palsta on,että voi kokemuksia kysellä?!
patti kyselyt
sitä vartenhan
211086
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Miten syöpä vaikuttaa elämääsi? Keskustele syövästä ja sen hoitomuodoista. Lukeepi palstan yllä, jollet ole huomannut.
kuuluvat syöpäkeskusteluun.Ja yleensä se on patti,se ensi epäily.
Epäilyt ovat lääkäriasia. Täällä pitäisi syöpään sairastuneiden keskustella miten syöpä vaikuttaa elämään ja hoidoista yms. Tietysti jos lähipiirisssä syöpään sairastunut, niin toki askarruttaa syöpään liittyvät asiat, mutta mikään pattien kyselypalsta tämä ei ole.
Kyllä pattikyselyt kuuluu tänne. Ei niille sopivampaa palstaa ole vielä avattu.
Ei ole "Pattipalstaa".
joka saa määrätä,mitä saa kysyä ja mitä ei?
Pattejansa täällä kysellä. Näivettää palstan todellisen tarkoituksen eli syöpäpotilaiden keskustelun.
VOI NÄIVETTÄÄ PALSTAN? sitäpaitsi,tämä palstamme hiljenee täysin ilman patti kyselyitä.
suotakoon ne tänne palstalle.
Paremmin sopisi silloin nimeksi "pattipelkoiset" tai "pattipalsta". Siellä voitte saada "asiantuntevaa" diagnoosia patteihinne.
Minäkin haluaisin tietää sen henkilön.
Kuitenkin joku arvelee olevansa sellainen jolla on valta kieltää.
siellä ei näyttäisi olevan pattikyselyitä.Pääasiassa parhaillaan hoidossa olevia,kontrolleissa kävijöitä.
Keskustelua parhaimmillaan.
Kun löysin patin rinnastani, varasin ajan lääkärille. Mutta ihan ensin tulin tänne ja kysyin muilta, kuulostiko pattini samanlaiselta kuin heidän. Tiesin, että diagnoosi veisi ainakin kuukauden, koska erikoislääkäreille on jono. Minne muualle olisin mennyt? En tunne monia naisia, enkä ketään, jolla olisi ollut rintasyöpä. Tällä palstalla niitä riittää. Sain avuliaita neuvoja, kuvauksia kunkin omista pateista, ja kertomuksia siitä, millaista hoito oli ollut. Koko asia putosi syliini kuin kirkkaalta taivaalta. En ollut koskaan vaivautunut ottamaan selvää syövistä. ne kun eivät tuntuneet koskettavan elämääni mitenkään. Olin aivan ulalla.
Voisihan tuohon vaikka aloittaa erillisen ketjun, johon ottaa osaa vain patilliset, ja kukin kuvaa pattinsa, ja miten se löytyi. Siitä voisi olla kovastikin apua uuspatillisille noiden odotusviikkojen aikana. Ei se lääkärin apua korvaa, mutta tuona aikana, ennenkuin lääkäriin pääsee, apu kelpaa ja tuntuu hyvältä.
Minun pattini oli kuin riisinjyvä, enkä ottanut sitä vakavasti. Ystävät patistivat tohtorille. Luojan kiitos ystävistä. Luojan kiitos Suomi24:n pattinaisista!!
Sinulle siis ideaalinen ja ihannetilanne tuonkaltainen vertaistuki, mutta täytyy muistaa, että ihmiset ovat HYVIN erilaisia.
Toiset jo suurinpiirtein pyörtyy sanasta syöpä ja kynnys on erittäin korkea hakeutua lääkärille. Voidaan kysellä täältä, vaikka itsellä olisi epäilys syövästä, mutta täällä vähätellään vainoharhaisena, niin itsekin naurahtaa, että niin se tietysti on. Taidan vähän olla hysteerinen pattini kanssa ja jatkaa elämäänsä menemättä lääkäriin, vaikka syöpä jylläisi elimistössä varhaisvaiheessa vielä. Vaiheessa ,jossa hoitoon pääsy olisi olennaisen tärkeää ennusteen kannalta.
Ihmismieli on jännä vekotin, pyrkii selittelemään itselleen kaikki parhain päin, ei halua hankaluuksia.
Tälläisiä tapauksia voi olla näilläkin palstoilla, se pitää aina muistaa, kun aletaan täällä patteja diagnosoimaan. Voi olla, että henkilö ei kerro todellisia oireitaan edes.
