Onkohan minulla kohtalotovereita. Olisin sellaista asiaa halunnut kyselllä että mitä tehdä vaikeassa elämän tilanteessa.Kun olen alkanut pelätä avioelämää. tarkoitan yhdyntää. Olen onnellisessa avioliitossa ja meilä on useita lapsia. Mutta meillä on perinnöllinen sairaus todettu. Kaksi lapsistamme on sairaita. Muut ovat terveitä.Olen alkanut pelätä.
Pelkään joka ilta
Cisse77
322091
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
osata neuvoa mitä pitäisi tehdä. Täältä ei kannata sellaisiin asioihin neuvoa kysyä.
Ajattelein että vertaistukea... Ehkä täältä ei tosiaan sellaista saa... :-( Onhan nämä asiat lääkärin kans käyty läpi. Monen monta kertaa! Heti kun ensimmäinen... se geenivirhe tutkittiin ensi kertaa. Meillä on kai runsas 50 prosentin mahdollisuus että seuraavat raskaudet johtavat sairaiden lasten syntymään. Mut Jumalahan sen päättää... Mutta siksi minua pelottaa. Ihan hirveästi suoraan sanoen.Ei oikeastaa ole ketään kenen kanssa voisi jutella.Siis avoimesti ja rehellisesti!Lääkäri on lääkäri. Ei se hän ole uskon kannalta asioita miettiny.Näitä ajattelin tässä kun vietän hiljaista yksinäistä iltaa...
Raskaan ristin on jumalasi sinun harteillesi laskenut. (En ole itse minkään sortin uskovainen, ethän pahastu.)Otan osaa ja toivotan sinulle voimia ja elämäniloa. ja vielä. En voi kehottaa muuta kuin että ota hyvä ihminen asioista selvää ja mieti onko järkevää... Ja hei, onhan sinulla varmasti ystäviä? Etsiydy esimerkiksi potilasyhdistyksen kautta samaa kokeneiden pariin. Sillä tavoin vertaistukea parhaiten löytyy. Itse olen saanut sitä kautta parhaat ymmärtäjät!
sinua täydellisesti! - on AIVAN LUONNOLLISTA, että pelkäät saavasi lisää lapsia, joilla on tuo geenivirhe. Ja sanot kauniisti ja alistuneesti: "Jumalahan sen päättää." Minua riipaisi lukea kirjoitustasi - ja katson sen (että löysin sattumalta kirjoituksesi) Jumalan johdatukseksi.
Itse olen uskossa: siis tunnustuksellisessa uskossa, mutta en lukeudu mihinkään erityiseen uskonlahkoon tai suuntaukseen.
Olen usein ajatellut, kun olen nähnyt esim. televisiossa tai kuullut radiosta vanhoillislestadiolaisten kesäpäiviltä ohjelmaa, miten nuoret ihmiset, ihan "normaalit ja tavalliset" ylipäätään tässä ajassa kykenevät elämään niin täysin Jumalaan turvaten ja Häneen luottaen? Miksi tehdään lapsia niin paljon...siis tämä EI OLE ARVOSTELUA! Olen vain kysynyt itseltäni näitä asioita - enkä ole perehtynyt tarkoin sinun uskoosi enkä vanhoillislestadiolaisuuteen yleensä.
Kunnioitan jokaisen uskoa - mutta äitinä ja isoäitinä YMMÄRRÄN pelkosi ja hätäsi.
Koska en voi / saa muuta neuvoa antaa ja tiedän, että ehkäisy ei ole teidän uskonne mukaista, voin vain luvata esirukousta puolestasi, tuntematon lähimmäiseni. Laupias Jumala poistakoon pelkosi ja antakoon sinulle täydellisen rauhan sieluusi: niin käy kuin Hän tahtoo. Luotetaan siihen.
Tähän ketjuun on vastattu yllättävänkin asiallisesti ja mukavasti, mutta itse olen sitä mieltä, että ainakaan tältä palstalta ei kannata lähteä vertaistukea etsimään. Parasta olisi tietysti keskustelu kasvotusten, mutta jos se on mahdotonta, niin suosittelen ainakin jonkun toisen, asiallisemman palstan etsimistä. Mielellään sellainen, jolle pitää rekisteröityä, ja jota moderoidaan vähän tarkemmin kuin tätä "Suoli24"-palstaa.
