nyt tarviin tosissaan apua. nykyään ihan missä tahansa tilanteissa joskus tulee se asia vain mieleen. tuntuu tosi ahdistavalta kun tietää että ihmisen elämä on ihan pieni aika vaan. sitten kun se loppuu niin ei ole mitään, KOSKAAN! se on niin kamalaa ajatella että ei koskaan, en koskaan enää sen jälkeen saa nähdä maailmaa, en mitään. olen joskus valittanut samaa asiaa tuolla uskonto palstalla mutta siellä vaan selitetään että "usko juamalaan niin pelastut", niin että älkää te selitelkö mulle tuollaisia koska en usko että ihmisen sielu mihinkään taivaaseen menee. ihminen on vaan samanlainen olio biologisesti kuin muutkin eläimet.. olen yrittänyt ajatella että oliko se niin pelottavaa ja ahdistavaa kun en ollut vielä syntynyt, samanlaistahan se on sitten kun on kuollut. no ehkä se kyllä vähän auttaa. joskus tuntuu että minä en pelkää sitä kun olen tarpeeksi kauan miettinyt sitä mutta joskus se taas tulee. vaikka olen vasta 14 niin mietin kamalasti. meneekö tämä joskus ohi. enemmän minä ehkä pelkään sitä että kuolen sillä tavalla joskus että saan etu käteen tietää että minulla on vähän elinaikaa.. en kestäisi! tuntuu että haluan kuolla tosi nopeasti ilman mitään varoituksia. joskus tuntuu että pelkään kuolemaa niin paljon että haluaisin tappaa itseni, aika hassua.. mutta kertokaa joku hyvä neuvo miten pääsen tästä yli. lisäksi kun minulla on jotain vaivoja esim. päähän koskee, niin asia tulee mieleeni. ja sellainen vielä että JOS sattuu olemaan vaikka niin että kun kuolee, niin sielu menee johonkin toiseen ruumiiseen, niin jos minä olenkin seuraavassa elämässäni joku kehitysmaalainen tai vammainen tai jotain.. mutta kuitenkin se vaan tuntuu järkevimmältä että elämä vaan loppuu sitten kun kuolee. joskus muutama kuukausi sitten näin kuolleen ihmisen, ihan vapaaehtoisesti siis, alkoi tuntumaan tosi oudolta, että millaista on olla kuollut yms.. kiitos jos jaksoitte lukea ja jos vielä joku jaksaisi kertoa mitä teen!?
pelkään kuolemaa!
mitä teen?
9623
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minäkin pelkäsin nuorempana kuolemaa. Joka ilta, kun menin nukkumaan pelkäsin etten enää herää...pelkäsin että lopetan itsestään hengittämisen. Ei ollut tosiaankaan hauskaa, en edes siitä kellekkään koskaan tullut kertoneeksi.
Nykyään en pelkää enää, ja mikä hauskinta, en edes tiedä miksi en enää pelkää. Itseasiassa haluisin kuolla melko nuorena, koska nykyään pelkään vanhenemista...Kun kuoleman pelosta pääsin, aloin pelätä, että jään vanhempana aivan yksin, ilman ketään joka välittäisi. Pelkään myös, että kaikki läheiseni kuolevat ennen minua.
Olen aina (siis AINA) pelännyt jotain, joka on jotenkin haitannut normaalia elämääni. Se on aivan valtavan ärsyttävää. Ei ole mitään järkeä vaan miettiä jotain pelkoa ja suunnilleen lakata elämästä sen takia. Ehkä siinä käy vielä niin, että pelätessä, koko typerä elämä hujahtaa ohi ja 80-vuotiaana mummelina huomaa, että ehkä olisi voinut käyttää kalliin aikansa vähän järkevämmin.
Muista myös, että kukaan ei ole koskaan tullut parin vuoden kuolleissa olon jälkeen kertomaan millaista se oli. Oikeastaan ihan mitä vain voi tapahtua kuoleman jälkeen ja miksi tuhlata aikansa miettien sitä? Se kyllä selviää aikanaan...sitäpaitsi mikään ei voi olla pahempaa, kuin maailma missä juuri tällä nimenomaisella hetkellä elellään...
