Vasemmisto-oppositio näyttää olevan kovasti peloissaan sen suhteen, että hallitus alkaa säätää työmarkkinoiden pelinsäännöt selkiyttäviä lakeja.
Pelko on ymmärrettävää konservatiiviselta ay-vasemmistolta, joka haluaa säilyttää mahdollisimman suuren vapauden avainryhmien laittomiin kiristystoimiin työriitojen ratkaisussa.
Nyt olisi paikallaan, että keskusta ryhtyisi ajamaan läpi työreforminsa keskeisiä periaatteita. Ensimmäisenä olisi otettava tarkasteluun laittomien työtaistelujen nopea lopettaminen lainsäädännöllä.
Tämä edellyttäisi työtuomioistuinta koskevan lainsäädännön tarkistamista ja laittomien työtaistelujen sakkorangaistusten koventamista. Ensimmäinen sakko voisi olla vain jonkn verran korkeampi kuin nykyiset sakot, mutta jos laittomuutta jatketaan, olisi säädettävä sakon kymmenkertaistuminen pelotteeksi siihen, ettei laittomuuksia kovin herkästi jatkettaisi.
Ellei tämäkään auta, niin laittomuuksiin yllyttävien ammattiliittojen johto tulisi määrätä henkilökohtaisiin rangaistuksiin. Viimeisenä perälautana laittomuuksien nopealle lopettamiselle tulisi olla täysi vahingonkorvausvastuu laittoman työtaistelun aiheuttamista vahingoista.
Laillisiin työtaisteluihin ei tietenkään tarvitse puuttua. Tästä syystä edellämainitun ei tulisikaan koskea työtuomioistuimen ensimmäistä ratkaisua, koska se saatetaan usein tarvita epäselvän tilanteen ennakkopäätökseksi.
Nythän niin kävi Tehyn kohdalla, kun virkasopimusten npiiriin kuuluvien hooitajien joukkoirtisanoutuminen tulkittiin laittomaksi, mistä seurasi, että Tehy välittömästi perui ne, koska työtuomioistuin tuomitsi ne lain vastaisiksi.
Lainsäädännöllä rulisi myös varmistaa, että lakkorajoista on sovittava ennen kuin lakko on laillinen.
Myös pakkosovittelua on syytä harkita, ettei joku itsepäinen lakkokenraali pääse liian pitkään aiheuttamaan haittaa koko kansalle ja kansantaloudelle, niin kuin mm. AKT ja paperiliitto vat usein tehneet.
Myös hallitusta ka lainsäädäntöä vastaan kohdistetut poliittiset lakot olisi tehtävä pääsääntöisesti laittomiksi, koska lakko on kansalaisten perusoikeuksissa vaqin työtaisteluase, jonka tulee kohdistua työnantajaan sekä työehtojen ja palkan parantamiseen, ei hallituksen eikä eduskunnan toimintaan.
Hallituspuolueilla on selvä enemmistö hallituksessa. Yllä mainitun laisäädännön tueksi asettuisi varmaan myös kd. Niinpä lakiestusten valmistelu kannattaisi panna kiireesti alulle, koska se saattaisi hyvinkin vaikuttaa siihen, että vielä avoimet työriidat sovitaan asiallisemmassa hengessä, ettei lain valmisteluun tulisi tarpeettoman tiukkoja piirteitä.
Pelko on ymmärrettävää konservatiiviselta ay-vasemmistolta, joka haluaa säilyttää mahdollisimman suuren vapauden avainryhmien laittomiin kiristystoimiin työriitojen ratkaisussa.
Nyt olisi paikallaan, että keskusta ryhtyisi ajamaan läpi työreforminsa keskeisiä periaatteita. Ensimmäisenä olisi otettava tarkasteluun laittomien työtaistelujen nopea lopettaminen lainsäädännöllä.
