Tänään selvisi hoidossa pari juttua, jotka tehdään kotona ihan eri tavalla. Eka oli tyynyn käyttö, hoidossa lapsella on se, mutta minä taas olen tuuminut että reilu yksivuotias ei vielä tarvitse sellaista. Missäs iässä te olette antaneet tyynyn lapselle?
Toinen oli syömisasia eli lapseni ruoka muussataan haarukalla soseeksi. Minä taas olen vain paloitellut suuhun sopiviksi paloiksi, jos sitäkään, onhan lapsella jo hampaita suussa. Mikään kapeakurkkuinen lapsi ei olekaan kyseessä, tiedän että joidenkin lasten kanssa on oikeasti tukehtumisvaara jos tekisi kuten minä. Omani syö kuitenkin hyvin minun palaruuat kuten myös hoidon muussin. :D
Mitähän muuta siellä tehdään totaalisen erilailla? Ei tuollaisi asioita osaa oikein kysyäkkään sieltä :)
Toinen oli syömisasia eli lapseni ruoka muussataan haarukalla soseeksi. Minä taas olen vain paloitellut suuhun sopiviksi paloiksi, jos sitäkään, onhan lapsella jo hampaita suussa. Mikään kapeakurkkuinen lapsi ei olekaan kyseessä, tiedän että joidenkin lasten kanssa on oikeasti tukehtumisvaara jos tekisi kuten minä. Omani syö kuitenkin hyvin minun palaruuat kuten myös hoidon muussin. :D
Mitähän muuta siellä tehdään totaalisen erilailla? Ei tuollaisi asioita osaa oikein kysyäkkään sieltä :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
asia eri tavalla. Mitä sitten? Ei yksivuotias tyynyyn tukehdu, vaikka ei sitä välttämättä tarvitsisikaan. Eikä se ainakaan tukehdu siihen mössättyyn ruokaan, vaikkei sitäkään tarvitsisi. Ei tuollaisista erilaisista tavoista ole mitään haittaa ja lapselle on vain hyväksi, että hän näkee vähän elämän kirjoa. Kaikki ei ole jokapaikassa samanlaista.
Sama pätee niihin isien hoitamisiin. Ei se isä hoida samalla tavalla, so what?
Mutta nyt kun nuo edellä mainitut asiat tiedät, niin voit tietysti halutessasi ne kieltää. Minusta se on turhaa, mutta jos haluat. Tuskin siellä mitään vaarallista tehdään.
Meidän juniori ei muuten nukkunut enää yksivuotiaana ilman tyynyä. En sitä sille ollut antanut, mutta joskus siinä iässä annoin, koska muuten hän ryttäsi peiton päänsä alle ja nukkui ilman peittoa.
Niinpä niin, nuo ovat sellaisia pikkuasioita, joista ei koskaan oikeastaan hoitajien kanssa puhuta, koska ne eivät vaikuta käytännössä juuri mihinkään. Lapsi saa unta sovitun määrän ja terveellistä ruokaa. Enemmän kyse oli siitä, että oli jännä huomata että hoidossa onkin asiat erilailla, kotona kun esim. ilman tyynyä nukkuminen on itsestään selvyys eikä lapsi kaipaa tyynyä, niin sitten sainkin kuulla että hoidossa on tyyny käytössä ja lapsi pitää ilmeisesti siitä. Pitääpä tästä lähin nuuskia hoitopaikassa nenä pitkällä, jos paljastuu muitakin ylläreitä :)
Niin ja en tietenkään kieltänyt noita tapoja, koska niistä ei ole haittaa, mutta toki sanoin, että kotona tottunut syömään isojakin paloja, ettei tarvitse turhaa työtä tehdä.
siis milloin ajattelet että lapsi alkaa tarvitsemaan tyynyä? miksi itse käytät tyynyä jos käytät?
vuoden ikäinen voi jo hyvin syödä paloja koska ne hampaatkin jo on. ruuan muussaaminen ei kuitenkaan ole haitaksikaan.
Oikeasti en tiedä milloin lapsi tarvitsee tyynyn. Ei varmaan vielä ainakaan, koska ei ota tyynyä pään alle kun sellainen olisi saatavilla eikä palloa peittoa tai muuta josta voisi tarpeen päätellä. Peittokin lentää useimmiten pois päältä ensimmäisen asennon vaihdoksen jälkeen, joten siitäkään ei tunnu paljoa iloa olevan.
Miksi kukaan käyttää tyynyä? Itse saan mukavemman asennon sen avulla, mutta lienee tottumiskysymys?
meiltä ainakin kysyttiin millaista ruokaa lapsi syö vaikka oli jo iso eli palaruuan syönti-iässä sinne mennessään. Täytin muistaakseni useamman sivun oppaan lapsen juttuja ja vielä olimme siellä tutustumassa nimenomaan ruoka-ajankin.
Periaatteessa päikkäri tekee turvallisimman ja varmimman tavan mukaan jos ei muuta ole tiedossa. Vastuuhan on heillä. Kumma silti ettei esim noita ruokajuttuja ole kyselty koska voisihan lapsi olla oikein herkkäkin kokkareilel kuten haarukalla hienonnetussa on usein..
Hoitopaikan lastenhoitajat on täällä tosi suojelevia, mikä on tietenkin tosi hyvä juttu. Kyllä minäkin varmasti vieraan lasta hoidettaessa tekisin kaikki varman päälle. Onhan noista hoitoasioista ruokailusta ym. puhuttu, mutta kaikkea ei tule muistaneeksi sanoa, kun ne ovat minulle itsestäänselvyyksiä eivätkä sieltäkään ole kysyneet.