Sanon jo ensi alkuun, että tämä ei sitten todellakaan ole mikään pilakirjoitus, vaikka siltä saattaa hyvinkin vaikuttaa. Kysymys on minua kovin häiritsevästä ja pelottavastakin asiasta, josta en pysty puhumaan yhdellekään ihmiselle. Ajatuskin saa aikaan voimakkaita häpeän tuntemuksia.
Minulla on siis sekä emetofobia että emetofilia - toisin sanoen oksennuspelko ja oksennusfetissi vai millähän tavalla tuo jälkimmäinen pitäisi suomentaa. Olen kuullut ihmisistä, joilla on jompikumpi, mutta en tiedä, onko olemassa muita, joilla on kumpikin. Siis minun lisäkseni.
Pelkään kauheasti oksentamista ja jos on tautia liikkeellä, lukittaudun mieluiten neljän seinän sisään. Jos vaikka vain näen tai kuulen jonkun oksentavan, menen täysin paniikkiin ja jos minulla on hiemankin maha kipeänä, pelkään hirveästi, että oksennan. Tämä on yleisempää kuin usein ajatellaan.
Mutta sitten toisekseen, kiihotun kauheasti ajatellessani itseni tai jonkun toisen oksentavan. Käytän näitä ajatuksia masturboidessani, jotta kiihottuisin ja usein ne toimivat jopa seksiin liittyviä ajatuksia paremmin. Löysin aika vasta emetofiliaan liittyvät englanninkieliset nettisivut ja luen niitä samalla, kun masturboin. Olenko täysin pervo tai sairas? Kun olen saanut orgasmin, minua useimmiten alkaa taas ällöttää ja inhottaa ajatuskin oksentamisesta. Pelkään sitä niin hirveästi.
Mitä ihmettä voisin tehdä päästäkseni eroon näistä molemmista? Tavallaan tuo filia tuntuu toisinaan (eli masturboidessa) ihan mukavaltakin, mutta ajatuksenahan se on täysin sairas. Mihinkään lääkärille en varmasti kehtaa mennä.
Onko kohtalotovereita? Kaikenlaiset neuvot ja ajatukset ovat tervetulleita, mutta korostan todella sitä, että tämä ei ole pilaa.
Minulla on siis sekä emetofobia että emetofilia - toisin sanoen oksennuspelko ja oksennusfetissi vai millähän tavalla tuo jälkimmäinen pitäisi suomentaa. Olen kuullut ihmisistä, joilla on jompikumpi, mutta en tiedä, onko olemassa muita, joilla on kumpikin. Siis minun lisäkseni.
Pelkään kauheasti oksentamista ja jos on tautia liikkeellä, lukittaudun mieluiten neljän seinän sisään. Jos vaikka vain näen tai kuulen jonkun oksentavan, menen täysin paniikkiin ja jos minulla on hiemankin maha kipeänä, pelkään hirveästi, että oksennan. Tämä on yleisempää kuin usein ajatellaan.
Mutta sitten toisekseen, kiihotun kauheasti ajatellessani itseni tai jonkun toisen oksentavan. Käytän näitä ajatuksia masturboidessani, jotta kiihottuisin ja usein ne toimivat jopa seksiin liittyviä ajatuksia paremmin. Löysin aika vasta emetofiliaan liittyvät englanninkieliset nettisivut ja luen niitä samalla, kun masturboin. Olenko täysin pervo tai sairas? Kun olen saanut orgasmin, minua useimmiten alkaa taas ällöttää ja inhottaa ajatuskin oksentamisesta. Pelkään sitä niin hirveästi.
Mitä ihmettä voisin tehdä päästäkseni eroon näistä molemmista? Tavallaan tuo filia tuntuu toisinaan (eli masturboidessa) ihan mukavaltakin, mutta ajatuksenahan se on täysin sairas. Mihinkään lääkärille en varmasti kehtaa mennä.
Onko kohtalotovereita? Kaikenlaiset neuvot ja ajatukset ovat tervetulleita, mutta korostan todella sitä, että tämä ei ole pilaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Emetofiliasta en osaa sanoa mitään, mutta käypä lukemassa Hyvinvointi-palstan Terveys-sivulta (viides sivu, melko ylhäällä) nimim. Pelkuritytön teksti oksennuspelosta.
että emetofetissistä en tiedä mitään
Tuosta filiasta en tiedä, mutta minäkin ilmeisesti poden emetofobiaa.
