Voi hitsin pimpula.

entä tuo asema? Miten se on muuttunut paremmaksi?

alkuperäinen kysyjä kirjoitti:

entä tuo asema? Miten se on muuttunut paremmaksi?

1990-luvun alkupuolella homeista sairastuneella ei ollut mitään tahoa minkä puoleen kääntyä ja saada neuvoja tai ylipäätään mitään apua. Ei ollut olemassa minkäänlaisia standardeja esimerkiksi homemäärien mittaamiseksi tai analysoimiseksi. Ei ollut edes mittaajia tai laboratorioita tai näytteenottajia. Ainoa asiantuntemus oli yliopistoissa, joilla ei kuitenkaan ollut mitään käytännön mahdollisuuksia tai rutiineja auttaa ihmisiä. Jos jostain löytyi joku määrä jotain hometta, lajin tai määrän merkityksestä ei ollut olemassa minkäänlaisia ohjeistuksia tai edes käsityksiä, joihin olisi voinut vedota – jos nyt ylipäätään löysi laboratorion, joka olisi edes osannut tutkia mitään näytettä.

Homesairas oli täysin yksin. Uskottavuus täysi nolla. Kun väitettiin, että ”hometta on korvien välissä”, ei ollut edes mitään tutkimustuloksia, joilla olisi voinut todistaa väitteen vääräksi. Oireita ei ollut listattu eikä epidemiologisin tutkimuksin osoitettu homeiden aiheuttamien sairauksien kirjoa. Alaan perehtyneitä lääkäreitä ei ollut lainkaan.

Oikeista korjausmenetelmistä – puhumattakaan suojautumisesta – ei ollut aavistustakaan. Syitä homevaurioiden syntymiseen ei oltu selvitetty. 1990-luvun jälkeen on tullut uusia lakeja, ohjeistuksia ja määräyksiä. Uusia avustusmuotojakin on tullut.

1990-luvulla homesairastuneet, monet tutkijat ja muut tahot ovat tehneet valtavaa pioneerityötä vaikeissa olosuhteissa, jotta oltaisiin edes tässä pisteessä, missä nyt ollaan.

Mussalo-Rauhamaa vuonna 2001:
” Viime vuodet ovat monessa mielessä olleet sisäilmatutkimuksen voittokulkua: hiljan Maailman terveysjärjestö WHO antoi suosituksen, että terveellinen sisäilma lisättäisiin ihmisoikeuksiin.”
http://www.tsr.fi/files/Uutistori/tiedonsilta/2001_1/12mielipide.htm

merkiksi: kirjoitti:

1990-luvun alkupuolella homeista sairastuneella ei ollut mitään tahoa minkä puoleen kääntyä ja saada neuvoja tai ylipäätään mitään apua. Ei ollut olemassa minkäänlaisia standardeja esimerkiksi homemäärien mittaamiseksi tai analysoimiseksi. Ei ollut edes mittaajia tai laboratorioita tai näytteenottajia. Ainoa asiantuntemus oli yliopistoissa, joilla ei kuitenkaan ollut mitään käytännön mahdollisuuksia tai rutiineja auttaa ihmisiä. Jos jostain löytyi joku määrä jotain hometta, lajin tai määrän merkityksestä ei ollut olemassa minkäänlaisia ohjeistuksia tai edes käsityksiä, joihin olisi voinut vedota – jos nyt ylipäätään löysi laboratorion, joka olisi edes osannut tutkia mitään näytettä.

Homesairas oli täysin yksin. Uskottavuus täysi nolla. Kun väitettiin, että ”hometta on korvien välissä”, ei ollut edes mitään tutkimustuloksia, joilla olisi voinut todistaa väitteen vääräksi. Oireita ei ollut listattu eikä epidemiologisin tutkimuksin osoitettu homeiden aiheuttamien sairauksien kirjoa. Alaan perehtyneitä lääkäreitä ei ollut lainkaan.

Oikeista korjausmenetelmistä – puhumattakaan suojautumisesta – ei ollut aavistustakaan. Syitä homevaurioiden syntymiseen ei oltu selvitetty. 1990-luvun jälkeen on tullut uusia lakeja, ohjeistuksia ja määräyksiä. Uusia avustusmuotojakin on tullut.