Jumalan siuanausta, voimia ja jaksamista sinulle ja perheellenne!
Lääkärit ovat pelkkiä epäuskoisia, eivät he osaa lääketieteellisissäkään asioissa uskovaisia neuvoa. SRK on antanut selvän ehkäisykiellon, sitä noudattakaamme!
VL on liian läheinen yhteisö. Jokainan on lähes "sukua toisilleen"
Syntyy henkisesti ja ruumiillisesti sairaita lapsia.
Surullista että on kaltaisiasi kovia ihmisiä jotka lyövät lyötyä.
ilkeyden viestejä! Asetu ilkeä ihminen toisen ihmisen asemaan - älä syyllistä ja yleistä!
Olet ilmeisesti ihminen, jolla ei ole lainkaan empatiakykyä. Miten muuten voisi kirjoittaa tuollaista vastaukseksi tähän avaukseen. Haluaisin sanoa rumemminkin, mutta yritän hillitä itseni.
hän on? Voisiko hän lukea Raamattua niin, että pidättäytyisitte yhdynnästä silloin, kun sinulla on ovulaatio? Vai onko sekin syntiä? Eikö miehen himot voisi odottaa...ei kait se se synti ole jos toisena mahdollisuutena on saada 50% varmuudella geenisairas lapsi?
Keskustelkaa! Laupias Jumala on IHMISEN puolella - ei julma komentaja ja määrääjä.
Tuo menee jo sairaaksi, jos joutuu pelkäämään avioelämää siksi, että tuloksena voi olla oikeesti sairas lapsi!
Hyvä "Mitä mieltä..."; ei asia ole ihan noin yksinkertaista.
Kirjoitat: "Voisiko hän lukea Raamattua niin, että pidättäytyisitte yhdynnästä silloin, kun sinulla on ovulaatio? Vai onko sekin syntiä? Eikö miehen himot voisi odottaa..."
Seksistä pidättäytyminen ehkäisymielessä on synti, molemmille sukupuolille. Ei siinä ole vain kyse "miehen himoista". Tuohon kun sitten yhdistää aidon halun uskoa oikein ja olla kuuliainen Jumalan sanalle niin päästään mielenterveyttä repivään tilanteeseen.
Yritän kuvata kokemuksiani:
Pelko lapsesta-> ajatus pidättäytymisestä-> havainto "aion pidättäytyä ehkäisymielessä"-> pelko synnistä-> yhdyntä, ettei vain tulisi "pidättäydyttyä ehkäisymielessä" ja tehtyä syntiä-> pelko raskauden alusta-> havainto "en luota Jumalaan"-> pelko uskosta eksymisestä-> parannuksen tekoa-> ihan hyvä olla hetki, yritystä pitää kaikki seksiin liittyvä pois mielestä siinä onnistumatta-> seksuaalinen tarve-> (ALKUUN)
Tuosta noidankehästä on pari muutakin tuttua variaatiota. Välillä tuli mieleen sekin, että ehkäistään nyt, saahan sen anteeksi. Silloin muistuu mieleen, että "pyhän hengen pilkka" on ainoa synti, jota ei voi saada anteeksi ja yksi sellaiseksi opetettu on tehdä tietoisesti syntiä ajatuksella, että saahan sen anteeksi. Tästä päästään taas mukaan edelläkuvattuun noidankehään kohtaan "yhdyntä äkkiä, ettei tule ehkäistyä".
Tämä keskusteluketju on ollut raskasta lukea. Liikkuu liian lähellä omia vaikeuksiani. Tuntuvat vieläkin olevan vereslihalla vaikka niistä on jo kulunut vuosia. Niiden vaikeuksien keskellä syntyneet lapset ovat jo aikuisia. Mutta ne "painajaiset" eivät näköjään ole vieläkään jättäneet minua.
Mitä tuollainen tekee parisuhteelle? Vastaus: tekee siitä helvetin molemmille.
Mitä tuollainen tekee mielenterveydelle? V: Murtaa sen.