Alan voimaan äärimmäisen pahoin, jos kuulen/näen/tiedän jonkun oksentavan. Joskus luulen myös pyörtyväni. Ja itse oksentamista pelkään hirveästi myöskin, jos mahatauti (tai jokin muuta sellainen) iskee, istun/makaan yleensä päivät pitkät wc:n lattialla täristen..
Tästä ei sinulle varmaankaan ollut apua, mutta kerroinpahan vain omat tuntemukseni.
Itselläni on oksennuskammo.
Kammoan kaikkea siihen liittyvää. Jos joku oksentaa, menen täysin paniikkiin tai aivan shokkitilaan. Tärisen, vapisen, sydän hakkaa, minuun iskee kauhea pakokauhu, pyörryttää, huimaa jne. Sama toistuu, jos näen oksennusta (esim. maassa), kuulen jonkun oksentavan, luulen jonkun oksentaneen (vaikka oikeasti ei edes olisi), jos joku vain sanoo, että on huono olo ja oksettaa jne.
Pelkään myös omaa oksentamistani, mutta enemmän muiden nähden kuin yksin kotona. Jos minulla on huono olo, ei tule kuulonkaan, että poistuisin kotoani, koska saatan oksentaa. Onneksi osaan nykyään erottaa huonon olon, joka johtuu pelosta yms. syistä (eli ei johda oksentamiseen) ja huonon olon, jolloin saattaa olla tosi kyseessä (en kuitenkaan ole oksentanut noin 6-7 vuoteen), toisistaan.
Minulla on valtava lista asioista, joita en voi tehdä, koska se tuo mieleen oman oksentamisen tai jonkun muun oksentamisen. Nämä asiat ovat esimerkiksi tiettyjä ruokia, muita syötäviä, paikkoja ja kellonaikoja. Niitä on niin plajon, etten voi alkaa luettelemaan niitä tässä. Joidenkin näiden asioiden välttämisestä ei ole suurempia haittoja minulle, esim. elämäni ei ole niin kauheaa sen takia, etten voi vuokrata hiihtolomalla videoita videovuokraamosta sen takia, koska siskoni sairastui oksennustautiin samaan aikaan noin 6-8 vuotta sitten tai en voi nukkua selälläni, koska se johtaisi oksennustautiin, koska siskonikin huono olo paheni, kun hän 6-8 vuotta sitten oksennustautisena nukkui niin.
Matkustaminen on pahin pelkoni tämän takia. Oman perheen kanssa voin matkustaa, mutta silti pelkään koko ajan. Luokkaretket, bussimatkat yms. eivät tule kysymykseenkään.
En voi mennä samaan vessaan sellaisen kanssa, joka on oksentanut sinne. Esim. noin parisen kuukautta sitten luulin, että joku oli oksentanut meidän vessaan (ei ollut oikeasti), koska sieltä kuului yöllä jotain yskimistä tms. Sitten minun piti myös itse käydä vessassa, mutta jestas, miten tuskaa se oli. Seisoin vessan oven edessä ja melkein itkin, kun ahdisti niin kauheasti. ajattelin, etten yksinkertaisesti voi mennä sinne. Lopulta päädyin ratkaisuun, että teen itselleni hengityssuojan (pyyhe nenän/suun eteen)ja pistin kumihanskat käteen. Lopulta uskalsin mennä vessaan hengityssuojaimen ja kumihanskojen kanssa. Onneksi muut olivat nukkumassa, eivätkä nähneet minua.
Kerran samassa luokkahuoneessa takanani istuva tyyppi sanoi kaverilleen, että hänellä on huono olo. Sinä samana hetkenä menin aivan paniikkiin. joka kerta, kun takaani kuului liikehdintää, yskimistä, muuta ääntä, menin yhä enemmän sekaisin kauhusta ja melkein olin valmis juoksemaan luokasta ulos. Mutta kuten minulle aina käy kauhun vallassa, en uskaltanut liikahtaakaan.
