Olen seurannut keskustelua kidusloisista ja sen oireista.
Minulla on 4 tiikeribarbia ja niistä suurin tekee noin kerran viikossa muutaman kihnutuksen kukkapurkin reunaan. Olen yrittänyt katsella sen kiduksia, mutta kun se liikkuu niin sutjakasti, niin en oikein näe silmämääräisesti että onko kiduksessa vikaa. Aina se hankaa kuitenkin samaa puoliskoaan.
Akvaario on 90 l. ja muut kalat ovat 2 plekoa sekä 5 mustaneontetraa.
Toinen ongelma on nitraatti, en millään saa sitä laskemaan. Vettä vaihdan kerran kahdessa viikossa 1/3 osan. Ja pohjan imuroin joka toinen kerta. Mittautin vesiarvot labrassa, jossa todettiin nitraattia olevan 34 mg/l. Se on paljon se. Osa kasveista on ruvennut hitaasti kasvamaan ja osa on nyykähtänyt. Millä saan nitraatin alemmas?
Nitriittiä ei ollut kuin 0,2 mg/l.
Minulla on 4 tiikeribarbia ja niistä suurin tekee noin kerran viikossa muutaman kihnutuksen kukkapurkin reunaan. Olen yrittänyt katsella sen kiduksia, mutta kun se liikkuu niin sutjakasti, niin en oikein näe silmämääräisesti että onko kiduksessa vikaa. Aina se hankaa kuitenkin samaa puoliskoaan.
Akvaario on 90 l. ja muut kalat ovat 2 plekoa sekä 5 mustaneontetraa.
Toinen ongelma on nitraatti, en millään saa sitä laskemaan. Vettä vaihdan kerran kahdessa viikossa 1/3 osan. Ja pohjan imuroin joka toinen kerta. Mittautin vesiarvot labrassa, jossa todettiin nitraattia olevan 34 mg/l. Se on paljon se. Osa kasveista on ruvennut hitaasti kasvamaan ja osa on nyykähtänyt. Millä saan nitraatin alemmas?
Nitriittiä ei ollut kuin 0,2 mg/l.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei,
mielestäni saisit noin pieneen purkkiin vaihtaa vettä kerran viikossa, auttaa parantamaan vesiarvojakin. Eli vaihda tuo kolmannes vedestä kerran viikossa, kaksi viikkoa on liian pitkä väli jos tuollaisia ongelmia esiintyy. Samalla voit aina hiukan imuroida pohjaa. Käytä vedenparannsuainetta aina siihen uuteen kolmannekseen.
Sama "riesa" se on minunkin tankeissani. Kalat tekevät pyrähdyksiä kiviä, kukkaruukkua pohjaa ja jopa kasvien lehtiä vasten. Selvästikin kiduksissä kutisee....
No, kun huomasin kutinan ensimmäisen kerran, tulivat loiset ensimmäiseksi mieleeni. Muutama opusta kahlattuani totesin, että niinpä niin, tuo hinkutus mainitaan kidusloisoireeksi. (Parilla kalalla oli lisäksi pari haavaumaa selässä.) No eikun kauppaan ja lääkettä ostamaan. Vedenvaihtoa. Yksi kuuri. Ei vaikutusta, paitsi että heikoin haavauma-kaloista kuoli. Lisää vedenvaihtoa. Toinen kuuri. Pari muuta kalaan päätyi kuolleena WC:stä alas. Ja hinkutus jatkui...
Totesin että pa**at, ei näistä lääkkeistä ainakaan mitään apua ole. Joten tungin lääkeputelin kaapin perälle ja otin käyttöön vesitesterit. Parin kuukauden ajan testasin veden säännöllisesti epäpuhtauksien varalta, ruokin huolella, pidin purkin muutenkin puhtaana, jne. Haavaumat hävisivät nopeasti...... mutta kutina ei koskaan...
Tuosta ruljanssista on kulunut yli puolitoista vuotta. Arvatkaa mitä!? Kalat hinkuttavat itseään edelleen. Muuten niitä ei näytä mikään vaivaavan. Syövät hyvin, polskuttelevat ahkerasti, jne. Muutama kala on vuoden aikana kuollut, mutta noihin kuolemiin olen löytänyt muita syitä: pari kuoli selvästi "muuttostressiin", kerran pääsi veden laatu huononemaan 80 litraisessa (ylikansoitus liian pitkä vedenvaihtoväli), yhtä kiusasivat kämppäkaverit, jne.
Olen ymmärtänyt, että kidusloiset johtavat kalan kuolemaan kohtalaisen lyhyenkin ajan sisällä (korjatkaa jos olen väärässä!) ja no, vanhimmat kalani ovat ajalta ennen hinkutushavaintoja.... Joten jos kyseessä ovat ihan oikeasti loiset, niin ilmeisesti kalat pärjäävät niille ja ainoaksi riesaksi jää satunnainen kutina. Mitään ulkoisia oireita en ole kiduksissa koskaan havainnut. Punaiset ne toki ovat, mutta niinhän niiden kuuluukin olla, kun suonet ovat pinnalla ja verta täynnä.
Kyselin tästä muuten täälläkin pari kertaa ja ohjeeksi sain molemmilla kerroilla, että anna olla. Pidä vain vesi puhtaana niin kyllä se siitä. Olen myös löytänyt pari artikkelia, joissa todetaan, että kaloilla on lähes aina loisia, varsinkin luonnosta pyydetyillä. Yleensä kalan oma vastustuskyky pystyy kuitenkin pitämään loiskannan kurissa niin, ettei niistä olen suurempaa haittaa isännälle eli kalalle. Jos kuitekin ympäristötekijät (vesi, ravinto, seura, lämpötila, piilopaikkojen puute, jne.) aiheuttavat kalalle liikaa stressiä saattaa sen vastustuskyky heiketä niin paljon, että loiset saavat ylivallan. Tällöin seurauksena on paha sairastuminen ja ehkä kuolema. Sama pätee muuten bakteereihinkin.
Mielenkiintoisena seikkana mainittakoon, että asuessani aikoinani tuolla Turun lähettyvillä, en muista koskaan havainneeni tätä hinkutuskäyttäytymistä. Ja siellä sentään olin akvarioineni melkein 15 vuotta. Tämä kutina alkoi vuoden sisällä siitä kun akvaarioni muutti perässäni pääkaupunkiseudun lähistölle. Olisikohan vesissä eroja?? :-)