1990-luvulla homesairastuneet, monet tutkijat ja muut tahot ovat tehneet valtavaa pioneerityötä vaikeissa olosuhteissa, jotta oltaisiin edes tässä pisteessä, missä nyt ollaan.

Mussalo-Rauhamaa vuonna 2001:
” Viime vuodet ovat monessa mielessä olleet sisäilmatutkimuksen voittokulkua: hiljan Maailman terveysjärjestö WHO antoi suosituksen, että terveellinen sisäilma lisättäisiin ihmisoikeuksiin.”
http://www.tsr.fi/files/Uutistori/tiedonsilta/2001_1/12mielipide.htm

siis miten tuo asema on muuttunut parempaan suuntaan? Miten hoidetaan sairastunutta nyt, miten uskotaan homesairasta. Ei ole kovin yksiselitteistä palstan tietojen mukaan.

Miten ammattitaudeissa sairastuneen asema on parantunut?

Miten vakuutuspuoli huomioi sairastuneen tilanteen paremmin nyt?

Miten Kela huomioi kotona sairastuneen?

Miten pitkäaikaishoito on järjestetty?

***

Tuntuu, että keskitytään tutkimukseen, mutta unohtaen IHMISET jotka sairastuvat. Heidän tilanteensa ei muutu mihinkään, tutkimusta on tehty, mutta miten se on auttanut SAIRASTUNEITA?

TOKI nuo tutkimukset, yms. KAIKKI OVAT TÄRKEITÄ. Mutta sairastuneiden asema on YHÄ edelleen YHTÄ huono, ellei huonompikin!

tuostakaan ilmi kirjoitti:

siis miten tuo asema on muuttunut parempaan suuntaan? Miten hoidetaan sairastunutta nyt, miten uskotaan homesairasta. Ei ole kovin yksiselitteistä palstan tietojen mukaan.

Miten ammattitaudeissa sairastuneen asema on parantunut?

Miten vakuutuspuoli huomioi sairastuneen tilanteen paremmin nyt?

Miten Kela huomioi kotona sairastuneen?

Miten pitkäaikaishoito on järjestetty?

***

Tuntuu, että keskitytään tutkimukseen, mutta unohtaen IHMISET jotka sairastuvat. Heidän tilanteensa ei muutu mihinkään, tutkimusta on tehty, mutta miten se on auttanut SAIRASTUNEITA?

TOKI nuo tutkimukset, yms. KAIKKI OVAT TÄRKEITÄ. Mutta sairastuneiden asema on YHÄ edelleen YHTÄ huono, ellei huonompikin!

En tietenkään voi verrata, millaista olisi ollut sairastua 10 vuotta sitten. Varmaan vielä kamalampaa, kun tietoa oli vähemmän. Nyt tietoa on enemmän, mutta silti esim. työterv.lääkärien tiedot ja keinot näyttävät olevan vähissä. Ainoa oikea tapa loppujen lopuksi on se, että sairastumisen syy todetaan mahdollisimman pian ja ko. henkilölle järjestetään altisteettomat tilat. Samalla tietenkin tehdään tarvittavat tutkimukset henkilölle ja rakennukselle ja korjataan ja hoidetaan. Mutta mitä hyötyä on, kun lääkärit vain antavat suihkeita ja pillereitä, ja altistuneet yrittävät olla työpaikalla. Eihän se home poistu pillereillä. Tilanne menee vain huonommaksi. Asiaan pitäisi puuttua paljon, paljon nopeammin, ennen kuin tilanne menee tosi pahaksi ja alkaa sairaslomakierre.

tuostakaan ilmi kirjoitti:

siis miten tuo asema on muuttunut parempaan suuntaan? Miten hoidetaan sairastunutta nyt, miten uskotaan homesairasta. Ei ole kovin yksiselitteistä palstan tietojen mukaan.

Miten ammattitaudeissa sairastuneen asema on parantunut?

Miten vakuutuspuoli huomioi sairastuneen tilanteen paremmin nyt?

Miten Kela huomioi kotona sairastuneen?

Miten pitkäaikaishoito on järjestetty?

