Pahinta ja parasta synnytyksessä?

Synnytyksessä kivuliainta oli ehdottomasti ne hetket, jolloin vauva tuli oikeasti ulos. Supistukset olivat toki kivuliaita, mutta epiduraali vei kipuaistimukset kyllä hyvin tiehensä. Parasta oli saada vauva vatsan päälle ihmettelemään maailmaa.

Parasta ilokaasu ja miehen tuki ja tietysti vauvan saaminen syliin. Pahinta oli huonosti vaikuttavat kipulääkkeet ja kamala synnytysasento. Helpointa oli ponnistaminen, koska siinä sen tuloksen sai itse kokea.

Pahinta oli KOKO synnytys, itsellä oli todella pitkä ja kivulias synnytys ( 23h), synnytyskanavan aukeaminen kesti tolkuttoman kauan, supistukset olivat älyttömän kivuliaita, ilokaasu ei auttanut, epiduraali auttoi max 2 h/ kerta ( sain sitä 3 kertaa). Itse ponnistusvaihe kesti 1 h 20 min ja olin aivan finaalissa, vauva autettiin imukupeilla maailmaan. Ja lisää kipua tiesi kun kohtua vielä paineltiin:(

Parasta oli kun se OLI OHI ja vauva maailmassa mahan päällä ja omalle miehelleni olenkin sanonut että ilman hänen tukeaan olisin kuollut sinne synnytyssaliin, tai ainakin siltä tuntui.

pahinta oli avausvaihe, kun supistukset alkoivat koventua ja tuntua kunnolla. Ja neulakammoisena epiduraalin laitto pelko ennen em. tilannetta, mutta se ei kuitenkaan ollut niin paha kuin pelkäsin.
Parasta puudutuksen helpottava olo, auttoi niin hyvin, että vasta parilla viimeisellä ponnistuksella tuntui pientä kipua. Mutta se lapsen rinnalle saanti oli kaikkein parasta. Kaiken kaikkiaan homma kesti 5h 50 min ja ponnistus 26min.

...töykeät hoitajat...
...minulla yli kymmenen synnytystä, en ole koskaan saanut kivunlievitystä, mutta mitään kauhuntunnetta ei itse synnytyksistä ole jäänyt
...taivaallinen olo, kun vauva vieressä tuhisemassa...huoh... :)

Mulla lähes kivuton ja nopea synnytys, supistuksetkin kivuttomat - vain paineen tunne alalantiossa lisääntyi. Eli omasta puolesta ei mitään pahaa koko hommassa, pahinta oli kun vauvan sydänäänet laski loppuvaiheessa. Mutta ei sitäkään kamalasti pelästynyt kun oli ammattitaitoista väkeä tilannetta hoitamassa!

Ihaninta lopputulos!

Pahinta yli 20h suopistushelvetti kun ei tajuttu tarkistaa kunnolla miksei tapahdu tarpeeksi. Parasta
epiduraali ja viimein sektiopäätös 27h helvetin jälkeen. Kaikkein paras koettelemuksestaan hienosti selvinnyt vauva.

viimeiset ponnistukset ku pää näkyi ja kätilö kaiveli vielä auttaakseen viimeiset supistukset helvettiä, mutta luomulla mentiin! Parasta yllättäin se kun sain lapsen rintaa vasten ja se tuska oli ohi:)

Pahinta oli supistuskivun huipuissa (loppuvaiheessa) kun palleani kramppasi enkä saanut hengitettyä; siitä jäi traumakin vaivaksi. Unohtuu varmaankin pian...?
Parasta oli tietysti se, kun kivunlievitystä saatuani ponnistin vauvan 2min:ssa maailmaan, se ensi parkaisu ja rinnan päälle saaminen..muutuin koko eukko ihan uudeksi ihmiseksi sillä hetkellä :)

Pahinta synnytyksessä oli se avautumisvaihe ja ponnistusvaihe. Avautumisvaihe kesti kauan ja epiduraalin sain vasta monen tunnin(ainakin siltä tuntui)jälkeen. Ilokaasu auttoi hieman avautumisvaiheessa, mutta ponnistaessahan sitä ei saanut käyttää. Parasta oli ensi kosketus vauvaan heti synnyttyä sekä ensimmäinen imetys. Myös koko sairaalassaoloaika synnytyksen jälkeen oli ihanaa aikaa:).

Pahinta synnytyksessä oli ponnistusvaihe, varsinkin silloin kun olkapäät tuli ulos sekä repeämien ompelu. Kumpikin sattui ihan mielettömästi! Parasta oli nähdä vauva ja se, että synnytyksen jälkeen oli ihan mielettömän hyvä ja reipas fiilis! Olisin luullut, että ns. maratonin jälkeen olisi ihan loppu, mutta ei. Ja tietysti se vauvan ihmettely. Tsemppiä vaan kaikille synnyttäjille! Hieno tapahtuma! Kivusta huolimatta mieluummin synnytän kuin menen hammaslääkäriin! ;)

pahinta on se avautumis vaiheen viimeiset sentit kun tuntuu että henkilähtee ja seuraavana en tiedä kumpi pahempi ponnistus vaiheen pää osuus onneksi se on yleensä nopea vaihe.paras vaihe ehdottomasti on se palkinto kun saa vauvan rinnalle se tunne on voittamaton siihen unohtuu synnytys karmeus saman tien.synnytykset ovat kaikilla ein laisia kestämme kipuakin eritavoin .yhdessä synnytyksessä oli ehdottomasti pahin vaihe repeämien paikkuu kun eivät puuduttaneet tai ainakaan ei puutunut pidin sitä pahempana kuin itse avautumis ja ponnistus vaiheet.toivottavasti kätilöt muistavat puuduttaa ennen tikkausta ettei jää kraumja....