Tietämättömyydestä omasta ruumiistaan, terveellisistä elintavoista, syövästä. Onhan sillä sanalla pelottava kaiku. Aivan, minun kasvaimeni oli pieni ja tuntuu siksi helpommalta. Mutta monet, monet ihmiset ovat kohdanneet pitkällekin levinneen syövän rohkeasti, haasteena, ja ovat parantuneet.
Niin, minullekin täällä joku sanoi silloin, että kyseessä on luultavasti joku harmiton pakkula, mutta kannusti kuitenkin näyttämään sen lääkärille. Minullakin oli jonkinverran kynnystä lääkärille menoon. Julkinen sairaanhoito on niin ylityöllistettyä, etten halunnut sitä rasittaa turhan takia. Hyvä kuitenkin, ettämenin. Jos kasvain olisi saanut kasvaa vielä pitempään, olisin maksanut yhteiskunnalle vielä enemmän, ja paranemiseni olisi ehkä ollut vaikeampaa.
En pidä sanasta 'vertaistuki'. En osaa ehdottaa parempaa sanaa, mutta tuo nimitys tuo mieleeni selkään taputtelevat säälijät. Ja sellaista karttaisin kuin s....ä. Se, mitä arvostan, on asian itse tai lähiympäristössään kokeneet ihmiset, jotka ovat valmiita jakamaan huomioitaan ja kokemuksiaan toisille. Kukaan ei ole toisen vertainen. Jokainen on yksilö, kuten sanoit. Lääkärit harvoin muistavat sitä. Heille ideaalipotilas on lammas, jota voi kuskata hoidosta toiseen, ja joka ei kysele eikä valita. Minä en ole sellainen potilas. Olen todella kiitollinen ilmaisesta sairaanhoidosta. Se poisti tämänhetkiset oireeni. Mutta ajattelen itseäni itsenäisenä, aikuisena ihmisenä, joka hakee palvelua, ja valitsee itselleen sopivat hoidot, parhaansa mukaan. En anna tehdä itsestäni katraassa kulkevaa lammasta. Vaikka hiukan kuin makkaratehtaalta se tuntuu, kun kaiki prosessit on niin tehokkaita, ja jonot pitkät. Meitä kun on niin monta. Ja silti kaikki, jokaikinen, on, kuten sanoit, yksilöitä.
Meidän tulisi muistaa, ettei täällä taida kovin paljon lääkäreitä olla kirjoittelemassa. Heille sairaudet ovat tulonlähde. Syöpä on iso bisness. Siksi ruokavalion merkitystä ei haluta korostaa. Voisihan lääketeollisuus romahtaa, jos ihmiset lakkaisivat sairastumasta syöpiin. Jos haluaa ottaa asioista selvää, se täytyy tehdä itse. Haasteena on valita ne jyvät akanoista. Paljon on humpuukihoitojakin, jopa haitallisia.
Eikö muuten olisi mahtavaa, jos täällä olisi oikea lääkäripalsta? Se voisi helpottaa sairaanhoidon paineita, jos ihmiset voisivat saada neuvoja sairauden ammattilaisilta, nimettöminä, ja lukea toistenkin saamia neuvoja. Siitä tulisi varmaan Suomi24:n suosituin palsta. Ja se säästäisi yhteiskunnalle miljoonia.
On olemassa paljon ihmisiä, jotka kärsivät jonkinasteisesta sairauspelosta ja itsensä tarkkailusta. Itse löydän kehostani jatkuvasti jotain outoa, on esim. turvonneet imusolmukkeet ollut jo monta vuotta, jatkuva nuha, outoja isoja luomia koko vartalo täynnä, ihmeellisiä pääkipuja ja niin edelleen todella pitkä lista erinäisiä vaivoja.
Jos kävisin jokaisen vaivan kanssa erikseen lääkärissä, niin elämäni olisi pelkkää lääkärissä käymistä.
Siksi on erinomainen asia, että tämmöisiä palstoja on olemassa, josta saa edes jonkin verran tietoa asioista.
Tiedätkö, että joidenkin ihmisten todella tarvitsee vain selitellä itselleen kaikki parhain päin, koska muuten elämä olisi jatkuvaa paniikkia ja lääkärissä ravaamista. Muiden ihmisten kanssa keskusteleminen oudosti auttaa tähän jatkuvaan, piinaavaan pelkoon. Oletko ajatellut tämmöistä?
