Mä olen tässä jo kuukausitolkulla ollut henkisesti ja fyysisesti tosi pahassa kunnossa. Juossut lääkärissä kymmeniä kertoja, ja koko elämä on ollut odotustilassa.
Mitään fyysistä vikaa ei löytynyt, ja nyt onkin paniikkihäiriöepäily ja pääsin (lyhyeen) terapiaan. Lekuri määräsi myös ssri:tä, jota en vielä syö, mutta luulen aloittavani sen vielä.
Mulla uskon, että tässä voi olla takana elämäntilanne, asioiden käsittelemättömyys, joka lopulta purkautui näin.
Nyt kun haluaisin oppia pois tästä tukehduttamisesta - joka ei siis ole aina kuulunut mun tunteiden käsittelytapoihin - takaisin avoimuuteen, tuntuu ettei kavereista ole ollut juuri yhtään apua! Äidille olen voinut puhua tosi paljon, mutta kaverit eivät edes kommentoi mitään mun juttuihin. Tarkoitan, että jos kerron lähimmille ystävilleni, että määrättiin lääkitykseen ja terapiaan - eivät sano mitään. Eivät reagoi. Eivät ihmettele, eivät kysy, miten voin. Ei mitään. Oon oikeastaan ollu aika loukkaantunut siitä, koska koen itse olevani aika empaattinen ystävä.
Haluaisiko joku nuori nainen ehkä vaihtaa kuulumisia esim. messengerissä? Olen siis nainen myös. Pistä osoite, jos haluat.
Mitään fyysistä vikaa ei löytynyt, ja nyt onkin paniikkihäiriöepäily ja pääsin (lyhyeen) terapiaan. Lekuri määräsi myös ssri:tä, jota en vielä syö, mutta luulen aloittavani sen vielä.
Mulla uskon, että tässä voi olla takana elämäntilanne, asioiden käsittelemättömyys, joka lopulta purkautui näin.
Nyt kun haluaisin oppia pois tästä tukehduttamisesta - joka ei siis ole aina kuulunut mun tunteiden käsittelytapoihin - takaisin avoimuuteen, tuntuu ettei kavereista ole ollut juuri yhtään apua! Äidille olen voinut puhua tosi paljon, mutta kaverit eivät edes kommentoi mitään mun juttuihin. Tarkoitan, että jos kerron lähimmille ystävilleni, että määrättiin lääkitykseen ja terapiaan - eivät sano mitään. Eivät reagoi. Eivät ihmettele, eivät kysy, miten voin. Ei mitään. Oon oikeastaan ollu aika loukkaantunut siitä, koska koen itse olevani aika empaattinen ystävä.
Haluaisiko joku nuori nainen ehkä vaihtaa kuulumisia esim. messengerissä? Olen siis nainen myös. Pistä osoite, jos haluat.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuin omasta kädestä tuo kirjoitus. Mulla siis kanssa vasta todettu paniikkihäiriö, oon käynyt psykologilla juttelemassa ja se on kyllä auttanut. Musta tuntuu myös, että kaverit (osa ainakin) ei oikein ymmärrä että kyseessä on oikeesti todella kamala olotila ja ongelma. Koen kans loukkaavana tuon ettei reagoida mitenkään ja tavallaan vähätellaan koko asiaa.
Jos haluat kirjotella asiasta vielä lisää, niin laita vaikka sähköpostiosottees niin jaetaan ajatuksia ja kokemuksia.
[email protected]
laita meiliä, tai esim. messengerosoite olisi kans tosi kiva! Loin ton nyt vaan tätä varten, eli vastaa nopsaa, ku muistan viel käydä tota lukemassa, niin voidaan sit siirtyä normipostilaatikkoihin!
Muutki saa laittaa!
Mul ei täl hetkel itellä ole konetta, mutt jos kiinnostaa meilin kautta porista niin pistä postia, [email protected] ,oon naispuolinen ihminen jolla takana ja varmaan vähän edessäkin sairaslomaa masennuksen ja uupumuksen takia mm. Oisin kiinnostunut vaihtaan ajatuksia sun kans, pistä meiliä ihmees!!!Jaksamisia=)