Esitin kielipolitiikkapalstalla hänelle kysymyksiä 14.1.07 Ja hän vastasi 15.10.07.
Matkojeni takia keskustelu pysähtyi siihen. Yhteyttä en saanut enää. Syynä varmaan myös Ionin¤ työt ym. tärkeät.
Toivoisin nyt tällä palstalla jatkoa keskusteluun.
Ensinnä huomauttaisin Ionille¤ että puhuin vain kaksikielisyyden vuosikustannuksista. Pääsimme melkein yksimielisyyteen että ne ovat valtion ja kuntien butjeteissa satoja miljoonia. Minun kantani on että noin 1000 miljoonaa. Ioni myönsi useita satoja miljoonia.
Sitten niistä "ruotsinkielisistä työntekijöistä".
Surukeja on Suomessa ilman ahvenanmaata noin 260 000. Ioni¤ totesi, että huoltosuhde on 1,3. Siis noista 260 000:sta on tulonsaajia vähän yli 100 000. Väitin että heistä on erillaisissa virkamiestehtävissäå noin 30 000. Lienee liian pieni arvio, jos otetaan mukaan KELA, vakutusyhtiöt, urheilu,taide yms.
Jäljelle jää tosiaan vähän yli 60 000 työtätekevää, jotka siis tekevät työtä yhteensä noin 100 miljoonaa tuntia. Tuohon työtätekevien joukkoon kuuluu maanvijelijät ja kalastajat ja oman ammatin harjoittajat yms. Varmasti heidän joukoissaan seisoo monia ansioituneita tekijöitä. Valitettavasti joudun yleistämään ja en luettele heitä nimeltä enkä edes lukumäärinä.
Sitten niistä kielipoliittisista virkanimityksistä: Esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon. Myös yksityiseltä puolelta. Olin töissä eräässä firmassa, jonka henkilökunnasta oli kolmannes surukeja. Pääasiassa johtotehtävissä. Työtä tekemässä hyvin vähän. Johtajat olivat ns. kiusaajia, jotka yrittivät parhaansa mukaan järjestää paikkoja kielellisilleen. Onnistuivatkin siinä, mutta epäonnistuivat johtamis"työssä". Minulla oli huippuammattitaito ja olin siksi turvassa. Työtäni silti vaikeutettiin systemaattisesti. Erikoisesti tehtaan myöhempi johtaja kunnostautui siinä. Tämä nollabusse aiheutti minulle niinpaljon kiusaa, että puolet työstäni oli hänen hölmöyksiensä estämistä.
Firman talousjohtaja (suomenkielinen) sai potkut langettuaan viritettyyn ansaan. Tilalle tuli suruki. Samoin kävi tehdaspalvelupäällikölle kun hän pyrki tehtaanjohtajaksi. Joutui eläkkeelle 56 vuotiaana vanhuksena ja meni Helsingin yliopistoon opiskelemaan tietotekniikkaa ja ranskankieltä. Osasi ennestään viittä kieltä hyvin ja muutamaa välttävästi.
Ei enempää esimerkkejä.
Olisi hienoa että voisimme keskustella nokikkain. Olemme eri alalta. Sinä puukhollari ja minä mm. energiaekspertti. Minä kuitenkin olen aika laaja-alainen, vaikka olenkin pääasiassa itseoppinut ja suurimman osan oppimistani onnellisesti unohtanut. Olethan sinäkin unohtanut onneksesi. Muuten pääsi olisi täynnä lukuja ja laskuja.
Luulisin oppivani vielä vaikka kirjanpitoa, jota olen harrastanut energialaskelmissa. Kirjanpitoa voidaan tehdä myös kilovateilla ja molekyyleillä sekä ioneilla Joista minä tiedän aika paljon.
En tiedä oleto suruki vai mikä. Samoin minua ei kiinnosta rkp-kytkentäsi tai -sidoksesi.