***

Tuntuu, että keskitytään tutkimukseen, mutta unohtaen IHMISET jotka sairastuvat. Heidän tilanteensa ei muutu mihinkään, tutkimusta on tehty, mutta miten se on auttanut SAIRASTUNEITA?

TOKI nuo tutkimukset, yms. KAIKKI OVAT TÄRKEITÄ. Mutta sairastuneiden asema on YHÄ edelleen YHTÄ huono, ellei huonompikin!

"Miten hoidetaan sairastunutta nyt, miten uskotaan homesairasta."

- Koska mitään erillisiä homesairauksia ei varsinaisesti ole, niin kutakin homeesta saatua sairautta hoidetaan ao. sairauden hoitomenetelmin. Moneen eri sairauteen on viimeisen kymmenen vuoden aikana kehitetty tehokkaampia lääkkeitä.

- Homesairaita uskotaan ihan eri lailla, kun 1990-luvun alussa, jolloin ei ollut keinoja edes homeongelman selvittämiseksi.

1990-luvun alussa ei "homesairauksista" ollut toivoakaan saada mitään ammattitautidiagnoosia kuin maanviljelijöillä yms., joiden varsinaiseen ammattiin altistuminen liittyy.

Kela huomioi kotona homesairastuneen samoin kuin muihinkin sairauksiin sairastuneen. Kelalta on mahdollista saada asumistukea evakkoasunnon vuokraan, vaikka omistaisi homeasunnonkin. Myös toimeentulotuessa voidaan evakkoasunto huomioida tietyin edellytyksin. 10 vuotta sitten ei ollut toivoakaan.

Pitkäaikaishoito on järjestetty ao. sairauden mukaan tuolloin ja nyt (kuten yleensä kaikissa sairauksissa).

parempi. kirjoitti:

"Miten hoidetaan sairastunutta nyt, miten uskotaan homesairasta."

- Koska mitään erillisiä homesairauksia ei varsinaisesti ole, niin kutakin homeesta saatua sairautta hoidetaan ao. sairauden hoitomenetelmin. Moneen eri sairauteen on viimeisen kymmenen vuoden aikana kehitetty tehokkaampia lääkkeitä.

- Homesairaita uskotaan ihan eri lailla, kun 1990-luvun alussa, jolloin ei ollut keinoja edes homeongelman selvittämiseksi.

1990-luvun alussa ei "homesairauksista" ollut toivoakaan saada mitään ammattitautidiagnoosia kuin maanviljelijöillä yms., joiden varsinaiseen ammattiin altistuminen liittyy.

Kela huomioi kotona homesairastuneen samoin kuin muihinkin sairauksiin sairastuneen. Kelalta on mahdollista saada asumistukea evakkoasunnon vuokraan, vaikka omistaisi homeasunnonkin. Myös toimeentulotuessa voidaan evakkoasunto huomioida tietyin edellytyksin. 10 vuotta sitten ei ollut toivoakaan.

Pitkäaikaishoito on järjestetty ao. sairauden mukaan tuolloin ja nyt (kuten yleensä kaikissa sairauksissa).

tilanneko on sitten Suomesta?

edelleenkin... kirjoitti:

En tietenkään voi verrata, millaista olisi ollut sairastua 10 vuotta sitten. Varmaan vielä kamalampaa, kun tietoa oli vähemmän. Nyt tietoa on enemmän, mutta silti esim. työterv.lääkärien tiedot ja keinot näyttävät olevan vähissä. Ainoa oikea tapa loppujen lopuksi on se, että sairastumisen syy todetaan mahdollisimman pian ja ko. henkilölle järjestetään altisteettomat tilat. Samalla tietenkin tehdään tarvittavat tutkimukset henkilölle ja rakennukselle ja korjataan ja hoidetaan. Mutta mitä hyötyä on, kun lääkärit vain antavat suihkeita ja pillereitä, ja altistuneet yrittävät olla työpaikalla. Eihän se home poistu pillereillä. Tilanne menee vain huonommaksi. Asiaan pitäisi puuttua paljon, paljon nopeammin, ennen kuin tilanne menee tosi pahaksi ja alkaa sairaslomakierre.

