Taas on viikonloppu alkanut. Ei ole yksinäisellä velvoitteita juurikaan. Kunhan taas maanantaiksi selviää kouluun. Kapakkaan en mene tänä viikonloppuna. Muutenkin voisi vähentää sellaista turhaa ja rahaa kuluttavaa ajanviettotapaa. Menen yleensä yksin ravintolaan, pakenen sinne yksinäisyyttäni. Kun tulen takaisin kotiin noin klo 2-3 aikaan, ei sekään ole mitenkään mukava tunne. Jotenkin siinä se yksinäisyys lyö vielä voimakkaammin päälle.
Mitähän muuta sitä keksisi, ettei olisi aina niin yksinäinen viikonloppuiltoina? Toisaalta onneksi nyt yksinolo ei ahdista, kuten viime syksynä. Viikonloppuillat kämpillä menee yleensä koneen äärellä. Saatan katsoa jotain elokuvaa tai vuodattaa tänne palstalle. Lähes joka ilta luenkin edes muutaman sivun jostakin kirjasta.
Alkuillasta lähdin kävelylenkille. Oletin olevan liukasta, mutta vähäinen uusi lumi oli tehnyt tienpinnoista pitävän ja karkean. Oli mukava ja raitis ilma kävellä. Koetin välillä juostakin. On yritettävä ohentaa orastavaa pelastusrengasta vyötäröltä. Syön ihan liikaa, koska ruoka maistuu, enkä ehdi kuluttaa tarpeeksi. Olen varannut jääkaappiin porkkanoita, joita yritän nakertaa syömishimoon. Viimeyönäkin heräsin neljän jälkeen ja halutti syödä jotain. No, söin porkkanan ja jatkoin unia. Käyttämäni mirtatsapiini lisää ruokahalua, joten siitäkin olisi syytä päästä eroon. Tarvitsen varmasti jonkin nukahtamislääkkeen sen tilalle. Ehkä joku toinen masennuslääke, joka rauhoittaa, mutta ei lihota. Oon tosi onnellinen, etten enää kärsi unettomuudesta :).
Yleensä kävelen iltalenkin klo 18 - 20.30 välillä. Arki-iltoina on paljon kulkijoita. On lenkkeilijöitä, opiskelijoita jne. Mutta perjantai- ja lauantai-iltoina on tosi hiljaista iltalenkillä. Missähän ihmiset silloin ovat? Sitä minä monesti mietin. Ehkä osa opiskelijoista on mennyt viikonlopuksi vanhempiensa luokse ja pariskunnat tietty ovat lempimässä. Ehkä monella opiskelijalla on seurustelukumppani eri paikkakunnalla, jota tavataan viikonloppuisin. Ehkä tännekin kaupunkiin tulee aina viikonlopuksi lukuisia ihmisiä tapaamaan rakastaan. Ehkä toisaalta moni lähtee täältä toisaalle, vaikka eipä se tietenkään minulle kuulu.
Osaisinkohan seurustella? Sehän vaatii suurta panosta ja työtä. Ei enää voi ajatella vain omaa napaansa, vaan on otettava toinenkin huomioon. Tuskin muistan millaista on tehdä ruokaostoksia naisen kanssa. Marketissa näkyy paljon pariskuntia. Minä olen aina yksin kaupassa tai joskus harvoin kaverin kanssa.
Mitähän ne ihmiset ovat tehneet toisin, kun ovat saaneet rakkauden, eli puolison? Usein mietin, että onko rakkaus jotenkin ansaittava, että sitä saisi omaan elämään? Tästä miettimisestä seuraa usein paha olo. Ajattelen, etten ole ansainnut rakastavaa vaimoa ja avioliittoa. Miehen kuuluu löytää vaimo, jolloin perheen perustaminen onnistuu. Olen viimeaikoina miettinyt, että perheen muodostaminen vaatii melko intiimiä kanssakäymistä. Tulen taas ongelman ytimeen. Saadakseni perheen, minun olisi tavattava mukava nainen. Tunteiden pitäisi olla voimakkaat, niin voimakkaat, että kokisimme rakastumisen. Törmään taas vaikeaan ongelmaan. Kuka nainen hyväksyisi minut ja tuntisi kiintymystä minua kohtaan? Pelkään etten miellytä sopivaa naista. Minulle on kuitenkin sanottu usein, että tietäisinpä vaan millaisena minut nähdään. He ovat siis vihjanneet, että ottajia varmasti olisi jonoksi saakka. Mutta jonoa ei ole. Treffejä ei kalenterista löydy. Siitä rakastelusta vaan tuli tässä mieleen, että olenkohan seksuaalisesti haluttava, vai kenties inhottava? Vaikea sanoa riitänkö tällaisena nykynaisille. Koululla, kaupungilla, kirjastossa yms. paikoissa näen paljon nuoria naisia ja… on ne kauniita ja viehättäviä, yleensä. En tiedä onko minulla juuri minkäänlaisia saumoja vietellä jotain tiettyä naista. Tässä on taustalla varmaan se epävarmuus itsestä ja sitä helposti ajattelee, että aina on komeampia, fiksumpia, älykkäämpiä, varakkaampia miehiä, jotka menevät mennen tullen edelleni.
