aihe!!
Kaikilla oma tarinansa
Olen 27-vuotias ja viimein rauhoituttuani menin naimisiin ja nyt puolentoista vuoden avioliiton jälkeen odotan ensimmäistä yhteistä beibiä.
Tosin kokemusta on myös muusta, koska elin piiiitkän ja villin sinkkuäidin elämän ennen nykyistä parisuhdettani.
Menin naimisiin 21 vuotiaana, erosin 22 vuotiaana. Ei lapsia liitosta. Löysin nykyisen ja ollaan pidetty yhtä kohta kolme vuotta. Olen kohta 25 ja hän minua hieman nuorempi, 23v.
Odotamme esikoistamme syntyväksi kesä/heinäkuussa. Emme ole kihloissa, naimisissa, asumme "vain" yhdessä.
Ennen ajattelin, että ensin naimisiin, sitten lapset. Nyt en ajattele enää samalla tavalla. Mielestäni lapsi sitoo enemmän kuin avioliitto. Avopuolisoni on samaa mieltä. Hän on enemmän se joka ei halua naimisiin, koska ei näe siinä "mitään järkeä". Jos joskus menemme naimisiin, teemme sen ihan puhtaista juridisista syistä, mutta kaikki perimiset ym on niin hyvin laissa määrätty ettei senkään takia kannata naimisiin mennä.
En rakasta avopuolisoniani yhtään sen vähempään, olimme sitten naimisissa tai emme. En usko, että jos joskus harkitsemme eroa, että avioliitto olisi/pitäisi meitä yhtään sen enempää yhdessä kuin erottaisikaan.
Kun ilmoitin raskaudestani vanhemmilleni sekä isovanhemmilleni, niin ennen onnitteluja kysyttiin, että koskas mennään naimisiin.. Se sattui hieman... Oliko se siis tärkeämpää kuin tämä tuleva lapsi?
Jos menemme naimisiin, teemme sen "kaikessa hiljaisuudessa" tai etukäteen kellekään ilmoittamatta, kuten ristiäisissä.. Mutta se jää nähtäväksi...
"Jos joskus menemme naimisiin, teemme sen ihan puhtaista juridisista syistä, mutta kaikki perimiset ym on niin hyvin laissa määrätty ettei senkään takia kannata naimisiin mennä."
Minusta nuo perimiset ym. eivät _todellakaan_ toimi avosuhteessa, ellei näitä asioita ihan itse vartavasten laita kuntoon. Tai ehkä juuri se lapsen perimisoikeus vanhempiinsa toimii, mutta entä puolison, entä leskeneläke, entä jos tulee ero ja romppeet onkin toisen nimissä jne. Näitä asioita ei ole mitenkään automaattisesti hoidettu, ja mielestäni se, että kaiken saa tasa-arvoisesti kuntoon yhdellä tuomarille sanotulla "tahdon" ja allekirjoituksella, on hemmetin kätevää. Ja nimenomaan tämän takia _kannattaa_ mennä naimisiin. Se on mielestäni ihan oikeasti se paras syy mennä naimisiin, ellei nyt satu olemaan älyttömän uskovainen ja sillä "taivassopimuksella" on sitten kova painoarvo.
Ymmärrän ettet mielelläsi säntää heti uudestaan avioliittoon kun on jo yksi takana (sama täällä) mutta ehdottomasti haluaisin nuo lakipykälät pian kuntoon, nyt ei vaan haluttu pitää kiirettä koska maha-pystyssä-haulikko-häät eivät tuntuneet mukavilta :) ja toisaalta olemme kovin vähävaraisia tällä hetkellä. (Eli siis avioliiton tuomilla eduilla ei ole merkittävää osaa ennenkuin jompikumpi saa oikeasti kunnon töitä jne.)
Naimisiin painostavat sukulaiset ovat varmasti usein ärsyttäviä tapausia ja ihmisten pitäisi kyllä opetella olla urkkimatta toisten yksityisasioita. Olen usein miettinyt niitäkin jotka kovasti urkkivat "milloin niitä lapsia tulee?" pariskunnilta.. entä jos kyseinen pariskunta on vaikka vuosikausia yrittänyt ja takana on lukuisia keskenmenoja ym.. Ihmiset voisivat vähän hillitä sitä omaa typerää uteliaisuuttaan. Ja jos on kyse "smalltalkista" niin niitä vähemmän henkilökohtaisia aiheita löytyy aika paljon.
sen verran tarkennusta tuohon perimisjuttuun, eli asun Ruotsissa.. Täällä toimii niin (en muista kuinka Suomessa) lapsi perii automaattisesti vanhemman. Olemme avopuolisoni kanssa tehneet alusta asti selväksi sen, että sen minkä minä ostan on minun ja sen minkä hän ostaa, on hänen. Takana on sekin ajatus, että hän edelleen opiskelee ja minä olen jo jonkin aikaa ollut työelämässä ja kerennyt kasvattaa omaisuutta.