Edelleen pidän vaarallisena lähteä esittämään diagnooseja täällä, koska kyse voi edelleen olla jollain henkilöllä syövästä, mutta en jaksa enää jauhaa samaa asiaa, koska kukaan ei tunnu ymmärtävän pointtia...
kukaan täysijärkinen täällä rupea antamaan diagnoosia jostain patista. Edelleen ja ainoastaan oikea paikka on lääkäri. Mutta ei pidä myöskään tylysti lytätä näitä kyselijöitä. Heidän kyselyissään on varmasti kysymys oikeasta hädästä.
Diagnoosia emme voi toisillemme antaa, ehkä korkeintaan jotakin vinkkejä siitä, kuinka kannattaisi toimia. Taikka sitten voimme kertoa omista kokemuksistamme, ettei lääkärille menoa tai syöpää tarvitsisi pelätä niin kuin ennenvanhaan ja ettei syöpä tänä päivän ole kuolemaksi. Syöpä nykyisin on sairaus siinä kuin joku muukin. Joskus olen pohtinut myös sitä, kuinka me menemme lääkäriin, jos meillä on haava sormessa tai joku luu murtunut. Ok, silloin se lääkärillemeno on luonnollinen juttu. Entäpä sitten, jos epäilet syöpää, tai sinua harmittaa joku asia tolkuttomasti, tai olet masentunut. Ei se lääkäriin meno silloinkaan saisi olla vaikeaa.
kyselemästä juuri niiltä, joilla on ollut syöpä! He jos ketkä osaavat kuvailla ainakin omaa syöpäänsä. Se odotusaika lääkärin vastaanoton varaamisen ja lääkärin tapaamisen, ja sitten testitulosten saamisen välillä voi olla monta viikkoa. Varsinkin sinä aikana sitä haluaa keskustella asiasta. Ja missä muualla asiasta voisi keskustella kuin täällä. Minäkin tulen tänne toisesta maasta. meillä ei täällä ole vastaavanlaisia palstoja, en ainakaan ole löytänyt. Tämä Suomi24:n toimintamuoto on aivan mahtavan joustava.
Eri asia sitten, jos joku antaa kyselijälle neuvon, kun hän vasta harkitsee lääkäriin menoa, ja sanoo, ettei kannata välittää ko. patista. Se on edesvastuutonta. Mutta jos aika on jo varattu..
Minä en ennen oman pattini löytymistä tiennyt, että ne voivat olla niin pikkuisia. Kuvittelin jotain isoa mötiskää. Kai se sellaiseksi olisi kasvanut, jos en olisi heti toiminut.
Parhaan avun kuitenkin olen saanut kirjoista. Positiivinen asenne, ja tieto siitä, että syövästä voi parantua ruokavalionsa muuttamalla, ovat auttaneet minua ainakin yhtä paljon kuin kirurgin veitsi, ehkä enemmänkin. Mutta kullakin on oma tiensä. Joku haluaa ottaa vastuun omasta hyvinvoinnistaan, toiset ei.
Patin löytyminen aiheuttaa pelkoja ja odottavan aika on pitkä. Kyllä minäkin mietin yhtä sun toista sen parin viikon ajan ennenkuin sain asiaan selvyyden, mikä on, entäpä jos se on syöpää, uskallanko mennä lääkäriin, kuinka kerron sen läheisillei, jne. Muutama uneton yö siinä tuli vietettyä. Jälkeenpäin ajatellen se olikin se epätietoisuus ehkä se pahin vaihe koko jutusta. Sitten kun diagnoosi oli selvä, niin olit jo tietyssä hoitoputkessa. Silloin tiesin ettei se ole enää itsestä ja miettimisestä kiinni, vaan silloin ammattilaiset ottivat asian hoitaakseen ja tekivät kaikkensa sen suhteen. Hyvin muuten toimivatkin: olen saanut ainakin kuuden vuoden jatkoajan elämälleni, tai ties vaikka vaikka kuinka pitkän ajan, sitähän ei koskaan tiedä.
Rohkeasti vaan jokainen liikkeelle lääkärin luo, jos jotakin epäilyttävää ilmenee.
Jos syöpäni uusii,enkä ole muuttanut elämän tapojani,voi syy olla itsessäni.
Siksi esim.lopetin tupakoinnin ja muutin terveelliseen ruokavalioon.
Ja positiivisen ajattelun olen opetellut myös.
kaikkeen on syy, miksei siis syöpäänkin. Ruokavaliolla ja ajattelulla täytyy olla jonkinlainen vaikutus hyvinvointiin.
Suolan ja rasvan ja alkoholin pois jättäminen jo kummasti parantaa terveenä säilymisen prosentteja, uskoisin.
Onnea sinulle. Pidetään peukkuja ja syödään salaattia!