Huomenna (tai siis nyt) on taas lauantai. On lupa nukkua vaikka iltaan saakka. Jos jaksan nousta edes puolenpäivän aikaan, voisin käydä kaupungilla ja kirjastossa. Ihan vaan vaikkapa huvin vuoksi, ettei aivan mökkihöperöksi viikonloppuna tulisi. Illalla taas ajattelin käydä kävelemässä. Minulla on usein lauantai-iltana tapana kävellä normaalia pidempi lenkki. Siinä menee vähintään puolitoista tuntia ja on ihan jännä reippailla varsin hiljaisilla teillä. Ehkä lauantai-iltaisin ihmiset ovat lenkin aikana jo saunomassa ja muutenkin viettävät lämminhenkistä perheiltaa. Minä sen sijaan olen yksinäinen ja vain kävelen ja mietin syntyjä syviä. Olisihan se hienoa kun kohtaisi kumppanin jo tässä elämässä.
Kiitos kun jaksoit lukea ja tulit jakamaan tätäkin yksinäistä vuodatustani.
Hyvät viikonloput!
-Yleinen vuodattaja-
Mitähän muuta sitä keksisi, ettei olisi aina niin yksinäinen viikonloppuiltoina? Toisaalta onneksi nyt yksinolo ei ahdista, kuten viime syksynä. Viikonloppuillat kämpillä menee yleensä koneen äärellä. Saatan katsoa jotain elokuvaa tai vuodattaa tänne palstalle. Lähes joka ilta luenkin edes muutaman sivun jostakin kirjasta.
Alkuillasta lähdin kävelylenkille. Oletin olevan liukasta, mutta vähäinen uusi lumi oli tehnyt tienpinnoista pitävän ja karkean. Oli mukava ja raitis ilma kävellä. Koetin välillä juostakin. On yritettävä ohentaa orastavaa pelastusrengasta vyötäröltä. Syön ihan liikaa, koska ruoka maistuu, enkä ehdi kuluttaa tarpeeksi. Olen varannut jääkaappiin porkkanoita, joita yritän nakertaa syömishimoon. Viimeyönäkin heräsin neljän jälkeen ja halutti syödä jotain. No, söin porkkanan ja jatkoin unia. Käyttämäni mirtatsapiini lisää ruokahalua, joten siitäkin olisi syytä päästä eroon. Tarvitsen varmasti jonkin nukahtamislääkkeen sen tilalle. Ehkä joku toinen masennuslääke, joka rauhoittaa, mutta ei lihota. Oon tosi onnellinen, etten enää kärsi unettomuudesta :).
Yleensä kävelen iltalenkin klo 18 - 20.30 välillä. Arki-iltoina on paljon kulkijoita. On lenkkeilijöitä, opiskelijoita jne. Mutta perjantai- ja lauantai-iltoina on tosi hiljaista iltalenkillä. Missähän ihmiset silloin ovat? Sitä minä monesti mietin. Ehkä osa opiskelijoista on mennyt viikonlopuksi vanhempiensa luokse ja pariskunnat tietty ovat lempimässä. Ehkä monella opiskelijalla on seurustelukumppani eri paikkakunnalla, jota tavataan viikonloppuisin. Ehkä tännekin kaupunkiin tulee aina viikonlopuksi lukuisia ihmisiä tapaamaan rakastaan. Ehkä toisaalta moni lähtee täältä toisaalle, vaikka eipä se tietenkään minulle kuulu.
Osaisinkohan seurustella? Sehän vaatii suurta panosta ja työtä. Ei enää voi ajatella vain omaa napaansa, vaan on otettava toinenkin huomioon. Tuskin muistan millaista on tehdä ruokaostoksia naisen kanssa. Marketissa näkyy paljon pariskuntia. Minä olen aina yksin kaupassa tai joskus harvoin kaverin kanssa.
