Lapsen menetys

Elät varmasti raskaita hetkiä ja huolesi pojan vanhempien jaksamisesta on luonnollista. Niin, mitä tuossa tilanteessa voi sanoa? Varmaan tuntuu siltä, että mitkään sanat eivät riitä tai tuntuvat ontoilta... Pääasia ajattelisin olevan se, että teet tiettäväksi, että olet tukena ja apuna missä ja milloin vain, mikäli sitä tarvitaan. Välittämisen ilmaiseminen, tekipä sen millä sanoilla tahansa, on riittävää. Odottaminen ja epävarmuus tekevät asiasta vaikean kestää, samalla se pitää yllä myös toivoa siitä, että kadonnut olisi vielä elossa.

Vanhempieni ystäväpariskunnan poika on kadonnut noin 15 vuotta sitten, eikä ruumista olla löydetty vielä tähän päivään mennessäkään. Hänet on julistettu kuolleeksi ja sen vanhemmatkin ovat 99%:sti hyväksyneet... mutta pieni toivo on varmasti vielä olemassa. Ihmiset selviät aivan kammottavistakin tilanteista ja menetyksistä, läheisten ja omaisten tuella. Toivon voimia ja jaksamista!!

Voih, kirjoituksesi todella kosketti minua, nuoren äitiä.

Itse joskus tuin äitini ikäistä naista joka menetti ikäiseni pojan. Sanoja ei ollut tarpeeksi, mutta halasin ja silitin olkapäätä. Sinäkin suret ja suru on helpompi kestää kun on monta kaipaajaa. Kaikilla teillä on joitain samanlaisia tunteita: järkytys, epätietoisuus, shokki ja elämä on suistunut raiteiltaan. Ei tarvitse olla sanoja, eihän tälläisessä tilanteessa ole..

Voimia ja lämpimiä ajatuksia sinulle ja pojan perheelle.

Mietit perheen tukemista, mieti myös itseäsi. Lapsenlapsi, surusi on erilainen kuin perheen, mutta varmasti yhtä suuri -huolehdi siis myös itsestäsi.

Hyvin surullista..enkä minäkään löydä viisaita sanoja. Hyvä, että kirjoitit tänne, mutta ehkä "suru-palsta" olisi se, jossa saisit enemmän tukea -sieltä kuitenkin löytyy surevia ihmisiä. Neuvoni sinulle: puhu ystävien kanssa -ystävät ovat sitä varten- ja kirjoita tänne tai jonnekin muualle. Tilanne tällä hetkellä kuulostaa sietämättömältä (epätietoisuus) js luulen, että puhuminen/kirjoittaminen helpottaisi sinua. Voimia ja lämmin halaus sinulle.

Helvettiäkö täällä levittelet muiden asioita? Kas kun et kirjoittanut vielä, että täältä Säkylästä kirjoitellaan. Jos olet noin käytöstavaton tollo ettet osaa edes osanottoja esittää ilman nettiyhteisön rohkaisua niin pysy sitten neljän seinän sisällä. Naurettavaa alkaa brassailemaan toisten ihmisten surulla - eihän poika ollut edes lapsesi! Kun nähdään, niin annan kuulua sulle ja kunnolla!

voi olla läsnä ja olemassa, autta aniissä arkisissakin asioissa, joita ei itse jaksa alkaen ihan ruuan laitto yms jos olette niissä väleissä ja jos ette niin sitten jollain muulla tapaa joka on itsellesi luonteva ja väleillennne.

Vaikka tuoss aon, että on kyse entisestä vävystä niin kyllä tyttösikin varmaan on murheissaan ja kaipaa lohtua tai ainakin juttukaveria asiasta.

Nythän on jo kulunut aikaa ja kaikki on voinut muuttua, mutta usein kevääseen saa talvella hukkuneita odottaa. Raskasta siinä on se, että silloin se suru vaan pitkittyy ja tule euudelleen kun ruumis löytyy. Pahinta on ollut näissä tilanteissa se kun ei saa hyvästellä sitä läheistään kuten monasti vainaja hyvästellään; koskemalla ja katsomalla jne..

Niin ja kyllä nyt varmaan riittää tukijaa ja uteliasta yms väkeä, mutta pointti on pysyä rinnalla siihen asti kun toiset tarvitsevat..