Tämä edellyttäisi työtuomioistuinta koskevan lainsäädännön tarkistamista ja laittomien työtaistelujen sakkorangaistusten koventamista. Ensimmäinen sakko voisi olla vain jonkn verran korkeampi kuin nykyiset sakot, mutta jos laittomuutta jatketaan, olisi säädettävä sakon kymmenkertaistuminen pelotteeksi siihen, ettei laittomuuksia kovin herkästi jatkettaisi.
Ellei tämäkään auta, niin laittomuuksiin yllyttävien ammattiliittojen johto tulisi määrätä henkilökohtaisiin rangaistuksiin. Viimeisenä perälautana laittomuuksien nopealle lopettamiselle tulisi olla täysi vahingonkorvausvastuu laittoman työtaistelun aiheuttamista vahingoista.
Laillisiin työtaisteluihin ei tietenkään tarvitse puuttua. Tästä syystä edellämainitun ei tulisikaan koskea työtuomioistuimen ensimmäistä ratkaisua, koska se saatetaan usein tarvita epäselvän tilanteen ennakkopäätökseksi.
Nythän niin kävi Tehyn kohdalla, kun virkasopimusten npiiriin kuuluvien hooitajien joukkoirtisanoutuminen tulkittiin laittomaksi, mistä seurasi, että Tehy välittömästi perui ne, koska työtuomioistuin tuomitsi ne lain vastaisiksi.
Lainsäädännöllä rulisi myös varmistaa, että lakkorajoista on sovittava ennen kuin lakko on laillinen.
Myös pakkosovittelua on syytä harkita, ettei joku itsepäinen lakkokenraali pääse liian pitkään aiheuttamaan haittaa koko kansalle ja kansantaloudelle, niin kuin mm. AKT ja paperiliitto vat usein tehneet.
Myös hallitusta ka lainsäädäntöä vastaan kohdistetut poliittiset lakot olisi tehtävä pääsääntöisesti laittomiksi, koska lakko on kansalaisten perusoikeuksissa vaqin työtaisteluase, jonka tulee kohdistua työnantajaan sekä työehtojen ja palkan parantamiseen, ei hallituksen eikä eduskunnan toimintaan.
Hallituspuolueilla on selvä enemmistö hallituksessa. Yllä mainitun laisäädännön tueksi asettuisi varmaan myös kd. Niinpä lakiestusten valmistelu kannattaisi panna kiireesti alulle, koska se saattaisi hyvinkin vaikuttaa siihen, että vielä avoimet työriidat sovitaan asiallisemmassa hengessä, ettei lain valmisteluun tulisi tarpeettoman tiukkoja piirteitä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja pinennetään palkkoja se on sitä mitä nämä pellet haluaa orjatyövoimaa!!!
Jokaisella kansalaisella olkoon oikeus ammatilliseen järjestäytymiseen sekä työehtojensa ja palkkansa parantamiseen, mutta vain laillisin keinoin.
Laillisuus on turvattava laittomuudet estämällä.
Mistään sen enemmästä ei tietenkään ole kyse.
"Lainsäädännöllä rulisi myös varmistaa, että lakkorajoista on sovittava ennen kuin lakko on laillinen."
Tuo taitaisi olla melkoinen ase työnantajille kun ei tarvitsisi kun laittaa niin kovat vaatimukset suojatyölle että niitä ei työntekijät voi hyväksyä ja silloin ei käytännössä voisi lakkoon mennä kun laittomasti. Työnantaja voisi osoittaa sormella kenellä on lakko-oikeus je kenellä sitten ei.
Olen ymmärtänyt ay-väen viimeaikaisista puheista, etenkin Ihalaisen uutisoiduista kommenteista, että lakkorajoista sopiminen on ollut tähän saakka maan tapa, jos lakkovaroitus jätetään.
Tehyn työtaistelu teki poikkeuksen säännöstä, kun kaikki Tehyn aiemmat lakot on murrettu juuri siksi, että suojatyövelvoitteella on pyöritetty saraaloita ja terveysasemia niin kauan, että lakkolaisten taisteutahto on saatu murretuksi.