kyllä reitti turvalliseen työympäritöön on aivan liian pitkä yhä edelleen. Ja lisäksi mietin kyllä noiden tutkimusten laatuakin. Onhan se outoa, että en vieläkään tiedä mitä oikeastaan sairasta ja miten itseäni hoidan. Yksi sanoo toista ja toinen toista, ei kovin helppoa päättää kuka lääkäreistä on se johon luotan enemmän kuin toiseen. Yhtä mukavia ovat, ammattitaitoisiakin. Nyt päätös lopettaa kaikki lääkkeet on pysynyt. Saan noita sätkyjä päivittäin (jonkinlainen yllättävä kipu tai nykäys keuhkoalueella), vettä on pakko juoda jotta pystyy puhumaan, vaikka luulin että se olisi johtunut lääkkeistäni, niin eipä johdukaan. Työkaveri toi minulle nettikameran, uudet langattomat kamat ja samalla katselimme yhteyksiä työpaikkani verkkolevyille ja erilaisiin sovelluksiin. Puhumisesta ei tullut mitään ilman veden jatkuvaa juontia. No lääkkeistä voi olla vielä paljonkin jäämiä, koska vasta viikko ilman lääkkeitä takana.

Mutta, kyllä tuo sairastuneen asema vähän mietityttää. Minulla kaikki OK, kun voin tehdä etätöitä. Mutta jos en pystyisi, niin kusessa olisin ja syvällä. En usko, että asemani olisi silloin mikään muu kuin se, että minulla olisi ammattitautina sairaus, joska kukaan ei tunnu tietävän mikä se on ja miten hoidetaan, ja lisäksi olisin työtön. En usko, että ammattitauti suojaa paskaakaan, sen tuo vakuutuspuoli osoitti omilla teoillaan kyllä. Työnantajan velvollisuuden päättyvät kun sairastuneen tila vaikeutuu, potkut saa antaa, koska olet liian sairas tekemään töitäsi, mutta oletkin sitten terve kun katsotaan oletko oikeutettu sairaslomakorvauksiin tai tapaturmaeläkkeisiin.

Eli kyllä tuo sairastuneen asema riippuu täysin siitä mitä hän työkseen tekee. Jos etätyö onnistuu, niin tilanne voi muuttua kohtalaiseksi. Voit tehdä töitä kotoakäsin ja pysyä ehkä ammattitaudistasi huolimatta kunnossa.

Sairauden tutkimukset ja hoito, sen mukaan mitä sairastaa on täyttä puppua minun kohdallani. Kun olen liian sairas pystyäkseni tekemään töitä työpaikallani, mutta ... se mitä sairastan on vielä epäselvää. Että eipä sitä edes sitä perussairautta osata hoitaa, miten sitten niitä liitännäissairauksia. Nehän kuuluvat vain kuvioon, ei niitä hoideta tai tutkita, seurata sen ihmeemmin...

Eli kyllä se asema lienee vielä taikurin kanin tasolla. Kani on olemassa vain sen hetken kun taikuri sen hatustaan vetää...

parempi. kirjoitti:

"Miten hoidetaan sairastunutta nyt, miten uskotaan homesairasta."

- Koska mitään erillisiä homesairauksia ei varsinaisesti ole, niin kutakin homeesta saatua sairautta hoidetaan ao. sairauden hoitomenetelmin. Moneen eri sairauteen on viimeisen kymmenen vuoden aikana kehitetty tehokkaampia lääkkeitä.

- Homesairaita uskotaan ihan eri lailla, kun 1990-luvun alussa, jolloin ei ollut keinoja edes homeongelman selvittämiseksi.

1990-luvun alussa ei "homesairauksista" ollut toivoakaan saada mitään ammattitautidiagnoosia kuin maanviljelijöillä yms., joiden varsinaiseen ammattiin altistuminen liittyy.

Kela huomioi kotona homesairastuneen samoin kuin muihinkin sairauksiin sairastuneen. Kelalta on mahdollista saada asumistukea evakkoasunnon vuokraan, vaikka omistaisi homeasunnonkin. Myös toimeentulotuessa voidaan evakkoasunto huomioida tietyin edellytyksin. 10 vuotta sitten ei ollut toivoakaan.

Pitkäaikaishoito on järjestetty ao. sairauden mukaan tuolloin ja nyt (kuten yleensä kaikissa sairauksissa).

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000608&posting=22000000028817420