OLIN YRITTÄNYT MIEHENI KANSSA SAADA LASTA NOIN 2 VUOTTA JA SAIN SITTEN PARI KUUKAUTTA SITTEN KUULLA ETTÄ OLIN RASKAANA.KAIKKI MENI HYVIN,KUNNES 8rv ALKOI VUOTOA.NYT VAJAAN VIIKON JÄLKEEN OLEN MENETTÄNYT PALJON,MUTTA EN LANNISTU.ENNUSTEEN MUKAAN UUDELLEEN RASKAAKSI TULO ON TODENNÄKÖISTÄ.SAMANLAISEN KOHTALON KOKENEIDEN AJATUKSET KIINNOSTAISIVAT.SURUNMURTAMA MUTTA TOIVEIKAS LAPSEN MENETTÄNYT ODOTTAA MIELIPITEITÄ..
KESKENMENO
MENETTÄNYT
6502
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen myös lapseni menettänyt 18rv. Lapsella oli erittäin vakava sairaus. Emme kuitenkaan kärsineet lapsettomuudesta. Eli tilanteeni oli hieman erilainen.
Onko sinua muuten tutkittu, mistä raskaaksitulo-ongelma johtui? Sillä voi olla osuutta myös keskenmenon kanssa. Eräällä ystävälläni todettiin juuri kysta munasarjoissa ja endometrioosia. Se aiheutti raskaaksitulo-ongelmia sekä useita keskenmenoja. Saattaa vaan olla joskus kiinni pienestä operaatiosta, jolla tilanne saadaan korjattua. Ei tietenkään aina. Jaksamisia teille.
Itse selvisin asian yli puhumalla kavereideni kanssa, sekä etsimällä tietoa ko.sairaudesta. Ei ole jäänyt mitään traumoja, joskus se elämä vaan ei mene suunnitelmien mukaan. Otin vain sen asenteen, että elämässä eteenpäin ja niin se on mennyt. Minulla on nykyään kaksi ihanaa lasta.
JOO,ELI MULLA OLI ONGELMANA SE ETTÄ OLIN SYÖNYT KYMMENISEN VUOTTA E-PILLEREITÄ JA KESTI AIKANSA ENNEN KUIN KAIKKI HORMONAALINEN TOIMINTA ALKOI LUONNOLLISESTI TOIMIMAAN.TARKOITTAEN ETTÄ KUUKAUTISIA EI OLLUT VUOTEEN JA PUOLISEN VUOTTA OLIVAT HYVIN EPÄSÄÄNNÖLLISET.MUT ON TUTKITTU JA KAIKKI ON NORMAALIA.TOTTAKAI OLEN SURULLINEN TAPAHTUNEESTA,MUTTA ODOTAN ETTÄ JÄLKIVUOTO LOPPUU JA PÄÄSTÄÄN UUDELLEEN YRITYKSEEN.SAAMANI INFORMAATION MUKAAN UUDELLEEN RASKAAKSITULO ON TODENNÄKÖISTÄ JA VIELÄ HELPOMMIN, KUN ON JO OLLUT RASKAANA.POSITIIVISTA ASIASSA ON:TIEDÄN ETTÄ KAIKKI ON OK JA TULEN RASKAAKSI.
Ihana kuulla tällaisia tarinoita jotka ovat päättyneet siinä mielessä onnellisesti, että olet uskaltanut uutta raskautta yrittää.
Meillä taas oli erilainen tilanne, mutta kuitenkin hämmästyttävän samanlainen. Menetimme lapsemme raskausviikolla 18, tulehdus istukassa ja sikiökalvoilla käynnisti synnytyksen. Uutta raskautta ollaan mietitty, mutta ajatus, että syntyisi toinen enkelivauva on niin pelottava ettei uskalla vielä yrittää.
Hyviä jatkoja sinulle ja perheellesi :)
Minulla tästä ikävästä menetyksestä on jo useita vuosia aikaa. Mieskin on jo matkan varrella vaihtunut. Uuden miehen kanssa on kaksi lasta. Ei jäänyt mitään pelkoja siitä. Asia ei unohdu koskaan, mutta sen kanssa voi hyvin elää. Varsinkin kun kuulee paljon vastaavanlaisia elämäntarinoita, huomaa että en ole ollut yksin asian kanssa. Kohtalontovereita on paljon. Toivottavasti toivut/te menetyksestä ja yritätte uudestaan. Varmaankin kohdallanne on erittäin epätodennäköistä tapahtuman uusiutuminen.
Jos elämässä ei olisi alamäkiä, emme myöskään osaisi nauttia niistä onnenhetkistä joita ainakin silloin tällöin jokainen meistä kokee...
Olen erittäin pahoillani tapahtuneesta. Juuri mieheni kanssa puhuttiin puhelimessa meidän vauvan kuolemasta ja ei siinä muuta enää osaa sanoa, kuin että elämä ei ole reilua. Ei todellakaan.
Oletkos käynyt vilkaisemassa tällaisia sivuja, jollain tasolla minä ainakin olen sieltä löytänyt lohtua. Meitä keskenmenon kokeneita on niin paljon, et todellakaan ole yksin tunteittesi kanssa.
http://metku.net/~pesu/
älä heitä toivoasi!
keskenmenot ovat aina surullisia kokemuksia ja kyllä niitä kantaa mukanansa aina,haikeutena jostain kadonneesta toiveesta.
itselläni eka raskaus keskeytyi ja parin kuukauden kuluttua aloin odottaa uudelleen,tuo odotus päättyi onnellisesti,elokuussa 10 vuotta täyttävän tyttöni syntymään.
kahden lapsen jälkeen aloimme kaivata kolmatta,olivathan isommat jo esikouluiässä tai sitä lähestymässä.Tulinkin heti raskaaksi mutta pieleen meni,samoin seuraava-puolen vuoden sisällä kaksi keskenmenoa.aloin olla jo väsy ja heitin haaveet uudesta vauvasta mutta kuinkas ollakaan,huomasin olevani raskaana jälleen.
Ja nyt kaikki meni hyvin ja saimme kolmannen lapsemme,neljäs sitten vaan tupsahti heti perään iloisena yllätyksenä.
hurjalta tuntuu joskus lukea omia papereitaan,joissa käy ilmi,että seitsemän raskautta ja neljä synnytystä.
olen isompien lasten kanssa jutellut noista keskenmenneistä ja hekin miettivät,millaista olisikaan jos heitä olisi seitsemän.
muistan noihin keskenmenoihin liittyvän tunteet varmaan aina,se säikähdys ensin,järkytys ja pettymys ja suru,haikean surullisia muistoja.
Mutta ne kuuluvat elämään ja osaltaan muistuttavat,ettei tätä elämää ihminen voi suunnitella ja hallita loputtomiin.
jaksamista sinulle ja uskon,että vielä saat kokea iloa oman lapsen syntymästä.