"Ottaa itseään niskasta kiinni" ei toimi, yritäpä nostaa itsesi hiuksista ylös kun olet uppoamassa suohon!
En ole vuosiin käyttäytynyt itsetuhoisesti. Pari viikkoa sitten kaveri tarjosi kännit, söin päälle hänen psyykenlääkkeensä, heittelin tavaroita ja soittelin sairaaloihin...ja tämä kohtaus vain siksi, että olin aiemmin päivällä ollut sovituskopissa ja joutunut ostamaan housut kokoa 44! Ei kokoa 36, kuten ennen! Vaateostokset tekevät minut hulluksi, mutta pakko on johonkin pukeutua.
Edellisellä käynnilläni yleislääkärillä itkin koko ajan. Lääkäri sanoi, että laihdutuslääkkeitä ei voi käyttää, koska verenpaineeni on koholla. Hän sanoi myös, että masennus olisi hoidettava ensin, jotta riittäisi voimia laihduttamiseen. Ei auta masennukseen lääkkeet, ei paskanjauhanta terapeutin kanssa eikä sairaalahoito!
Mielestäni on edelleenkin hämmästyttävää, että kukaan voi lihoa 20 kg muutamassa kuukaudessa, kuten minulle kävi 2 vuotta sitten. Aineenvaihduntasairauksia ei ole löytynyt.
Minulla on läheisiä ihmisiä, jotka ovat pyytäneet, että en tappaisi itseäni. En kuitenkaan voi elää nykyisen väsymykseni kanssa, nukun yli 12 tuntia päivässä. Ulkonäköäni en siedä enää ollenkaan, vaikka omasta mielestäni olin täydellinen 25 kiloa hoikempana. Kehoni ei reagoi urheiluun: kesällä en kovasta pyöräilystä huolimatta saanut
grammaakaan pois ja myöskään minkäänlaista mielihyvää en liikunnasta saa, pelkkää kärsimystä.
Toisaalta mietin, olenko täysin naurettava? Onko lihavuus riittävä syy tehdä itsemurha? Pitäisikö minun vain hyvätä koko länsimainen yhteiskunta ja mennä luostariin kaapu päällä tai Siperiaan jonkin ugrilaisen heimon shamaaniksi?
En ole vuosiin käyttäytynyt itsetuhoisesti. Pari viikkoa sitten kaveri tarjosi kännit, söin päälle hänen psyykenlääkkeensä, heittelin tavaroita ja soittelin sairaaloihin...ja tämä kohtaus vain siksi, että olin aiemmin päivällä ollut sovituskopissa ja joutunut ostamaan housut kokoa 44! Ei kokoa 36, kuten ennen! Vaateostokset tekevät minut hulluksi, mutta pakko on johonkin pukeutua.
Edellisellä käynnilläni yleislääkärillä itkin koko ajan. Lääkäri sanoi, että laihdutuslääkkeitä ei voi käyttää, koska verenpaineeni on koholla. Hän sanoi myös, että masennus olisi hoidettava ensin, jotta riittäisi voimia laihduttamiseen. Ei auta masennukseen lääkkeet, ei paskanjauhanta terapeutin kanssa eikä sairaalahoito!
Mielestäni on edelleenkin hämmästyttävää, että kukaan voi lihoa 20 kg muutamassa kuukaudessa, kuten minulle kävi 2 vuotta sitten. Aineenvaihduntasairauksia ei ole löytynyt.
Minulla on läheisiä ihmisiä, jotka ovat pyytäneet, että en tappaisi itseäni. En kuitenkaan voi elää nykyisen väsymykseni kanssa, nukun yli 12 tuntia päivässä. Ulkonäköäni en siedä enää ollenkaan, vaikka omasta mielestäni olin täydellinen 25 kiloa hoikempana. Kehoni ei reagoi urheiluun: kesällä en kovasta pyöräilystä huolimatta saanut
grammaakaan pois ja myöskään minkäänlaista mielihyvää en liikunnasta saa, pelkkää kärsimystä.
Toisaalta mietin, olenko täysin naurettava? Onko lihavuus riittävä syy tehdä itsemurha? Pitäisikö minun vain hyvätä koko länsimainen yhteiskunta ja mennä luostariin kaapu päällä tai Siperiaan jonkin ugrilaisen heimon shamaaniksi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
30kg lihavammaksi.Liikunta ei kiinnostanut.
Valokuviani katsottua tuli sellainen itseinho,että jotain on tehtävä ja pian.
Aloitin väkisin kävelyn 1-3 t.päivä.
Ruoat vaihdoin keittoihin,sain 25kg pois
kovalla rääkillä,kesti lähemmäs vuoden.
Kokeile alfalipoiinihappoa. Se estää energiaa pääsemästä rasvasoluihin. Näin keho kiinteytyy ja painokin tippuu.
ymmärrän kyllä tuskasi, mutta ei kai kokoa 44 oleminen ole niin vakavaa että sen pitäisi antaa pilata koko elämän?
Katso ympärillesi, näet kaiken kokoisia ihmisiä, ei kaikki yli 40 kokoiset ole säälittäviä rumiluksia, ei todellakaan.
Paino vaihtelee eri elämäntilanteissa ja jos muuten elät terveellisesti, niin turha sinun on nyt, varsinkaan jo ennestään masentuneena ja väsyneenä alkaa laihduttamaan.
Muutenkin suhtaudun epäilevästi laihduttamiseen tai laihdutuskuureihin. Elämäntapojen muuttaminen on parempi sana ja silloin tulisi olla lähtökohtana itsensä hoitaminen mahdollisimman hyvin. Siis syödä sellaista ravintoa joka antaa energiaa ja josta saa hyvää oloa pitkällä tähtäimellä.
Usein mitään laihduttamista ei sitten tarvitakaan kun keho löytää tasapainon ja hoitaa itse itsensä kuntoon.
En puhu sipseistä ja suklaasta vaan vaikka siitä,että kiinnittää huomiota vaikka siihen, että saa tarpeeksi proteiinia, mutta syö myös tarpeeksi vihanneksia. Täytyy myös muistaa syödä riittävän usein!
Sellainen asenne jossa keskitytään nimenomaan siihen, että miten voin omaa oloani parantaa mm. antamalla itselleni hyvää ravintoa on paljon positiivisempi ja tulosta tuottavampi kuin sellainen, jossa kituutetaan ja mietitään mistä kaikesta pitäisi luopua ja mitä kaikkea vähentää.
Kohtele itseäsi niin kuin kohtelisit parasta ystävääsi.