Itse yritin kolmekymmentä vuotta aidosti, rehellisesti ja nöyrästi uskoa vanhoillislestadiolaiseen Jumalaan. Tuhosin sillä osin itseni. Uskoin liian vahvasti ja kirjaimellisesti sen mitä opetettiin. Lopulta tajusin, että jos aion olla rehellinen itselleni on minun tunnustettava itselleni, että vanhoillislestadiolainen usko ei voi mitenkään olla minkään Jumalan tahdon mukainen, ei edes Raamatun Jumalan, joka on ankara herra.
Kiitos psalmistasi. Miten tuttua. V-lestadiolaisuus tuhosi oman elämäni. Kärsin yhä, ehkä kuolemaan asti, sen kauhuista. Lohdullista lukea osaat kirjoittaa hyvin.
En tunne juurikaan vl:ää, muuta kuin siitä, että niillä on kamalan paljon lapsia ja ei TV:tä, hyvin pelkistettyä elämää.
Mutta tuossa ehkäisyssä mennään jo ihmismielen raunioittamisen rajoille...kuten itse olet kokenut.
Onhan SAIRASTA, että ihminen muka "Jumalan tahdon täyttääkseen" joutuu synnyttämään sairaita lapsia - tietoisesti.
Ja minun järkeeni ei mahdu, etteikö "molempien halut" sitten voisi odottaa sen ovulaatioajan yli! Kai vl:-läiset ihmisiä ovat - eivät kaneja!
Kyllä on mielestäni yhtä "sairas" uskonto ja lainalainen kuin Jehovan todistajat - joissa on paljon seonneita ja uskonnon "uhreja". Kun rooli päällä ja ikihymy naamiona pitää elää -
onneksi minä USKON ARMOLLISEEN JUMALAAN!
Ja siihen, mitä Jeesus sanoi syntiselle naiselle: "Mene, äläkä enää syntiä tee."
Siis luterilaisuus ei saa olla mikään "armoautomaatti". Mutta elävä usko alkaa olla kovin k a u k a n a valtion kirkosta! Muodollista ja yhä kauempana ihmisten sisäisestä hädästä ja pahasta olosta...
minäkin tämän viestisi luetuksi....
Ja yhdyn ajatuksesi siitä että tämä ketju on harvinaisen raskasta luettavaa.
Yksi sinulta jäi vielä kysymättä:
Mitä tämä tekee lapsille?
Ei ainakaan mitään hyvää.
Montakin asiaa jäi kysymättä ja kommentoimatta, ei vain tuo lapsijuttu. Mielessä jatkui kuitenkin muistelut vielä kirjoittamisen jälkeenkin.
Oma virheeni oli, että otin asiat liian selkeinä. Uskoin, että kun sanotaan ON niin se tarkoittaa ON. Uskoin, että kun sanotaan EI niin se tarkoittaa EI. Mutta näin ei vanhoillislestadiolaisuudessa ole. Päädyinkin lopulta siihen, että rehellisesti voi uskoa vanhoillislestadiolaiseen Jumalaan vain olemalla epärehellinen. Ei pidä ottaa todesta kaikkea sitä mikä totena sanotaan. Pitää kuunnella mikä on "politiikan harjalla" kunakin hetkenä, eikä koskaan kysyä "mitä tarkoittaa kun se-ja-se saarnaaja silloin-ja-silloin sanoi noin". Vastaukseksi sain vain "ei niin ole koskaan sanottu" ja "saat nyt syntinä uskoa tuonkin epäilyksen anteeksi".
Niinpä jos Jumala on totuus ja vanhoillislestadiolaiseen jumalaan voi uskoa vain epärehellisyydellä niin vanhoillislestadiolaisuus erottaa Jumalasta. Syntiähän on kaikki mikä erotta Jumalasta joten päädyin siihen, että vanhoillislestadiolaisuus on synti. Voi kuulostaa makaaberilta mutta näin se vain on.
Myöhemmässä vaiheessa sitten muutama vanhoillislestadiolainen saarnaaja osoitti, että vanhoillislestadiolaisuuteen kuuluu myös se, että ulkopuoliselle annetun lupauksen rikkominen ei ole moitittavaa... se on toinen tarina mutta minulle vahvisti käsitykseni kyseisen "lahkon" "paholaismaisuudesta".
http://koti.mbnet.fi/vltietoa/sekalaista/perhesuunnittelu.html
Päivämies 12.10.2005:
"Vaikean sairauden tai muun ylitsepääsemättömän esteen edessä voidaan joutua ratkaisuun, jonka seurauksena uusi raskaus ei ole enää mahdollinen."