Minulla ei ole sidoksia puolueisiin eikä politiikkaan.
Matkojeni takia keskustelu pysähtyi siihen. Yhteyttä en saanut enää. Syynä varmaan myös Ionin¤ työt ym. tärkeät.
Toivoisin nyt tällä palstalla jatkoa keskusteluun.
Ensinnä huomauttaisin Ionille¤ että puhuin vain kaksikielisyyden vuosikustannuksista. Pääsimme melkein yksimielisyyteen että ne ovat valtion ja kuntien butjeteissa satoja miljoonia. Minun kantani on että noin 1000 miljoonaa. Ioni myönsi useita satoja miljoonia.
Sitten niistä "ruotsinkielisistä työntekijöistä".
Surukeja on Suomessa ilman ahvenanmaata noin 260 000. Ioni¤ totesi, että huoltosuhde on 1,3. Siis noista 260 000:sta on tulonsaajia vähän yli 100 000. Väitin että heistä on erillaisissa virkamiestehtävissäå noin 30 000. Lienee liian pieni arvio, jos otetaan mukaan KELA, vakutusyhtiöt, urheilu,taide yms.
Jäljelle jää tosiaan vähän yli 60 000 työtätekevää, jotka siis tekevät työtä yhteensä noin 100 miljoonaa tuntia. Tuohon työtätekevien joukkoon kuuluu maanvijelijät ja kalastajat ja oman ammatin harjoittajat yms. Varmasti heidän joukoissaan seisoo monia ansioituneita tekijöitä. Valitettavasti joudun yleistämään ja en luettele heitä nimeltä enkä edes lukumäärinä.
Sitten niistä kielipoliittisista virkanimityksistä: Esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon. Myös yksityiseltä puolelta. Olin töissä eräässä firmassa, jonka henkilökunnasta oli kolmannes surukeja. Pääasiassa johtotehtävissä. Työtä tekemässä hyvin vähän. Johtajat olivat ns. kiusaajia, jotka yrittivät parhaansa mukaan järjestää paikkoja kielellisilleen. Onnistuivatkin siinä, mutta epäonnistuivat johtamis"työssä". Minulla oli huippuammattitaito ja olin siksi turvassa. Työtäni silti vaikeutettiin systemaattisesti. Erikoisesti tehtaan myöhempi johtaja kunnostautui siinä. Tämä nollabusse aiheutti minulle niinpaljon kiusaa, että puolet työstäni oli hänen hölmöyksiensä estämistä.
Firman talousjohtaja (suomenkielinen) sai potkut langettuaan viritettyyn ansaan. Tilalle tuli suruki. Samoin kävi tehdaspalvelupäällikölle kun hän pyrki tehtaanjohtajaksi. Joutui eläkkeelle 56 vuotiaana vanhuksena ja meni Helsingin yliopistoon opiskelemaan tietotekniikkaa ja ranskankieltä. Osasi ennestään viittä kieltä hyvin ja muutamaa välttävästi.
Ei enempää esimerkkejä.
Olisi hienoa että voisimme keskustella nokikkain. Olemme eri alalta. Sinä puukhollari ja minä mm. energiaekspertti. Minä kuitenkin olen aika laaja-alainen, vaikka olenkin pääasiassa itseoppinut ja suurimman osan oppimistani onnellisesti unohtanut. Olethan sinäkin unohtanut onneksesi. Muuten pääsi olisi täynnä lukuja ja laskuja.
Luulisin oppivani vielä vaikka kirjanpitoa, jota olen harrastanut energialaskelmissa. Kirjanpitoa voidaan tehdä myös kilovateilla ja molekyyleillä sekä ioneilla Joista minä tiedän aika paljon.
En tiedä oleto suruki vai mikä. Samoin minua ei kiinnosta rkp-kytkentäsi tai -sidoksesi.
Minulla ei ole sidoksia puolueisiin eikä politiikkaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.