Mm. viime vuonna ostin talon joka on 100% minun nimissäni, sillä lainakin on sitä. Jos ero tulisi, ei hän saisi siitä osaakaan. Täällä Ruotsissa avoparienkin kannattaa kirjoittaa samboavtal, joka on siis hieman samanlainen kuin avioehto. Täällä nimittäin avopuolisoilla on lähes samanlainen oikeus toisen omaisuuteen eron tullessa kuin aviopareilla. Monimutkainen juttu..
Mutta me siis olemme allekirjoittaneet tuon ja kummallakaan ei ole oikeutta toisen omaisuuteen missään kohdin. Tällähetkellä kun minulla ei ole jälkeläistä (vasta matkalla) niin minut perii vanhempani ja lapsen/lapsien synnyttyä, vain ja ainoastaan hän/he.
Muistan muuten yhden tapauksen vuosien ja vuosien takaa koskien tuota "milloin niitä lapsia tulee?".
Olin vanhempieni tuttavapariskunnan häissä (olivat jo reilusti yli 30v). Nainen oli käynyt läpi kohdunsyövän (?) ja häneltä oli poistettu kohtu= ei biologisia lapsia. Häissä sitten onnittelujonossa joku vieraista innostui taputtamaan morsiammen mahaa ja kysymään: "milloin niitä lapsia tulee?". Olin itse silloin enintään 10v ja minä jo ymmärsin, ettei lausahdus ollut asiallinen.
Samaan kategoriaan kuuluu nuo supsattelut avioparin seläntakana jos häistä on "jo kulunut aikaa", mutta lapsia ei kuulu.. Jollakin tavalla yhteiskunnassa naimisiin meno=perheen perustaminen..
Eli avioliitto ja molemmat ollaan 26 v. Yhdessä 10 vuotta ja naimisissa reilu vuosi. Niin ja esikoista siis odotamme.
Itse asun avoliitossa, asuttiin jo ennen raskautta. Naimisiin voisin mennäkkin.
siis ja olen 20 vuotta
ku olin 20v (-06),ja nyt on esikoinen tulossa =) rv 18 0
N29v. ja M27v.
Avoliitossa elellään, eikä ole aikomustakaan naimisiin, (ainakaan minulla).
T:N.
oon 36 v ja mies mua vanhempi. ei olla naimisissa eikä kihloissa. ehkä mennään myöhemmin.
ensimmäinen vauva tulossa.
näin siis meillä.
Ensisynnyttäjän keski-ikä on Suomessa nykyään 28 vuotta. Itse en ihan ehdi täyttämään sitä, lapsi syntyy tosin saman kuun alussa.:) Mies on 30. Naimisiin menimme kesäkuussa, avoliitossa sitä ennen jo 4 vuotta.
Ei ollut suunnitelmaa siitä, että pitäisi olla naimisissa ennen lasta. Odotimme jo aiemminkin, mutta se meni valitettavasti kesken. Sitten juhlittiin häitä, ja tämä esikoinen syntyy siis avioliittoon.
Naimisiin halusimme ihan muista syistä. Ainoa syy mikä liittyy, mitä lapsen kannalta mietittiin, oli sukunimi. Nyt on kivaa, kun koko perheellä on sama nimi, eikä tarvitse miettiä, kumman nimen lapsi ottaa.
Minä 31, mies 32. Naimisiin mentiin 5 vuotta sitten, ei asuttu yhdessä ennen sitä. Esikoinen on 3 v ja nyt toinen tulossa rv 31. Hyvinkin vanhanaikaisesti siis mennyt.
Seurusteltu ollaan yli 7 vuotta, ollaan kihloissa ja avoliitossa, esikoinen syntyy keväällä. Ikää on itselläni 27v ja miehellä 30v. Jos mennään naimisiin niin se tapahtuu ristiäisten yhteydessä kotona koska inhoan suuria juhlia ja keskipisteenä olemista. Pääseepähän yhdellä kestitsemisellä ja papin varauksella eikä mene rahaa turhuuksiin. Niin, eikä tarvitse kutsua kuin läheiset. En edes haluaisi häihini ihmisiä joiden kanssa en ole missään tekemisissä.
Eli esikoinen syntyi kun olin 19v, menimme kesällä naimisiin ja nyt odotan toista lasta. :)
avoliitossa ollaan, oltu jo 10v. Naimisiin ei olla menty, koska ei vaan olla nähty sille tarvetta...voi kuulostaa hieman kolkolta, mutta ollaan oltu tyytyväisiä näin.
unohti tuo ikäpuoli mainita eli ite olen reilu 3-kymppinen ja avomies lähemmäs 4-kymppinen.
Avoliitossa olen elänyt miehen kanssa 7 vuotta. Kesällä 2004 mentiin kihloihin ja nyt 2kk:tta sitten naimisiin.
Iästä vielä sen verran että itse olen kuukauden päästä 24v. ja mieheni on 27v.