Olen käynyt yhden keskustelun erään puhujan kanssa. Tästä rististämme siis. Hän ei antanut minkäänlaista mahdollisuutta siihen että olisi oikeus taikka lupa hyvällä omalla tunnolla hedelmöittymisen ehkäisyyn turvautua. Puhujana hän ei tuntunut tietävätn tuosta Päivämiehen kirjoituksesta. En ole itse myöskään huomannut kyseistä kirjoitusta. Näistä asioista pitäisi kertoa enemän. Että milloin olisi lupa vaikuttaa hedelmöittymiseen. Kun on suuri mahdollisuus että useampi seuraava lapsi on syntyissä kuolemansairas.
Harva puhuja on tosiaan ottanut esiin puheessa sen että sairauden uhatessa - äitiä, lasta tai muita perheenjäseniä - on ihan oikein ehkäistä hedelmöittyminen ja suojella olemassa olevaa elämää.
Enemmän puhujat korostavat sitä että me uskovaiset erotumme epäuskoisista koska emme ehkäise.
Olisi varmaan hvyä nostaa esiin asian eri puolet eikä vain yksi puoli?
On hyvä muistaa, että kannanotto on päivämiehen/SRK:n, eikä kieltoa tai poikkeuslupaa ole löydetty Raamatusta.
Varmaan puhujatkin ovat arkoja kertomaan, miten koko asioiden toimimintamalli on sovittu keskenään tyyliin "ei tässä raamatuita tarvita". (sanonta hoitokokousajoilta)
juuri tuossa. Jos et tee lisää sairaita lapsia, joudut helvettiin, sanoo SRK!
Kyllähän sinulla kohtalotovereitakin on. Et sinä yksin tuon asian kannssa ole.
Luonnotonta olisi jos et pelkäisi. Pelko ei kuitenkaan ole epäuskon tunnusmerkki vaikkakin vaikkakin tälläisten asioitten äärellä niin vl yleensä ajatellaan.
Eikä se että tunnet noin kun tunnet ole synitä. Vaikkakin jos asiasta puhut niin syntinä ja epäilyksinä kai tullaiset tunteet pitää vain uskoa anteeksi.
Sinä ole omantunnon kysymysten äärellä. Ketä kohtaan teet oikein jos teet näin tai noin. Sinut on ehkä kasvatettu ajattelemaan että on vain yksi ainoa tapa ratkaista asia.
Syntiä on se mikä eroitaa meidät Jumalasta. Ja kun sinä tämän asian äärellä mietit niin mikä on se synti joka eroitaa sinut Jumalasta?
Onko yhdyntä syntiä kun se saa sinut epäilemään? Vaikko se että jos jatkat näin psyykeesi ei sitä ehkä kestä? Ketä kohtaan sinä teet väärin kun sinä elät tuollaisen paineen alla? Saako tuo pane ja painostus jota saat vl yhteisöstä sinut kääntymään pois Jumalan luota?
Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi? Miten sinä nyt rakastat lähimmäisiäsi? Toteutuuko nyt tässä elämässäsi lähimmäisen rakkaus?
Kuinka kauan avioliitossa onni ja rakkaus säilyy? Minkälaisia hedelmiä tuo pelko teidän liitoonne kylvää? Jos pidättäydytte kylvääkö se yhtään toisennäköisiä hedelmiä? Ketä kohtaan teette oikein jos pelosta huolimatta yhdytte ja kerta toisensa jälkeen sinut alistetaan tuolle ahdistukselle?
Kenelle osoitatte kuuliaisuutta ja miksi?
Etsikää Jumalan tahtoa? Onko Jumalan tahto se että monelle sinun tilanteessasi olevalle käy niin että kielletään Jumalan olemassa olo ja usko? Onko usko kiinitetty ehkäisyyn tai ehkäisemättömyyteen? Mikä osuus teoillamme on pelastuksessa?
