aloittelija

Kyllä varsinkin merkityillä reiteillä pärjää, Vaikkei mitään kursseja olekkaan käynyt.

Itse tein ekavaelluksen parivuotta sitten karhun kierroksella Kuusamossa koirani kanssa.
Se oli semmonen päähänpisto, jota en ole katunut.
Ja tarkoituksena onkin käydä vähintään kerran vuodessa reissussa. Viimekesänä kävelin Hetta-pallas reitin ja mukavaa oli.

Hyviä ohjeita reitin valintaan ja varusteisiin saa esim luontoon.fi sivuilta.

En osaa sanoa onko järkevä tapa, mutta ihan mahdollinen kyllä. Itse vaelsin viime kesänä elämäni ensimmäisen vaelluksen Hetta-Pallaksen merkityllä reitillä, ystävättären kanssa, eikä meillä kummallakaan ollut muuta tietoa kuin lukemalla hankitut. Kaikki meni hyvin, vaikka kaikenlaista pientä hienosäätöä täytyy jatkossa tehdä, esim. kantamuksia oli matkassa liikaa, rakkolaastareita taas liian vähän ym. ym. Mitään isoja ongelmia ei kuitenkaan ollut, ja reitillä pysyimme hyvin, koska reitti on todella hyvin merkitty.

Tutustu Luontoon,fi-sivuston reittiselostuksiin, ja valitse sellainen joka takuuvarmasti on kunnolla merkitty, esim. tuo Hetta-Pallas on reitti, jolta eksyäkseen pitäisi kai kulkea silmät kiinni. Oppaita kannattaa lukea jonkin verran, muttei liikaa, kyse on kuitenkin aika yksinkertaisista ja käytännönläheisistä asioista. Esim. Lapinkulkijan opas on pieni ja selkeä opas aloittelijalle.

Toisaalta, vaikka ohjatuilla vaelluksilla todennäköisesti iäkkäämpää porukkaa onkin, niin en usko että siitä välttämättä mitään haittaa on. Olen nimittäin huomannut, että luonnossa liikkuessa iät, ammatit ym. seikat menettävät merkityksensä jokseenkin täysin. Voisit siis harkita liittymistä johonkin seuraan vaikka, niissä kaivataan kipeästi nuorta porukkaa!

Mutta, jos minä, yli viisikymppinen täti selvisin Lapin vaelluksesta pelkän lukemalla hankitun tiedon varassa, niin etköhän sinäkin siellä joten kuten pärjää! Rohkeasti, mutta nöyrällä mielellä reissuun!

Opiskelet vaan miten tehdä tulet ja pakkaat Trangian reppuun ja vaihtovaatteita ja suojaat kaiken sateelta. Esim Saariselkä on mitä loistavinta retkuiluseuta kuten myös Kilpisjärvi, Pallas-olos ja vaikka mitä. Saariselällä liikkuu paljon retkeiliöitä ja maastostakin näkyy missä ihmiset on kulkeneet ja reitit on hyvin merkitty. Lue toki alan opuksia ja hommaa aina kartta mihin oot menossa. Ja kompassi jota opettelet käyttämään. Ja muista että tunturissa sääolot vaihtuu nopeasti laidasta toiseen.

Jos aloittava retkeilijä olet, niin paitsi lukemalla kirjoja ja karttoja, kannattaa myös tehdä retkiä vaikkapa lähiseudulle ennenkuin suuntaat Lappiin. Tietty netistä saa myös runsaasti tietoa.

Varusteita, eväspuolta jne. on hyvä opiskella ja hakea niistä tuntumaa etukäteen. Jo päiväretkillä kotimaisemissa oppii paljon retkeilystä. Retkeilyn makuun pääsee jo mainiosti, kun pakkaa matkaan varustuksen yöpymistä varten. Omat rajat,kuinka eri olosuhteissa ja tilanteissa toimin ja pärjään, on hyvä tuntea.
Merkityt reitit, oli ne sitten lähellä tai kaukana, ovat helppoja ja turvallisia kulkea. Ne sopivat myös hyvin aloittelijalle.

Monta mukavaa hetkeä ja tunnelmaa olen retkilläni kokenut jokaisena vuoden aikana niin kotiseudulla kuin Lapissakin. Retkien väliajoilla tutkailen varsin mielelläni kirjoja, karttoja, lehtiä, nettiä. Teen usein mielikuvamatkoja ja niitä sitten toteutan tasaiseen tahtiin. Hyvin suunnitellen jää mukavia matkamuistoja. Joka reissulla jotain uutta, mutta mielellään palaa myös niihin omiin mielen maisemiin.

Mukavia hetkiä taatusti mukavan harrastuksen parissa!!!

