koskaan ja missään lääkärin -tai sen kaltaisessa tutkimuksessa verisuonten poikkeavaan esiintymiseen iholla eli ne kuultavat epätavallisen voimakkaasti ihon läpi ja ovat silmiinpistävän sinisiä.
Samalla esiintyviin mustelmiin, jotkä aiheutuvat erittäin helposti pienestäkin kolhaisusta.
Jos tällaista on esiintynyt homeista sairastuneella, niin onko tähän reagointiin kukaan valkotakkinen milläänlailla "vakavoitunut" tai onko edes tähän asiaan kiinnittänyt mitään huomiota tai kysynyt mitään tähän liittyvää.
Samalla esiintyviin mustelmiin, jotkä aiheutuvat erittäin helposti pienestäkin kolhaisusta.
Jos tällaista on esiintynyt homeista sairastuneella, niin onko tähän reagointiin kukaan valkotakkinen milläänlailla "vakavoitunut" tai onko edes tähän asiaan kiinnittänyt mitään huomiota tai kysynyt mitään tähän liittyvää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
immunokompleksien aiheuttama verisuonitulehdus.
Se syntyy siten, että itiön päästyä keuhkorakkuloihin, niin se reagoi oman IgG-vasta-aineen kanssa. Kuten tunnettua, niin sieltä on erittäin hyvä yhteys verisuonistoon.
Kyseessä on meille tuttu III-tyypin allergia eli immunokomleksivälitteinen allergia. Sama, mikä on allergisen alveoliitin ensi vaihe.
Siinä vaan käy niin, että nämä immunokompleksit jäävät kokonsa vuoksi jumiin ja paikalle saapuu valkosolujen armeija (pääasiassa lymfosyyttejä). Niitä tulee liikaa ja välittäjäaineet saavat aikaiseksi verisuonen läpäisyvyyden. Kyseessä on siis verisuonitulehdus, vaskuliitti. Näistä juuri syntyy reuma.
Minulle syntyi näitä, kun oleskelin Työterveyslaitoksen II-kerroksessa jo niinkin pian kuin n. 30 min oleskelun jälkeen. Kun kerroin ja näytin niitä näille TTL:n huipputohtoreille, niin he sanoivat minun olevan psykiatrisen hoidon tarpeessa.
minulla on edelleen suonet koko ajan pinnassa, kämmenselkäni näyttävät kahdeksankymppisen käsiltä. Mustelmia ei enää ole, mutta niihin ei kiinnitetty huomiota missään vaiheessa, ei edes silloin kun ne olivat täysin poikkeavia normaaleista mustelmista; reisissä oli valtavia verenpurkaumia, jotka olivat halkaisijaltaan kymmeniä senttejä. Lisäksi ihollani oli kauttaaltaan nuppineulanpään kokoisia punaisia veripilkkuja.
En kyllä erikseen käynyt missään ihoani esittelemässä, mutta kyllähän niiden täytyi näkyä koska olin sairaalahoidossa tuolloin ja monissa tutkimuksissa. En jaksanut valittaa mustelmista kun oli isompiakin ongelmia; ruoka ei pysynyt sisällä ja happi tuntui loppuvan.
sanoi mustelmistani että se kuuluu vanhenemiseen. Muuten kerroit oireistasi niin että epäilin jo että joku kakkosolentoni on ollut asialla:)Mustelmat on minultakin jo ainakin toistaiseksi loppuneet, mutta kädet
ovat tosiaan kuin 80 v. kädet ja suonten pullotukseen ei auta mikään käsivoide.Nuo nuppineulan kokoiset pisteet vain leviää vuosien saatossa ja hametta ennen enää voi pitää jaloissa näkyvien verenpurkaumien takia.
Reumaa ei peruskokeitten mukaan ole mutta reumaattisia oireita on. Mistähän löytisi lääkäri joka osaisi kommentoida em. oireita?
ja jos vähänkään viitsii katsoa tutkimuksiaan, niin huomaa miten laaja käsite on "normaali" näissä tutkimuksissa. Oikeastaan käsite epänormaali on käytössä vain kuolleista potilaista. Niin kauan kun potilas on hengissä, kaikki arvot selittyvät "normaalin rajoissa" lausunnolla.
Eipä nuo lääkärit ole kiinnostuneita potilaista, muutoin kuin todetakseen heidät terveiksi. Mille lääkärille nuo verisuonet kuuluisivat? Sairastuneet tapaavat työterveyslääkärin, joka katselee heitä muutaman metrin päästä. Mahdollisesti keuhkolääkärin, joka kuuntelee keuhkoja. Näin siinä vaiheessa kun nuo suonet näkyvät sinisinä ja pullottavina. Alkuun tutkimuksissa voi olla laajenpikin määrä lääkäreitä, mutta kun sairaus kroonistuu, ei se kiinnosta ketään. Eikä kokonaisuutta hoideta mitenkään, no ei edes selkeitä muutoksia. Sillä täältähän on saanut lukea, ettei poikkeavat MEF50, MEF25 arvot tarkoita mitään tutkiville lääkäreille missään sairauden vaiheessa. Varmasti jokainen keuhkolääkäri nyt ainakin tietää, että mikäli vain nämä arvot reakoivat lääkitykseen on se aina aihe jatkotutkimuksiin. Ammattitautien kohdalla ainakin näitä arvoja ei edes tutkita, tai tulkita sen enempää, vaikka niissä olisikin merkittäviä muutoksia.
Mistään muista muutoksista nyt puhumattakaan. Miten sairauden tutkimus voi kehittyä, kun kaikkia oireita ja ongelmia ei edes haluta todeta ja tutkia? Ei mitenkään, koska tätä sairautta ei edes haluta tutkia rehellisesti ja oikeudenmukaisesti. Sairastuneet saavat sairastaa, kaikki on normaalia!
tai ovat kipeitä?
kaikkia kokemusvastauksistanne.
Tämä kertoo vain sen tosiseikan, että homeista sairastuneita ei tutkita kokonaisvaltaisesti.
Tästä samasta ongelmasta olen kuullut muualtakin kuin keskustelupalstalta.
On se vaan merkillistä, että tehdään perin heppoisin päätelmin potilaan koko tulevaisuutta ratkaisevia diagnooseja näin puutteellisin tutkimuksin ja seurannoin.
Minun mielestä tällainen ei edistä koko terveydenhoidon kuvaa eikä myöskään tämän hetken potilasjonojen vähenemistä.
Liekö tässä kyse ammattitaidosta vai jostain ennalta sovittujen kaavojen käytöstä, tiedä häntä, mutta näin menetellen ei tästä ongelmasta päästä eikä myöskään kukaan sairastunut saa sitä apua jota hänen perustuslain mukaan pitäisi saada.
Vastuun ottaminen tuntuu olevan vain poliittisten ja muiden sidonnaisuuksien päämäärien mukaista "kaupantekoa", ei sitä muuten oikein ymmärrä.
Ikävä vain, että nykyään aletaan soveltaa tätä usan terveydenhoidon kaavaa tässäkin maassa.
Jäljistä nämä "viisaat" tunnistaa.
Ja samalla yhteiskunnan monet ongelmat, ei ainoastaan terveydenhoitoon kuuluvat, tulevat kasvamaan.
Kiitos teille vastauksistanne.