Keskustele kuolemasta muiden kanssa niin pikkuhiljaa se ei enää tunnu niin pelottavalta. Se on vaan meille ihmisille niin vieras asia, että sitä pelätään, vaikka syytä ei taida olla..
Kun lopulta kuolee, se tuntuu kuin pääsisi raskaan päivän jälkeen nukkumaan.
Mistähän olen tuonkin kuullut...
Miksi tämä lyhyt ajanjakso olisi se ainoa ja oikea paikka ja olomuoto... kuulostaa hullulta, mutta toivoa on kuoleman jälkeenkin... ehkä taivaaseen... muille tasoille... henkimaailmaan... tiesmitä... kenties heräämme syvästä unesta... Mitä kuolema tuo tullessaan siinäpä vasta kysymys.
Moipss...! Hei... se on ihan normaalia että pelkää kuolemaa..mäki olen pelännyt ja pelkään
vähän vieläki, mutta ei sitä tarvi nyt ajatella,
ajattelet vain jotain muuta ja piät hauskaa kamujesikaa...EI sun tarvi pelätä ilman syytä!!! Et sä kuole vielä nuorena mäki olen 14v.....ja pelkään..mut yritän ajatella muita asioita ja se auttaa...tee säki niin se auttaa....
en mä sillein kuolemaa pelkää vaan ahdistaa se ajatus että kuoleman jälkeen sinua ei ole eikä tule olemaan. eli pelkään olemattomuutta.
joskus aina masennun siitä ajatuksesta että oon jo elänyt tämän ajan elämästäni enkä enää ikinä voi elää sitä uudestaan. ajatus miten hauskaa olisi taas olla ihan lapsi, mutta ei, se on eletty. senpä takia pelkään täten myös vanhenemista
Luultavasti suurin osa pelkää sitä,vaikka uskoisikin johonkin parempaan.Kuolema ei ole luonnollinen asia,vaikka suurin osa niin väittää.Et ole saanut asiasta oikeaa tietoa,mutta kun joku seuraavan kerran jossain tilanteessa haluaa kertoa sinulle jotain niin kuuntele ja kysele,avoimin mielin ja ennakkoluulottomasti-toivon että jonain päivänä saat oikean,rehellisen vastauksen-uskon,että silloin pelkäät paljon vähemmän-kaikkea hyvää sinulle!
Minä en ole koskaan pelännyt kuolemaan juuri siitä syystä, että ajattelen ettei kuoleman jälkeen ole mitään. Koska jos ei ole mitään, ei myöskään voi tuntea mitään eikä tietää mitään mistään menneestä eikä siten voi haluta sinne takaisin tai kaivata siitä mitään. On vaikea käsittää sellaista tilaa, ettei olisi olemassa. Olen miettinyt miltä tuntuisi, jos voisi lakata hetkeksi ajattelemasta. Sehän olisi toisinaan aika kivaa, kun mielessä pyörivät vain ikävät asiat. Mutta eihän sellainen tila tietenkään tuntuisi miltään, koska juuri silloin ei kykenisi tuntemaan. Tavallaan ajatus siitä, että lakkaa olemasta, on kauhea, mutta toisaalta eihän siitä tiedä kuoltuaan mitään. Ei sitä pysty enää murehtimaan. Tai en minä tietenkään voi olla varma mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, kenties onkin jokin Jumala tai jumalia, tai meillä on sielu, joka jatkaa elämää jotenkin. Minun on silti vaikea uskoa tuollaiseen.
