Olen ollut pitkään ihastunut ja jopa rakastunut, epätoivoisesti. Kaikki tuntuu niin epätodelliselta, mikä on totta ja mikä tarua, en tiedä.Tunteet on aina olleet etä-sellaisia, katseita ja antaa ymmärtää-juttuja.
Alkuun olin niin onneni kukkuloilla, paljon haaveita, elin kuin muissa maailmoissa, näytin tosi hyvältä, olin onnellinen..
Mutta vähän kerrassaan ,epätietoisuus alkoi vallata mieleni, silti hyvin ihastunut, mut kuitenkin raastava tunne täytti mieleni aika ajoin, olisiko kaikki vaan omaa haihatusta..kävin sisäistä kamppailua, en saanut mitään kuitenkaan häneltä, en mitään, ainoastaan ne katseet.
Nyt olen tilanteessa, että olen surullinen, mitä tilalle, mistä saan toivoa onnesta. Haluan unohtaa hänet, en kestä tätä enää. Olenko itse tuhonnut itseni? Koitan etsiä jotain tilalle, vaan en jaksa olla reipas, tääkö mun palkka, kun erehdyin haaveilemaan.
Alkuun olin niin onneni kukkuloilla, paljon haaveita, elin kuin muissa maailmoissa, näytin tosi hyvältä, olin onnellinen..
Mutta vähän kerrassaan ,epätietoisuus alkoi vallata mieleni, silti hyvin ihastunut, mut kuitenkin raastava tunne täytti mieleni aika ajoin, olisiko kaikki vaan omaa haihatusta..kävin sisäistä kamppailua, en saanut mitään kuitenkaan häneltä, en mitään, ainoastaan ne katseet.
Nyt olen tilanteessa, että olen surullinen, mitä tilalle, mistä saan toivoa onnesta. Haluan unohtaa hänet, en kestä tätä enää. Olenko itse tuhonnut itseni? Koitan etsiä jotain tilalle, vaan en jaksa olla reipas, tääkö mun palkka, kun erehdyin haaveilemaan.
Vastaukset 34
Vanhimmat
vaan koko homman, jos luulet että niin helpottaa. voipi vaan olla että tulee kahta kamalampaa. annatko sen vaan mennä, annatko ittes mennä. jos haluat niin anna mennä, pelit on tehty pelattavaksi. mitäpä siinä.
ja sehän tässä kai on se ongelma.
voidaan tehdä niin ettei koskaan koiteta eikä saada selville mitään. mä en kuitenkaan ruppee kenen kans vaan, niin vahva en kyllä oo. enkä heitä sulle palloa, ei kai se niin yksinkertasta oo.
nähnyt sinussa jotain sellaista, että hälytyskellot on alkanut soida. Luottamus..?
ei se suremalla parane, sen verran kuulosti "tutulta" tuo alku, että ensin luulin että pilailet....vähän kirjotit silleen pilaillen...mutta loppua kohti olit niin surkea, että ehkä ei kuitenkaan.
Suretaan ilta tai kaksi, sitten mennään taas eteenpäin. Pientä haikeutta aina jää, muttei noin surkeeta kuin sä sanot..
Mitä tilalle? Ei yhtään mitään kenenkään tilalle, ei se olis reilua sitä tilalle tulevaa kohtaan. Joku tulee joskus taas vastaan, älä vaikeroi...
voinu väsyä ikuiseen odotustilaan. mun mielestä ei mee ihan noin mustavalkosesti.
en pilaillut, taidan vähän tässä vetistelläkin.
Mua on elämä kohdellut silkkihanskoin näissä sydänsuruissa, itse en oo tarvinnut kokea "hylkäämistä", ja eihän tässäkään siitä oo kysymys. Mulla on vaan tunne, että tämä joku kaipaa mua ja en voi tehdä mitään sille asialle. Sitä suren, mitä jää kokematta.
Hullua tää on, 13-vuotiaana mulle tapahtui samalla tavalla , ihastuin silmittömäti ja nyt oon pikkasen vanhempi..mut koitan viettää nyt viikonlpooua vähän iloisemmissa tunnelmissa, kuitenkin..
on vielä aikaa, pikkasen kolmestatoista lisää ei ole vielä mitään...tsemppiä
vaan tarkoitin, että tunnen kuin silloin 13-vuotiaana, oon siis ihan aikuinen..nainen. kaikki heittää ympyrää..
my apologies... ;-)
ooksä jotenkin it-tyyppi kun sulla on tommenen nimim. e-tietoinen? *vink*
nyt mua hymyilyttää...en ole. Sattui vaan sellainen tulee keksittyä. 2x *vink*
pistää ihan mietteliääksi, oletkos sitten ekohenkinen??? kerroppa nyt nikkisi salat ;-)
tai olen, mutta nikin juttu on ihan yksinkertaisesti laiskuus ;)..lyhennys epätietoisesta. Pitää erottua joukosta..ja en jaksanut kirjoittaa koko sanaa, olin tosi väsynyt ja sitä oon nytkin..joten hyviä öidä---
mutta en uskalla muuta kuin katsoa. Jos sanon sen ääneen, mitä tapahtuu? Nauratko minulle? Ei, sitä et tee... meiltä puuttuu tulevaisuus, meillä on vain se hetki ja se on yleensä liian lyhyt.
että tulevaisuutta voi rakennella niinku muitaki asioita. kukaan ei sitä kyllä meille tuo! ja montako kertaa pitää sanoo, että en oo ketään käskeny enkä edes pyytäny muuttumaan, never ever
onhan tuota yritetty rakennella, meinaa vaan palikat puuttua...tai niistä ei saa järkevää kuvaa vaikka miten järjestelisi. Sanoinko jotain muuttumisesta? en sanonut! Älä mulle räyhää!
en nauraisi, ottaisin sut vakavasti, jos olisit hän. Aikaa on vaikka kuinka paljon, jos haluaa kertoo toiselle jotain.
