Yksilötasolla ketkä ovat luokkataistelussa päävastustajat ja samalla pahan ruumiillistuma?
Luokkataistelun
pääviholliset???
7222
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Luokkataistelua käydään pääomavaltaa vastaan ja vihollisuus määritellään aina kunkin taistelijan henkilökohtaisen varallisuuden mukaan. Mitä varakkaampi olet sitä suurempi vihollinen olet luokkataistelussa.
Luokkataistelua käydään toki pääoman valtaa vastaan eli siis pääomien omistajia vastaan. Oleellista siinä on siis luokka-asema pääomien omistajana eikä sinällään henkilökohtaisen omaisuuden määrä *). Ne toki kasautuvat samoille henkilölöille mutta ero on, että luokka-asema on rakenteellinen juttu ja henkilökohtainen varallisuus sen seuraus. Aina muutosta yrittäessämme meidän tulee muuttaa rakenteellisia syitä sillä seurauksiin puuttuminen ei johda kestäviin muutoksiin. JOS joku siis katsoo, että haluaa tasa-arvoisemman yhteiskunnan kapitalismin sijaan niin hänen tulee kohdistaa toimensa pääomilla nyt omistettujen tuotantovälineiden omistussuhteisiin.
Jos sitten kuvan kirkastamiseksi sallitaan vertaus terveydenhoidon puolelta: Kun taudin syy parannetaan niin oireetkin häviää ja sen jälkeen pitää pitää itsenä terveenä sillä juuri entisestä taudista parannuttua ei vastustuskyky muita sairauksia kohtaan ole vielä kunnossa.
*) Marx erotti henkilökohtaisen ja yhteiskunnallisen tarkasti toisistaan. Henkilökohtainen on yksilön ja/tai hänen perheensä omaa työtä ja omaisuutta. Yhteiskunnallinen on sellaista johon liittyy muita ihmisiä, heidän työtään, kulutustaan, omaisuuttaan jne. Henkilökohtaista on esimerkiksi ne kuuluisat mummojen potkukelkat jota kokoomuslaiset ovat uhanneet vasemmistolaisten sosialisoivan jos mummot erehtyvät muita kuin kokoomuslaisia äänestämään. Yhteiskunnallista on sitten tuotantovälineiden kuten tehtaiden koneistoineen j.n.e. omistaminen. Esimerkiksi yksityinen työ muuttuu yhteiskunnalliseksi kun työntuloksia tarjotaan vaihdannan välineeksi eikä kuluteta itse.
Päävihollisia ovat rektionääriset so. taantumukselliset voimat. Näitä ovat oikeistopuolueiden kannattajat ja suurin osa sosiaalidemokraateista ja ei-sosialistiset vasemmistoliittolaiset.
Kyllähän se on kommunismi, mikä on tänä päivänä taantumuksellista. Koittakaa ymmärtää että nyt on vuosi 2007. Neuvostoliitto romahti jo kauan sitten.
Onko sitten edistyksellistä palata NL:a edeltävään aikaan?
NL ei sitäpaitsi ollut kommunistinen eikä vielä järin sosialistinenkaan. NL:n reaalinen todellisuus ei ollut ainoa sosialistinen mahdollinen tai edes kokeiltu kehityskulku eikä aina mallinsa eli sosialistististen teorioiden mukainen. NL:n romahtamaninen onkin sittemmin vapauttanut sosialistista teoreettista ajattelua ja johtaa taatusti uuteen aatteelliseen renessanssiin. Mitä se sitten on sisällöltään ja mahdollisilta konkreettisilta toteutuksiltaan, sitä ei tiedä vielä kukaan. Varmaa on ainoastaan, että kehitys ei ole pysähtynyt eikä historia loppunut.
Miksi kukaan ei sanonut 70-luvulla että NL ei ole kommunistinen eikä järin sosialistinenkaan?
Historia on osoittanut, että diktatuuriin siirtyminen on kehityksen suurin este. Vertaa vaikka Pohjois-ja Etelä-Koreaa. Pohjoinen ei pysty edes ruokkimaan omaa kansaa, Etelä-Korea on Aasian talousvetureita.
Ilmeisesti sinulta on mennyt ohi NL:ssa 70-luvulla käyty vilkas teoreettispoliittinen keskustelu aiheesta. Niin se on mennyt monelta muultakin.
NL:lla oli tapana määritellä perustuslaissa yhteiskunnan kehitysaste. Siellä luki 70-luvulle saakka, että NL on proletariaatin diktatuuri (vastakohtana länsimaiselle porvariston diktatuurille). 70-luvulla puolueen johto käynnisti keskustelun josko oltaisi jo pidemmällä. Akateemiset marksismi-leninismin teoreettiset osaajat tulivat silloin tulokseen, että proletariaatin diktatuurinkin kanssa olisi vielä tekemistä joten sosialismista ei kannata puhuakaan. Siitä huolimatta NKP:n johto Breshnevin johdolla määritteli NL:n olevan "kehittynyt sosialistinen yhteiskunta joka rakentaa kommunismia".
Tämä keskustelu ei silloin saanut juurikaan huomiota suomalaisessa valtajulkisuudessa koska valtajulkisuuden omistajat eivät halunneet antaa kuvaa NL:ssa keskusteltavan niin perustavaa laatua olevista asioista. Eikä monet suomalaiset toimittajat olisi osanneet lukeakaan keskustelua Pravdasta tai NKP:n teoreettisista lehdistä tai NL-laisista akateemisista aviiseista. heidän kielitaitonsa rajoittui votkan tilaamiseen valuuttabaareissa. Toisaalta kukaan ei mielellään ruodi epäonnistumisiaan tai keskentekoisia asioita vastustajien silmien edessä vaan sellaiset keskustelut käydään mielummin "intra muro".
Pohjois-Korean systeemi on todella totalitaarinen eikä se innosta kehitykseen. Sillä ei olekaan mitään tekemistä sosialismin tai kommunismin kanssa. Heidän aatteensa on "Juche". Se on sekoitus muinaisia korealaisia kansallisia myyttejä, stalinistista henkilöpalvontaa ja rakennettu pitämään johtoklikki vallassa ihan kuin missä muussa puolifeodaalisessa yhteiskunnassa.