Käänny Jumalan puoleen. Ja kuuntele sitä mitä omatuntosi sanoo? Onko oikein se että ehkäiset ja huolehdit niistä lapisista joita sinulle on jo annettu? Vai onko se oikein että jatkat kuten tähänkin asti tai annat pelon tulla halitsemaan elämääsi? Väistämättä käy niin että ahdistus ja pelko näkyy lapissasi halusit tai et. Sinun ahdistuksesi heijasuu lapsiisi ja lapsi siitä myös eniten kärsivät.
Monen perheen kohdalla tuo tilanne on johtanut siihen että perhe hajoaa kestämättömän tilanteen takia. SEKÖ on Jumalan tahto? Eikö Jumalan tahto olisi se että kannettaisiin toinen toisemme kuormia?
Kaataako vl nyt sinun päällesi kuorman jota et jaksa kantaa? Kuinka moni on ollut tuossa tilanteessa tosiasiallisesti?
Minä olen valinnut toisin kuin optettaan. Minä valitsin oman elämäni puolesta mutta myös sen puolesta että lapset saavat pitää äidin. Mies vaimon. Ja perhe pysyy kasassa. = käytän ehkäisyä terveydellisistä syistä. Ratkaisu ei olut helppo mutta se on ollut oikea.
Ja tiedän että vl liikeessä on myös puhujia jotka puhuvat ehkäisystä hyvin ehdottomaan sävyyn. Ja kuitenkin totuus voi olla omalla kohdalla hyvin toisenlainen.
Etsi ennenkaikkea Jumalan tahto. Ei ihmisten tahtoa eikä vl tahtoa. Vaan se Jumalan ääni sinussa/teissä. Mitä Jumala haluaa teidän tekevän tuossa tilanteessa. Älä ota valmiita vastauksia keneltäkään. Vaan etsi se mitä omatuntosi kehoitaa sinua tekemäään.
Kenelle osoitat kuuliaisuutta jos teet näin tai noin. Mieti tarkaan mikä onopittua ja mikä on todellista Jumalan sanaa.
hankkia lisää lapsia, jos suvussanne on perinnöllinen sairaus. Toinen keino on avioelämän lopettaminen. Se voi kuitenkin olla vaikeata. Olette vielä nuoria.
Sivullisena totean että meille on sallittua vain kohdunpoisto. Ei sterilisaatio.
Puhipa tutusta tunteesta.Minä aloin pelätä jo ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen.Nimittäin lapsella todettiin parantumaton sairaus ja lapsi menehtyi alle vuoden ikäisenä.Sen jälkeen pelkäsin avioelämää, kun koin liian suurena taakkana elää pelossa joka lapsen raskauden aikana sairaasta lapsesta ja sen menettämisestä.Vl-seurakunnasta annettiin ohjeet luottaa Taivaan Isän antamaan voimaan.En pystynyt luottamaan täysin tietäen omat heikkouteni ja monien muiden syiden lisäksi sairastuin masennukseen.Masennuksen vuoksi olen nyt määräaikaisella eläkkeellä, mutta täytyy uskoa, että tämä on ollut Jumalan tahto minun kohdallani, vaikka vaikeaa se on ja täytyy tehdä töitä ettei katkeroituisi.Kerro avoimesti puolisollesi tunteistasi ja pyydä ammattiapua tarvittaessa.
Elätkö edelleen tuossa kierteessä eläkeellä olostasi huolimatta (raskaus-pelko-lapsen menetys)?
Vai onko teillä yhdyselämä poikki?
Vai käytettekö ehkäisyä terveydelisistä syistä?
Olettepa valinneet minkä ratkaisun tahansa kaikkia ratkaisuja voidaan vl paheksua vastaajasta riippuen syvästi. Niin tai näin aina väärinpäin.
Aviosude on päättynyt eroon miehen toimesta, joten ehkäisyasioita ei tarvi miettiä. Pelko on jäänyt, tosin se suojelee minua tällä hetkellä tyhmyyksiltä, joten pysyn viisaasti erillään miehistä.Eihän se muutenkaan käy, vaikka exäni on löytänyt uuden naisen, mutta minulle se ei sovi uskoni takia.
Tuota en tullut lainkaan ajatelleeksi vaikkakin tiedän että tuokin on ykisi tapa "ratkaista asia".