Mut tiedän, ei tunteista ole helppo puhua, sitä tilaisuusta ei tunnu tulevan koskaan..ja sitten joskus luovuttaa, vaikkei pitäis.
Mun sydämeen koskee nytkin ja en tiedä mitä teen.Hän ei tiedä, mitä tekee mulle.
koska et edes oikeesti halua tehdä sitä. enkä halua ahdistaa millään muotoa. enkä ees räyhätä =) mutta se on iso sääli heittää hukkaan. yrität olla niin reipas, ookko oikeesti!
olin vastakin vähällä sanoa, mutta jokin esti... se olisi niin väärin jollain tavalla.
samaa, ja arvaa tuntuuko maailman parhaimmalta.... joo ei tunnu ei. ei oo kiva kaivata sellasta, jota ei voi saada omaksi.
sitä vaan mietin että, kiva olis tietää kenelle se olis väärin. enpä keksi.
selvii joskus...miten voi olla niin raskasta. Kun elämässä on vaikeempiakin juttuja ollut.
Nyt mua kuljettaa rakkaus, se määrää minne ja miten..ja järki vetää toiseen suuntaa. Hajoaahan tässä..ei voi mitään.
voikkai sää mennä sen järkeski kans, jos niin on parempi. et olis ees ainut tyhmän järkevä. jos karkaat mun luota, niin karkaa mut älä tuu takas sitte. oot liian tärkee sellaseen.
kun antaa tunteiden viedä, rakastua ja hullaantua rakkaudesta, olla toisen oma...
Mut ei mun mentaliteetti anna siihen lupaa, ei ,vaikka se olisi niin oikein sydämessä.
todella ikävää. ois jotain seuraa, mut sitku ois ja sit ois ollu niin ajattelisin sua, ei hel, liian vakavaa. pois pois pois
Mutta muut asiat menevät edelle. Tärkein aina jää sanomatta.
ollut minulle. Tuli vähän syyllinen olo joka tapauksessa - en ainakaan eräälle neitokaiselle toivoisi aiheuttavani kuvailemaasi surua.
Tiedäthän sen tunteen, kun toisen lähettyvillä et tiedä miten päin olisit? Kaikki ajatukset päässäsi tuntuvat tyhmiltä ja et saa sanaakaan suustasi, kun toinen istuu viereesi? Tosipaikan tullen jalatkin vievät eri suuntaan kuin haluaisi. Ja pelkästään hymyily... maailman vaikein tehtävä, toinenhan saattaisi huomata, että tunnet jotain! Ei tälle tiedä itkeäkö vai nauraa...
ei ollut tarkoitus aiheuttaa mitään tuollaista, olin vaan itse epätoivoinen ja tietenkin vieläkin. En usko hänen tietävän tästä mitään, luulen niin. Haluan hänelle silti vaan hyvää.
Lähden huomenna ulkoilemaan..se auttaa, sydänsuruihin, heippa ja hyvää yötä.
Niin, ennen oli ennen ja nyt on nyt. Nykyään en jaksa enää tuntea samoja fiiliksiä kuin ennen..aivan liian kauan..mennyt aikaa ilman että olisin saanut tietää hänen fiiliksistään.
Ja tosiaan: ei voi tietää, itkeäkö vai nauraa...
Harmittava tilanne osaltasi. Omasta tilanteestani en voi syyttää kuin itseäni - vaatimuksia tilanteen muuttamiseksi en myöskään voi esittää kuin itselleni. Toisaalta tuota jälkimmäistä voitaneen soveltaa molempiin osapuoliin, jokainen voi loppujen lopuksi vaatia tekoja vain itseltään.
input-output kohallasi? Mitä annat, mitä saat.
Se toinen ei voi toimia niin, että jälkimmäiseen tarvitaan oma aktiivisuus. Jos haluat jotain, pitää olla valmis antamaankin.
kyl mä sen tiedän. Pitää olla valmis ottamaan riski epäonnistumisesta..ja huonostihan tässä on jo joka tapauksessa käynyt. Joten en elä elämää, en ota vastaan kaikkia sen tarjoamia mahdollisuuksia. Mutta kun itse tiedän kaikki juttuun liittyvät seikat, no chance..
en koskaan tulis käskemään, kuten huomaat, en itekkään usko kun sanotaan. sulla oli kaikki mahdollisuudet, ja enemmänki. jätä roolis jo se olis vaikeaa. otan ittestäni lomaa niin pirusti että. yhen kerran oon täällä ihmettelemässä.
toisen käytös on muuttunut ja mua ahdistaa se, ettei halua olla vaikka ees ystävää. Koska en oo tehnyt hänelle mitään väärin, en loukannut, en mitään.
Mut vielä nauran ja hymyilen, kaikelle..