Minusta on ihan hienoa, että mietit jo nyt vaikeitakin asioita. Harmi vain, että ne pelottavat sinua, koska sellaisten asioiden pohtiminen voisi olla hyvin kiinnostavaa. Luulen, että aikasi pohdittuasi lakkaat pelkäämästä tai ainakin saat muutakin ajateltavaa, niin että pelkosi helpottuu. Minulla on ollut ja yhä vähän on (joskaan ei enää niin paha) esiintymiskammo. Ennen murehdin asiaa paljon ja jännitin paljon etukäteen jokaista esiintymistä. Lopulta sain kuitenkin itseni uskomaan, että asiaa on ihan turha miettiä ja pelätä etukäteen. Se ei varmasti auta mitään, päinvastoin. Sama kuoleman kanssa. Kyllä sitä voi ja varmasti pitääkin vähän miettiä, mutta turha sitä on pelätä ennen kuin se osuu kohdalle. En tiedä kuinka paljon yrität olla pelkäämättä sitä, mutta voisit ihan yrittää pakottaa itsesi ajattelemaan, ettei pelkääminen hyödytä mitään. Kokeile vaikka miettiä mitä hyötyä pelkäämisestä on, sen sijaan, että mietit kuinka kauheaa on kuolla. Ainakin minua tuo auttoi. Nykyään jännitän esiintymistä vain esiintymisen hetkellä (mikä sekin on tietysti minusta liikaa) ja muuten pystyn hallitsemaan pelkoni. Myöskään sairastumista ei tarvitse pelätä etukäteen. Ehtiihän sitä murehtia sitten myöhemminkin, JOS se joskus tapahtuu. Jos sinulla oikeasti on jotain epätavallista päänsärkyä, niin älä jää miettimään sitä itseksesi, vaan mene vaikka kouluterveydenhoitajalle juttelemaan. Tietysti puhuminen kuolemanpelostakin voisi auttaa, mutta tiedän ettei omista peloista ole yleensä helppo puhua muille. Mutta jos suinkin pystyt, niin se saattaisi lievittää ainakin ahdistusta.
Oikeastaan minusta tuntuu, että olen kirjoittanut sinulle joskus aikaisemminkin Jippiin keskustelufoorumissa. Ainakin siellä joku ikäisesi joskus kirjoitti hyvin samankaltaisista asioista kuin sinä nyt. Eli ehkä tässä turhaan toistan itseäni...
On tosi vaikea kertoa, mitä sinun pitäisi tehdä, että pääsisit pelostasi, koska vain sinä itse (jos sinäkään täysin) tiedät tarkalleen mikä sinua kuolemassa pelottaa. Auttaisiko, jos ajattelisit, että luonto on nyt järjestänyt elämän niin ihmeellisellä tavalla toimimaan, että varmaankin se hoitaa asian myös kunnolla loppuun asti. Eli minusta olisi aika ihmeellistä, jos kuoleman jälkeen tapahtuisi jotakin kamalaa. Mitä hyötyä siitä olisi? No on kyllä totta, että elämästä muutenkaan ei tunnu olevan mitään varsinaista "hyötyä". Se kai siitä tekeekin niin erikoisen asian. Yritä miettiä mitä kaikkea muuta ihmeellistä maailmassa on kuoleman lisäksi. Hyviä asioita ja kuinka hienoa on, että saat kokea ne juuri NYT. Periaatteessa tärkeäähän on vain tämä hetki, koska tulevasta ei tiedä. (Anteeksi, loppu kuulosti ehkä vähän dramaattiselta. Kuin amerikkalainen elokuva...)
No, yritä jaksaa. Olet fiksu, kun uskallat miettiä syvällisiä asioita jo nuorena, joten etköhän huomaa, ettei kuolemaa ainakaan vielä tarvitse pelätä.
no ajatelkaa nyt, ehkä ihminen vaan sammuu, ei tiedä enää mistään mitään. Ihan niinkuin nukkuessa. Kyllä, absoluuttinen kauhu. ja vielä 2012 :(
maailmassa ei ole mitään järkeä. nauti siis näistä sekunneista, vaikka miten perseeltä se kuullostaakin. Katso kuolemaa suoraa silmiin, näin sanon mä.
Hengellisyys on vastaus minulle näihin ongelmiin. JHVH on olemassa.