Luokassa toisen valittaessa huonoa oloa alan aina mielessäni arvioimaan, että kuinka laajalle alueelle oksennusta roiskuu. Mielessäni on kauhukuva, miten sitä roiskuu koko huoneen täydeltä ja tämä kauhukuva ei ainakaan helpota oloani. Pyörryn kauhusta, jos päälleni tulee edes vähän oksennusta.
Jos minulle tulee huono olo julkisella paikalla (esim. koulu), niin saan myös muita kamalia oireita, kuten huimausta, pyörrytystä, tärinää, vapinaa, sydämen hakkausta. Melkein itken, kun odotan kauhulla, milloin oksennus tulee.
Tämä vaiva on ollut minulla jo alle kouluikäisestä lapsesta saakka, mutta se o vain pahentunut iän myötä.
Enkä tässä kirjoituksessa edes kertonut kaikkia juttuja vaan pienen osan vain.
Hyvin tutulta kuulostaa tuo kertomuksesi.
Minäkin olen käyttänyt kotona hengityssuojaa (semmoinen harso) ja kumihansikkaita siskoni ollessa oksennustaudissa kolmisen vuotta sitten. Kun halusin katsoa televisiota, käänsin sen ympäri ja menin mahdollisimman kauas sohvasta, jolla veljeni oli istunut. En uskaltanut tehdä mitään ilman kumihansikkaita ja pysyttelin huoneessani mahdollisimman paljon. Onneksi meillä on kaksi vessaa, joista välttelin sitä oksennusvessana käytettävää.
Olen alkanut jossain määrin pelätä myös tablettien nielemistä ja nielemistä yleensäkin, sillä pienempänä olen pari kertaa meinannut tosissaan tukehtua (toisen kerran järviveteen ja toisen kerran tablettiin) ja lopulta oksentanut. Kauheaa, jos julkisella paikalla vetäisin jotain henkeen ja kävisi näin! En muutenkaan halua oksentaa enkä ole oksentanut viiteen vuoteen. Silloin sain ruokamyrkytyksen ulkomailla eikä ole kyllä mansikkapirtelö maistunut sen jälkeen, vaikken ole edes varma, johtuiko se siitä pirtelöstä.
Saatan suorastaan suuttua samalla kun menen paniikkiin, jos joku alkaa oksentaa esim. bussissa tai sanoo voivansa pahoin. Olin kerran kauhusta kankeana, kun vastapäätä bussissa istuvalle pojalle tuli huono olo. Samainen poika oksensi kerran koulumatkalla bussiin ja olin pyörtyä siihen paikkaan, kun haistoin oksennuksen. Onneksi sentään istuin toisessa päässä bussia, vaikka yleensä menen itsekin taakse istumaan! Lopun matkaa hengittelin mahdollisimman hitaasti kaulaliinani lävitse.
Kerran eräällä retkellä yksi poika meni kämpän rappusille yöllä ja oksensi siitä kaiteen yli maahan. En itse vielä nukkunut, vaan makasin juuri hänen kulkureitillään, kun hän meni ulos ja tuli sisään! Kauhistuin, että hänhän voi tullessaan sisään vaikka oksentaa päälleni tai koskea minuun! Onneksi poika jäi ulos joksikin aikaa. Sillä välin sieppasin välittömästi makuualustani ja -pussini ja juoksin kauhuissani pihasaunaan nukkumaan.
Tämä oksennusfobia taitaa olla aika yleistäkin. Siitä vain ei tosiaan puhuta kovin paljoa ja varmasti monet kokevat asian hyvin häpeälliseksi kuten itsekin. En voisi kuvitellakaan kertovani kenellekään tutulle pelkääväni oksentamista. Ja tuo filia nyt on vielä hankalampi ja nolompi juttu. Ne "kauhukuvat", joista kerroit ja joita itsekin luon mielessäni, tosiaan saavat minut myös kiihottumaan, vaikka oksettavia ovatkin muuten ja todellisuudessa menisin niissä tilanteissa tolaltani.
Lisäksi minulla on muitakin mielenterveyden ongelmia, jotka eivät ainakaan paranna asiaa.
Minttu, osaatko muuten yhtään sanoa, mistä tämä meidän oksennuskammomme (ja kenties myös tuo ällöttävä filiani) voisi johtua? Onko sinulla itselläsi huonoja kokemuksia siitä, kun itse oksennat/joku toinen oksentaa lähelläsi? Kertomuksesi kuulosti aika piinaavalta, tiedän tarkalleen, miten paljon se haittaa normaalia elämää. Jaksamista sinulle. Oletko muuten ajatellut koskaan hakea apua tuohon, olisiko se ylivoimaista?