Jos tunnet aihee liian vaikeaksi keskusteltavaksi niin toivon kuitenkin vaikka sinä et enää vastaisikaan keskustelun jatkuvan tämä keskustelun ja kysymyksen äärellä?
Pidän asiaa oikeasti vakavana ja sellaisesta josta todella pitäisi puhua.
Ajaako meidän oma itsekyytemme ja armottomuutemme ihmiset eroamaan, perheet hajoamaan jne...
Tilanteesi ei ole ainutkertainen vl liikeessä.
Mutta onko oikein se että hurskastellen sanomme että ehkäisy on syntiä (lähimmäisten laiminlyönti ei)....
Ajaako vl liike jäseniään ehdotomuudella epätoivoisiin tekoihin. Koska sitä nimenomaan on tuo että isä lähtee perheenluota toisen naisen luo.
Onko yhteisön armottomuus syy ihmisen sairastumiseen ja sitä kautta perheelämän muutumiseen mahdottomaksi.
Syy ei ole yksin mihen vaikkakin vl tälläisissä tilanteissa syy laitetaan yskin mihen harteille.
Kuinka kukaan voi hurskaasti todeta että - olisi tuokin mies vain kantanut ristinsä? Eihän sanoja edes tiedä eikä ymmärrä mistä puhuu.
Jos mies ei voinut kieltää tunteitaan ja ajatuksiaan hänelle ei jäänyt ehkä muuta vaihtoehtoa kuin lähteä. Yhteisön panostamisen takia.
Ymärtääkö ihmiset millaista todella on perheelämä ja parisuhde tilanteessa jota hallitsee pelko?
Entä jos ihmisen omatunto ei annan lupaa tietoisesti tehdä sellaista minkä kokee vääräksi. (Tietoisen riskin ottaminen sairaan lapsen alulle saattamisesta ja mailmaan hankimisesta).
Tokihan aina kun "hankii" lapsen joutuu tyytymään siihen mitä "saa". Tervettä lasta voi aina toivoa mutta saako terveen lapsen on asia johon emme voi aina vaikuttaa. Mutta onko eettisesti väärin ettei tietoisesti "hanki" sairaita lapsia. Tai ettei pysty katsomaan lapsen kärsimystä.
SEKÖ on heikkoutta? Syntiä ja väärintekemistä ettei voi tuottaa lapselle kärsimystä. Koska siltä se varmasti vanhemmista tuntuu. "Hankkimalla" lapsi = tietoisen kärsimyksen aiheuttaminen lapselle.
(Käytän sanoja "hankkia lapsi" vaikkakin lapsen hankkiminen ei ole ihmisen kädessä tarkoittaen ihmisen valintaa yhtyä tai olla yhtymättä ehkäistä tai olla ehkäisemättä)
Ja taas toiselta puolelta se että jos yhteiselämä sanotaan irti onko avioliittoa enää lainkaan?
Tietenkään seksi ei ole koko elämä mutta jos pelko on esteenä kaikelle läheiselle kanssakäymiselle parisuhde ei ole enää parisuhde.
Vaan pelon valtataistelua. MIKÄ siis on yhteisön vastuu omasta ehdottomuudestaan?
siitä välitä! Yhteisö on yhteisö eikä sieltä yksilöidy ketään, joka ottaisi kantaakseen seurakuntalaisten niskaan sälytettyjä kuormia.
Lapsuudenkodissani äiti siirtyi kahdennentoista lapsen (=minun) jälkeen pois miehen vierestä ja siihen loppui avioelämä! Äiti otti minut viereensä, kun olin häkkisänkyiästä päässyt ja minusta se oli ihanaa - tosin siitä seurasi se, että tunsin aina, ettei isäni pitänyt minusta. Se tapahtui nimenomaan silloin lapsena, aikuisena asiat vähän muuttuivat, mutta en muista koskaan, en ikinä olleeni isäni sylissä tai muutenkaan hänen lähellään. Isä oli vihainen mies, jota me kaikki lapset mieluusti välttelimme.
Avioelämän lopettaminen johtaa väkisinkin suhteiden kylmenemiseen - en tiedä josko siitä olisi poikkeuksia olemassa? Se tekee perheen ilmapiirin vaikeaksi ja käsittämättömäksi lapsille - he eivät voi ikinä ymmärtää, mistä kylmyys kotona johtuu.