Mitähän ne ihmiset ovat tehneet toisin, kun ovat saaneet rakkauden, eli puolison? Usein mietin, että onko rakkaus jotenkin ansaittava, että sitä saisi omaan elämään? Tästä miettimisestä seuraa usein paha olo. Ajattelen, etten ole ansainnut rakastavaa vaimoa ja avioliittoa. Miehen kuuluu löytää vaimo, jolloin perheen perustaminen onnistuu. Olen viimeaikoina miettinyt, että perheen muodostaminen vaatii melko intiimiä kanssakäymistä. Tulen taas ongelman ytimeen. Saadakseni perheen, minun olisi tavattava mukava nainen. Tunteiden pitäisi olla voimakkaat, niin voimakkaat, että kokisimme rakastumisen. Törmään taas vaikeaan ongelmaan. Kuka nainen hyväksyisi minut ja tuntisi kiintymystä minua kohtaan? Pelkään etten miellytä sopivaa naista. Minulle on kuitenkin sanottu usein, että tietäisinpä vaan millaisena minut nähdään. He ovat siis vihjanneet, että ottajia varmasti olisi jonoksi saakka. Mutta jonoa ei ole. Treffejä ei kalenterista löydy. Siitä rakastelusta vaan tuli tässä mieleen, että olenkohan seksuaalisesti haluttava, vai kenties inhottava? Vaikea sanoa riitänkö tällaisena nykynaisille. Koululla, kaupungilla, kirjastossa yms. paikoissa näen paljon nuoria naisia ja… on ne kauniita ja viehättäviä, yleensä. En tiedä onko minulla juuri minkäänlaisia saumoja vietellä jotain tiettyä naista. Tässä on taustalla varmaan se epävarmuus itsestä ja sitä helposti ajattelee, että aina on komeampia, fiksumpia, älykkäämpiä, varakkaampia miehiä, jotka menevät mennen tullen edelleni.
Huomenna (tai siis nyt) on taas lauantai. On lupa nukkua vaikka iltaan saakka. Jos jaksan nousta edes puolenpäivän aikaan, voisin käydä kaupungilla ja kirjastossa. Ihan vaan vaikkapa huvin vuoksi, ettei aivan mökkihöperöksi viikonloppuna tulisi. Illalla taas ajattelin käydä kävelemässä. Minulla on usein lauantai-iltana tapana kävellä normaalia pidempi lenkki. Siinä menee vähintään puolitoista tuntia ja on ihan jännä reippailla varsin hiljaisilla teillä. Ehkä lauantai-iltaisin ihmiset ovat lenkin aikana jo saunomassa ja muutenkin viettävät lämminhenkistä perheiltaa. Minä sen sijaan olen yksinäinen ja vain kävelen ja mietin syntyjä syviä. Olisihan se hienoa kun kohtaisi kumppanin jo tässä elämässä.
Kiitos kun jaksoit lukea ja tulit jakamaan tätäkin yksinäistä vuodatustani.
Hyvät viikonloput!
-Yleinen vuodattaja-
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ihan vaan siihen "pelastusrengasta" koskien, kokeile hirveetä määrää kahvia ja tupakkaa. Resepti hoikkuuteen. Onhan sillä varjopuolensakkin. Mutta no mun maha toimii kuin teflonpannu, mikään ei tartu.
..muutama lantti mammonaa, mielin määrin kahvii ja tupakkaa.
Juu, ei röökiä. En ole koskaan maistanut tupakkaa, edes kapakassa. Mutta kahvia minä juon ja paljon! Siinä on vaan haittana se, että maistuu kermajäätelö kahvin kanssa.. :/. Rasvaa 10-13 prosenttia ja saattaa mennä litra päivässä sitä jäätelöä. Käytin vuoden verran vain täysmaitoa (punainen) kahvissa, mutta nyt palasin takaisin kevytmaitoon (sininen). Sen mirtatsapiinin sanotaan lisäävän ruokahalua. Mulla on usein ennen nukahtamista käsittämätön syömispakko. Ei mitään mieltä ole syödä vaikka ei edes nälätä!
Nyt menee kone kiinni ja siirryn vaaka-asentoon lukemaan kirjaa.
ps. Mahtavaa kun ei ahdista :).
(Vuosi sitten ahdisti lähes joka ilta. Kuitenkin pelottaa, jos se vaikka uusiutuu)
"Mitähän muuta sitä keksisi, ettei olisi aina niin yksinäinen viikonloppuiltoina?"
Nousette harhaisten fantasioidenne yläpuolelle ja päätätte että minä olen mies tässä talossa ja minulle ei kukaan kukkoile. Punnerrat, mietiskelet, luet ja lepäät. Sitten energisenä miehenä törmäät johonkin muijaan ihan vahingossa ja kas olet ukkomies.
"Ehkä osa opiskelijoista on mennyt viikonlopuksi vanhempiensa luokse ja pariskunnat tietty ovat lempimässä."
Otat ehkä turhan pinnallisen otteen elämästä. Mene vanhemmillesi sanomaan että haluaisin parisuhteen, varmasti he ymmärtäisivät, suojelisivat ja tukisivat sinua. Kaivat ja kaivat ja etsit väkisin jotain syvällistä elämääsi.
Se lempiminenhän kestää 2-20 minuuttia. Mitä he sitten tekevät ? Riitelevät tai kyllästyvät toisiinsa.