Heips, muuten sama mulla, paitsi oman perheen kanssa AUTOLLA, LINJA-AUTOLLA tai muulla sellaisella matkustaminenkaan ei tule kuuloonkaan! Mutta, mietippä tätä: Mä oon 13w tyttö, kuudes luokka asun maalla ensi syksynä yläasteelle. Siinä samalla, kun koulu vaihtuu 60 oppilaan kyläkoulusta n. 100-500 kouluun. Jännitän koulua, siis kuvittele, niin iso, ja sitten vielä 10- 20 minuutin linja-automatka möykkyistä ja mutkikasta tietä... Siinä vasta hauska homma, itkin tänäänkin, että eikö äiti voi ajaa minua sinne joka päivä, ei vain voi!
Kammoan 100% yleisiä vessoja, jos siellä on tauteja ym, mutta pakottaudun menemään!!
Hirvittävin asia oli se, kun menimme 4 tunnin lentokone matkaa rhodokselle, muuten kiva matka, mutta meidän takana oleva tyttö oksensi ensimmäisen tunnin kuluttua. Onneksi se johtui vain yskästä, mutta se haju. Sen 3 tuntia sainkin haistella omaa hanskaani, en uskaltanut liikkua ym.
JOs minulla tulee autossa huono olo, alan: täristä, itkeä, hengittää kiihtyneesti, jauhaa "minä kuolen" ym., sydän hakkaa... ja monta muuta kamalaa, ravaan hermostuneesti ympäriinsä jauhaen: "nyt se oksennus tulee" vaikkei tulekkaan, tuskaa lisää se, että itkusta tullut räkä pahentaa vielä oloa.
Nukkumisessa auttaa se, että nuku kyljelleen, se rauhoittaa vatsaa. Syö ja juo paljon gefilus tuotteita, en ole varma, kirjoitetaanko se noin, mutta ne lisäävät vastustuskykyä. Pese käsiä, ja rauhoitu. Mieti aina: Miksi oksentaisit? ja Onko se toden näköistä?? käy KAIKKI syyt läpi, MIKSI oksentaisit?!
En keksi mitään neuvoa, muuta kuin, että et ole yksin, et kärsi siitä yksin! On monia tapauksia, pahempiakin! Pärjäile..
Olen pelännyt kaikkea oksennukseen liittyvääkin lapsesta asti.En ole keksinyt mistä se voisi johtua. Suutun myös kissoilleni ja koiralleni jos ne oksentavat. Joskus meinasin hypätä liikkeellä olevasta autosta kun kaverini vieressäni takapenkillä sanoi voivansa pahoin. En myöskään lähtenyt ilmaisristeilylle koska laivalla sitä oksennusta vasta onkin. Nytkin rupesi kuvottamaan kun ajattelenkin koko asiaa. Näen myös painajaisia kuinka olen ahtaassa hississä ja joku oksentaa päälleni enkä pääse pois. Jos ystäväni sairastuu oksennustautiin en tapaa häntä vähintään viikkoon ettei varmasti tartu. Jos puolisoni sairastuisi en tiedä moneksiko päiväksi lähtisin kotoota pöpöä karkuun. On myös viikkoja jolloin en muista asiaa mutta syksyt ja keväät on pahimpia kun on vatsataudit liikkeellä. Kerran kun kaverini oli meillä kylässä ja valitti huonoa oloaan, käskin sen lähteä kotiin samantien. Itselläni pahoinvointia tulee vaan pyörimisestä. Matkustelu ei onneksi ole niin paha ettenkö lähtisi ollenkaan. Nolasin itseni totaalisesti eräillä synttäreillä kun humalassa oleva vieras oksensi olohuoneeseen ja sain kauhean kohtauksen juoksin keittiön nurkkaan ja itkin ja tärisin kuvotuksesta varmaan tunnin,en päässyt asunnosta ulos koska olisin joutunut mennä oksennusolohuoneen läpi. Tässä vasta osa tapahtuneista. Yrittäkäämme pärjäillä kanssasisaret ja -veljet :)