Ajattelin avauksessa vain sitä, että lakisääteisesti voitaiai määritellä, että lakkorajoista pitää yhdessä sopia, ennen kuin lakko muuttuu lailliseksi.
Asiassa on varmaan vaikeuksia, joita maallikkona en osaa ottaa huomioon, mutta tällä päästäisi siihen, ettei lakolla ole mahdollista aiheuttaa vahinkoa muuta kuin työnantajalle.
Ajatellaanpa vaikka jotain tietoliikenteen avainryhmää, joka lakollaan sulkisi vaikkapa sairaaloiden potilastietokantojen käytön, mistä seuraisi välittömästi suuria katastrofeja, vaikka sairaalat eivät ole noiden tietoliikenneammattilaisten työnatajia.
Paljon yksityiskohtia tässä varmasti tulisi mietittäväksi, jos tuollaista lainsäädäntöä harkittaisi, mutta miettiä ne minusta pitäisi, jos halutaan, että lakolla aiheutetaan haittaa ainoastaan niille yrityksille, jotka päättävät työtaistelun kohteena olevista eduista ja palkoista.
Sitä ei minusta saisi ainakaan suoralta kädeltä hyväksyä, että lakoilla tuotetaan eniten haittaa sellaisille toimialoille ja yrityksille, jotka eivät istu työriidan neuvottelupöydässä, vaan ovat täysin ulkopuolisia kärsijöitä.
itse työnantaja taikka sitten maatalouden työläinen. Kuulostaa nimittäin siltä että itseäsi haittaa suuresti jos työläisillä on oikeus lakkoiluun. Luojan kiitos työläisiä on silti enemmistö vielä tässä maassakin, joten tuskin lakkoja voidaan ruveta kieltämään.
Haluaako hallitus ehkä sittenkin yleislakon, voipi olla että sellainenkin voidaan vielä nähdä tämän hallituksen aikakaudella, en ihmettelisi yhtään.
Semmonen tavallinen kokoomuslainen tuo kirjoittaja on. Vissiin eläkkeellä. Minä lähden talkkarin hommiin, siksi tämä aika.
Kannatan lakko-oikeutta ja sen rajoittamattomuutta niissä puitteissa, kun lakko kohdistuu vain siihen osapuoleen, jolla on valta päättää lakkoilevien työntekijöisen työeduista ja palkoista.
Siis kannatan, että paperityöntekijär marssivat lakkoon parempien palkkojensa puolesta ja sanomalehdet lakkaavat ilmestymästä, kun paperi loppuu.
Sitä en kuitenkaan kannata, että tietoliikenneala lakkoilisi esim. sulkemalla kaikki laajakaistayhteydet, jolloin mm. sairaaloiden potilastietokantojen käyttö sairaanhoidossa kävisi mahdottomaksi.
Lakon tulee kohdistua siihen päättäjään, joka päättää lakkoilevien työntekijöiden vaatimuksiin suostumisesta, ei muihin.
Kun paperi loppuu paperitehtaasta ja paperin myyntitulot loppuvat, niin paperitehdas kyllä alkaa neuvotella.
Sairaalat eivät sen sijaan istu tietoliikennealan sopimuspöydässä, joten niihin kohdistuva laajakaistan sulkeminen ei minusta ole enää muuta kuin erittäin raakaa kiristystä sillä, että lakon pahin haittavaikutus kohdistetaan kokonaan muualle kuin neuvottelupöydässä istuvaan työnantajaan.
Nämä ovat esimerkkejä siitä, että lakkorajoista olisi sovittava.
Ensisijassa niistä tietenkin sopivat järjestöt keskenään, mutta ellei järjestöillä ole vastuuntuntoa, on hallituksen vuoro astua kuvaan lainsäädännöllä, jolla turvataan työtaisteluun kuulumattomien sivullisten oikeudet, oska heillä ei ole päätösvaltaa sopia työtaistelun lopettamisesta.