Vanhempani olivat naimisissa yli kuusikymmentä vuotta - ja minun laskujeni mukaan nelisenkymmentä vuotta ilman sukupuolielämää. Äitini sitä tuskin kaipasikaan, mutta yhtä kaikki aika kaamealta se tuntuu!
Perheessämme on sitten ilmennyt alkoholismia ja mielenterveyden häiriöitä, mielisairauttakin... Onko se mikään ihme?
Omassa avioliitossani totesin, ettei minunkaan mielenterveyteni ole parhaimmasta päästä - olin samojen ongelmien äärellä enkä saanut muuta vastausta kuin "Jumala varjelkoon meitä niin itserakkaiksi tulemasta, ettemme lapsia haluaisi", kun sisareni oli joutunut psykoosiin monta lasta synnytettyään ja pelkäsin sen tapahtuvan omalle kohdalleni...
Mieheni otti asiasta vastuun ja hänet steriloitiin. Hän oli kasvanutkin kokonaan toisenlaiseen ajatteluun eikä nähnyt sitä omantunnonkysymyksenä.
Mutta mitä voi tehdä, jos molemmat ajattelevat samalla tavoin...? Sitä minä en tiedä!
Vanhan Testamentin aikaan asia olisi ratkaistu hyvin nopeasti: mies olisi ottanut toisen vaimon! Olenkin usein ihmetellyt, mihin tuo käytäntö jäi? Jumala ei luonut kuin yhden miehen ja hänelle yhden vaimon, mutta voimme lukea Raamatusta, että Jumalan ihmisilläkin oli vaimoja pilvin pimein. Elämä ei ollut tietenkään ongelmatonta enkä totisesti sietäisi olla toisena tai kolmantena vaimona...
Mutta joskus tuntuu siltä, että ihmiset ratkaisivat monia ongelmia aika yksinkertaisesti. Kun vanhan vaimon halut hiipuivat, mies vain hommasi toisen "remmiin"...
olen nyt lukenut tämän viestisi? Monta.
Näinhän se menee kun ruuvia kiristetään tarpeeksi kuka tahansa hajoaa. Tiedän ettei ole oikein se että yhteisö on kiertämässä tuota ruuvia aina vain tiukemmalle ja tiukemmalle. Ja kun ihminen hajoaa ei olla tietävinään "omasta osuudesta".
Jos oikeasti käy huono tuuri eikä kuulukaan niihin vl selvityjiin (= fyysinen ja psyykkinen terveys ei kestä syystä tai toisesta) niin tälläiselle ei ole jumalanvaltakunnassa tilaa. Ei hekkoja ja epäkelpoja syntiin ja vikaanjoutuneita tarvita.
Sinulla oli rakentava havainto:
"Vanhan Testamentin aikaan asia olisi ratkaistu hyvin nopeasti: mies olisi ottanut toisen vaimon! Olenkin usein ihmetellyt, mihin tuo käytäntö jäi? Jumala ei luonut kuin yhden miehen ja hänelle yhden vaimon, mutta voimme lukea Raamatusta, että Jumalan ihmisilläkin oli vaimoja pilvin pimein."
Itse Jumala antaa omilleprofeetoilleen erikseen luvan pitää useita vaimoja. Vanhassa Testamentissa kerrotaan että usein tyttö naitettiin noin kymmenvuotiaana vanhan miehen seuraavaksi vaimoksi. Sitä pidettiin luonnollisena. Jaakobilal oli neljä nimeltä tunnettua vaimoa (näillä oli arvojärjestys). Lisäksi näiden vaimojen orjattaret olivat hänen käytettävissään.
Hurskaalla kuninkaalla Salomolla oli tuhannen vaimon haaremi, jonka ympärille hän rakennutti erilaisia temppeleitä eri uskontoja harjoittavien naistensa käyttöön.
Vanhassa Testamentissa ei kuitenkaan missäänkohtaa hyväksytä sitä että naiselal olisi useita aviomiehiä. Tällaista tasapuolisuutta ei Jahve (Jumala) harrasta.
Jumalan idea oli hyvä. Miksi siitä onluovuttu?