Suomalaisen autoilijan profiili

Yleensä olen sitä mieltä, että meitä suomalaisia
ei pitäisi asettaa mitenkään eri asemaan, kuin
muunmaalaisiakaan (vrt. Lenita Airisto:
suooomalainen mies...). Ei meillä ole mitään
häpeilemistä, jos ei liioin kehumistakaan muihin
kansoihin nähden. Autoilu ja autojen suhteen
kuitenkin me suomalaiset olemme vielä hevos- ja
vankkuriaikakaudessa. Kovin moni todella tuntuu
ajattelevan, että ajopelin laatu on
verrannollinen omistajan laatuun. Vielä on meillä
vallalla käsitys, että mies ei ole mies ennenkuin
omistaa hevosen ja rattaat. Toisinaan minusta
tuntuu, että olemme jopa itsepäisen tyhmiä.
Ajatellaanpa vaikka Saarijärven Paavoa: kynsi,
kuokki, viljeli peltoaan ja aina halla kaiken
vei. Fiksumpi tyyppi olisi siirtänyt viljelmänsä
pois yhä tänäkin päivänä alavalta ja hallanaralta
Saarijärveltä. Omalta osaltani voin mainita, että
kävellessäni vaikka nakuna, minulla on parhaimmat
palani matkassa, en niiden kuskaamiseen autoa
tarvitse. Vain jos minun tarvitsee rahdata
mukanani toisarvoista roinaa, tarvitsen autoa.

Kun lippalakki on päässä väärinpäin ja vaatteet
haisevat etäälle mennenille niin kyseessä ei voi
olla muu kuin BMW. Toyotan taas omistavat pojat
joilla on sellaiset haivenet nenän alla. Opelilla
ajvat heput joilla lippalakissa lukee esim.
Helsinki Thunder ja jalassa on kuluneet buutsit.
Volvo kuskit taasen tepastelevat samanlaisissa
kuteissa kuin taksikuskit jne...