Sinulla on jokin harhaluulo että nainen on 100% täydellinen jota kohti sinun pitää kuroa kuin kilpauimari kohti loputonta maalia.
Sinä kelpaat naisille. Vain jos kelpaat itsellesi. Sinullahan on hyviä ominaisuuksia; Sukkeluus ja huumori. Etsi naisia jotka pitävät näistä ominaisuuksista.
Sovitaan niin. No, parit viettävät aikaa yhdessä. Osalla sujuu hyvin ja toisilla on hajottavaa riitelyä. (ei kuulu minulle).
Olet edelleen oikeassa. Minä olen suurin arvostelijani. "Sukkeluus". Tarkoittanet sanavalmiutta. Ehkä olen omalla tavallani hassu ja huumorintajuinen, en todellakaan massan mukana kulkija.
kyllähän se on vaikeeta ku on niin kauan ollut yksin niin tuntuu mahdottomalta palata sosiaalikseksi. eli toinen osapuolen pitäis tehdä aloite.
muuten lenkkeilyki on hyvä tapa tutustua, jos tulee vastaan joku muu lenkeeiliä niin kysyt että pystyykö liittymään. itse sanoisin kyllä mutta ihmiset on erilaisia.
olen huomannu että mitä enemmän tulee yksinäiseksi niin sitä syö enemmän. siittä syntyy loppumaton kierre
sitä syö pahaan oloon ->paha olo tulee kun syö.
tänään iltavuoro 10:neen siittä pari pyörähdystä kaupungissa abceen kautta kotiin mässäileen sipsiä limsaa.. armeijan jälkeen alkaa kunto heikentyä.. pakko keksiä jotain..
Moi! Olen syönyt mirtatsapiinin varhaisempaa versiota eli mianseriinia. Kyllä se lisäsi ruokahalua! Ja poisti masennusta! Onkohan se niin, että kun tulee hyvä olo, ruoka maistuu? Nauti nyt olostasi äläkä mieti lääkkeen vaihtoa, eikös mirtatsapiini ole masennuslääke parhaasta päästä? Ei pahemmin haittavaikutuksia. Kaikissa lääkkeissä on jotain, tässä ei paljoa. Porkkanat syömishimoon kuulostaa järkevältä!
Luepas uudelleen kirjoituksesi ja huomaat, että se on hiukan korni. En sano tätä ilkeilläkseni vaan ollakseni rehellinen.
Nainen ja parisuhdeko korjaisi elämäsi? Sitten kun olet löytänyt naisesi, elämä hymyilee ja olet onnellinen. Noinko vain? Kerronpa sinulle, mitä se olisi sitten sen ihanuuksien naisen kanssa. Sitten vatvoisit päivät pääskytysten sellaisia asioita kuin rakastaako hän sinua, rakastaako "oikealla" tavalla, rakastatko sinä häntä, rakastatko "oikealla" tavalla, onko hänellä ehkä joku toinen (konkreettisesti tai ajatuksissaan), pystytkö täyttämään hänen tarpeensa, seksuaaliset ja älylliset jne. jne.
No, jotenkin sumplisit itsesi tämän naisen kanssa vaikkapa avioliittoon. Sitten alkaisi sen vatvominen, haluaako hän lapsia, milloin hän haluaa lapsia ja saatteko lapsia. Voihan sinussa olla jotain vikaa lisääntymismielessä tai sitten naisellasi on jokun mätäkohtu tai vastaavaa (kuten minulla). Sitten olette jo kriisissä suhteessanne ja vatvotte vaihteeksi sitä, mennäkö hedelmöityshoitoihin vaiko eikö mennä jne. jne.
Tällä koitan sanoa, että arvostaisit nyt edes hiukan sitä elämääsi tuollaisenakin kuin mitä se nyt on. Lopeta se kiiltokuvien maalailu noista lemmiskelevistä ja lepertelevistä pareista. En kiistä sitä, etteikö turvallinen puoliso ja suhde olisi tärkeä. Mutta suhteellisuudentajua mukaan.
On totta, että minun tulee ensin oppia tulemaan toimeen itseni kanssa. Minulla on taipumusta verrata itseäni pareihin ja ajatella itseäni jotenkin epäonnistuneeksi yksineläjäksi. Ehkä kaikki ei olekaan sitä, miltä ne näyttää. Ehkä opettelemalla hyväksymään itseni ja yksinäisyyteni, voisin vaikuttaa tyytyväiseltä mieheltä. Mutta minkäs teet, kun mies kaipaa naista jne...
Elämäntapa muuttuu aikalailla heti kun ei enää pysty nyhjöttämään kotona netin tai tv:n äärellä.
Eli tulee lähdettyä mm. kavereiden kämpille hengailemaan, ja baareihin ja bileisiin ym. Kaikenlaista muuta paitsi kotona yksin nyhjötystä.