Konkarin neuvoja: Jos aiot mennä yksin tunturiin, niin tee se kesällä ja merkityillä reiteillä, esim Saariselällä.
Talvella EI KOSKAAN YKSIN TUNTURIIN !!! vaan ainoastaan niin, että mukana on vähintään yksi kokenut kulkija.

Kannattaa liittyä paikkakuntasi tunturikerhoon, joita on Suomen Ladun osastoja sekä siitä irrallisia vaelluskerhoja.
Parhaan opin saisit tietysti, jos pääset kokeneen tai kokeneiden porukkaan.

Suunnistustaitoa KARTAN avulla pitää opetella jatkuvasti kesällä ja talvella. Nykyajan GPS:t vai mitä ne on., ovat kivoja leluja, mutta kartta ja kompassi kaiken on a ja o.

Kaikenlainen uhma ja kilpailumieli pois! Erämaassa ei ole vara leikkiä! Luonto on aina sinua vahvempi!

Käytännön kikkoja opit itsekin (vaatetus ruoat sukset ahkio rinkka majoitteet kartat ensiapu jne.. jne) Maalaisjärjellä niissä pärjää pitkälle.
Varusteita voit hankkia pikkuhiljaa. Aluksi (kesällä) pärjäät "mökkivaatteilla".

Mana Dearwwan --- Mene terveenä !

Kylmaar onnistuu, mutta suosittelen merkittyjä reittejä. Nollasta olen itsekin aloittanut ilman kokenutta matkakumppania.

Ennen monen päivän taipaleille lähtöä kuitenkin suosittelen, että teet jossain lähellä parin päivän reissun, jossa voit testailla paitsi kuntoasi, myös välineittesi toimivuutta, parasta tapaa pakata rinkka ja sitä, mitkä ovat turhaa painolastia ja mitkä tavarat puuttuvat. Ja jos vaelluskenkäsi ovat uudet, tuleepa koeajettua ja pehmitettyä niitäkin. Sadekamoja kannattaa kans testata, itse tykkään että viitta ja joissakin olosuhteissa myös sadelahkeet ovat toimiva ratkaisu.

Kunnon kengät ovat kaiken a ja o. Itselläni kesti monta reissua ennen kuin pääsin rakoista eroon ja homma alkoi kenkien osalta toimia. Kahdet jämäkät sukat estivät rakkojen tulon (jotkut sanoo, että yhdet hyvät sukat riittää), samoin kuin talkin käyttö. Oikein pakattu rinkka helpotti myös etenkin rakalla (käsivarren kivikoilla) "hyppimistä". Teleskooppinen kävelysauva helpotti jokien ylitystä ja toimi muutenkin tukena tarvittaessa ja sen voi kätevästi laittaa välillä rinkkaan.

Esim. nämä ovat pieniä mutta tärkeitä asioita, jotka hioutuvat ajan saatossa.
Siksi käy ensin harjoittelemassa parin päivän vaelluksella. Silloin on helpompi suunnitella myös itselleen sopivat ja realistiset päivämatkojen pituudet.

Kaikki aloittaa retkeilyn nolla kokemuksella :)

Jos retkeilyn ajankohtana on kesä, ei pitäisi kohtuukuntoisella olla ongelmia pärjätä luonnossa omineenkin. Varusteet edes hieman paremmat kuin halppisversiot niin varustevauriotkaan eivät mieltä masenna, ylilyönteihin ei tässäkään asiassa pidä mennä.
Tapaturmat ovat lähinnä se ainoa asia ja voihan eksyäkkin jos ei kulje ihan merkattuja reittejä.

Kartta alueesta ja perehtyminen etukäteen kartan merkintöihin auttaa hahmottamaan alue sekä välttämään joutumasta "yllättäen" kalliojyrkänteen reunalle.
Kartta kompassa aina mukana vaikka merkittyjä reittejä kulkisikin.

Lueskele retkeily-kirjallisuutta ja kyllä sillä pärjää, koska asenne jo on itsessä olemassa selkeästi.
Kuntoa on hyvä kohentaa ensikesää ajatellen, mutta ei mitään rääkkiä sentään vaan perus hyötyliikuntaa. Hukkaan ei "kuntoilu" mene vaikka retkeilylle tulisikin este eikä mahdollisesti toteutuisikaan tulevana kesänä.

Jos lähdet yksin tai jonkun muun aloittelijan kanssa , Hetta-Pallas reitti on sikäli varma valinta, että eksymisen mahdollisuutta ei ole. Reitti on sellainen valtatie, että varmasti pysyy polulla. Autiotupia on mukavasti ja maisemat ihan ok. Muita kulkijoita on paljon, joten niistäkin "turvaa". Hetasta pitää ottaa venekyyti reitin alkuun tai vastaaavasti lopussa Hetan rantaan. Paikalliset yrittäjät kuskaavat.